Raskauskuulumisia - 2/3 takana!

Raskaus jaetaan kolmanneksiin eli trimestereihin - lähteestä riippuen vähän eri tavoin. Omalla kohdallani toinen kolmannes on ollut jo tovin takana, kun 28+0 vaihtui viikko sitten. Viimeistä kolmannesta viedään siis!

Toinen kolmannes oli aika paljon helpompi kuin ensimmäinen ja todennäköisesti tämän raskauden helpointa aikaa. Alkuraskauden oireet pahoinvointeineen ja väsymyksineen jäivät taakse, mutta sen sijaan, kuten moneen kertaan olen jo kertonut, ikävät lantion alueen kivut tulivat jälleen jäädäkseen. Onneksi tällä kertaa olin ajoissa hankkimassa tukivyötä ja fysioterapeutin ohjeita, joten tällä hetkellä voin paremmin kuin etukäteen uskoin tässä vaiheessa raskautta voivani. Kohtuullisen napakoita harjoitussupistuksiakin tulee päivittäin, mikä sekin vähän pakottaa hiljentämään jo ennestäänkin rauhoittunutta tahtia. Laskettuun aikaan on vielä 2,5 kuukautta aikaa, ja opiskelemaan pitäisi pystyä vielä kymmenisen viikkoa, joten kaikki, mikä auttaa jaksamaan ja voimaan paremmin, on plussaa. Onneksi opintoja on sen verran tiiviisti, etten turhaan ehdi ajatella omaa vointiani :)

Toiseenkin raskauskolmannekseen kuului omalla kohdallani sokerirasitus, josta - kuten ensimmäiselläkin kerralla - selvisin puhtain paperein. Minulla ei siis ole raskausdiabetesta, mikä on totta kai hieno juttu varsinkin, kun sukurasitetta löytyy. Sen sijaan olen jo pidempään kärsinyt anemian oireista, joten rautalisä on käytössä neuvolaterkkarin suosituksesta ainakin jälkitarkastukseen asti. Toivottavasti olo jossain kohtaa helpottaa - ei lupaa hyvää loppusyksyn opinnoille tai muullekaan elämälle, jos väsymys tästä vain pahenee.

Lisäjännitysmomentteja raskauteen on tuonut se, kun rakenneultrassa todettiin, että napanuora on istukan reunassa kiinni. Tällä viikolla oli sen asian tiimoilta kontrolliultra, jossa onneksi todettiin, että kaikki on kunnossa, vauva on kasvanut hyvin eikä virtauksissa ollut mitään poikkeavaa. Sain toisenkin kontrollin raskausviikolle 36. Onneksi vauva liikkuu reippaasti, joten toistaiseksi ei ole tarvinnut kantaa suurta huolta hänen voinnistaan. Välillä tosin toivon, että olisi edes hetken paikallaan, kun nyt jo välillä kylkiä kiristää ja koko vatsan alue tuntuu tosi ahtaalta! Hurjaa, että vauva vielä liki kolminkertaistaa painonsa, jos siis syntyy suunnilleen samankokoisena kuin sisaruksensa.

Viimeiseen kolmannekseen lähdin ihan hyvin fiiliksin. Vaikka lähes koko raskauden olen ajatellut, että voi kun tämä olisi jo ohi, kumma kyllä haikeus uhkaa iskeä nyt, kun loppupuolta mennään. On hauskaa, miten samaan aikaan tuntuu, että aika kuluu käsittämättömän hitaasti ja silti ihan liian vauhdilla. Ihan uskomatonta, miten jo viikon päästä ollaan viikoilla 30+, mikä on joka kerta ollut raskauksieni viimeinen kymmenluku, kun kaikki lapseni ovat syntyneet reilusti ennen laskettua aikaa. Vähän tai aika paljonkin jo jännittää, miten ja milloin tämä vauva syntyy. Toivottavasti ei kuitenkaan vielä viikkokausiin! Uskon tai siis tiedän kyllä, että mitä lähemmäs synnytystä päästään, sitä kypsempi olen kaikin tavoin tähän olotilaan. Nautitaan siis vielä sen verran mitä voidaan!