Ensimmäinen amanuenssuuri

Moikka pitkästä aikaa! Tiivis, täysi ja ihan mahtava heinäkuu amanuenssina on ihan kohta ohi. Amanuenssuureja eli käytännön harjoitteluja tehdään lääkiksen aikana neljä (4 kk), joista 2 kk on tehtävä sisätaudeilla ja/tai kirurgialla ja 2 kk pakollista amanuenssuuria voi tehdä vapaavalintaisella alalla. Lisäksi on mahdollista saada vapaastivalittaviin opintoihin opintopisteitä LT3:n jälkeen yhden kuukauden amanuenssuurista. Kaikenlaisia sääntöjä ja rajoitteita amanuenssuureihin liittyen on paljon, mutta niihin perehdyn lisää, kun tulevat omalla kohdalla ajankohtaisiksi.

Elämäni ensimmäinen amanuenssuuri on ollut vielä paljon mukavampi kuin osasin etukäteen ajatella. Kolmosvuonna opiskellut sisätautikurssit olivat vielä kohtalaisen hyvin muistissa, ja käytännön työ toi vielä tosi paljon lisää mielenkiintoa ja syvensi aiemmin opittua (ja osittain unohdettua). Enkä tiedä, olenko koskaan ollut yhtä innoissani mistään työstä tähän asti. Ilmeisesti kolmen vuoden "odottelu" ennen oman alan töitä ainakin lisäsi työmotivaatiota ;)

Kuluneen kuukauden ajan olen harjoitellut osastonlääkärin ohjauksessa lääkärin töitä: ollut mukana lääkärinkierroilla, tutkinut potilaita ja kirjoittanut lähetteitä, konsultaatio- ja tutkimuspyyntöjä, päivittäismerkintöjä ja epikriisejä. Lisäksi olen päässyt seuraamaan muutaman skopian ja harjoittelemaan lisää esim. valtimoverinäytteen ottoa. Samalla olen kysellyt ohjaavilta lääkäreiltä kaikenlaista ja imenyt itseeni kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomankin tiedon sisätaudeista, koska tältä erää sisätautien opiskelu on ohi. Sisätauteihin palataan seuraavan kerran viimeisenä opiskeluvuonna, kun on sisätautien täydentävä opetus. Uusi lukuvuosi tuo mukanaan aivan uudet kurssit, ja veikkaanpa, ettei tulevanakaan vuonna liene liiemmin aikaa aktiivisesti kertailla vanhaa, vaikka se hyvää tekisikin.

Vaikka täällä etukäteen kirjoittelinkin siitä, miten mahdan kipuineni pärjätä kokopäivätyössä, jaksamiseni osoittautui kaikeksi onneksi paljon odotettua paremmaksi. Näyttää taas kerran siltä, että kun päivät täyttyvät mielekkäästä tekemisestä, jaksaa paljon paremmin, vaikka fyysinen kunto on mitä on. Välillä ihan naurattaa, miten raihnainen voi nuori ja terve ihminen olla niinkin luonnollisen asian kuin raskauden myötä, mutta minkäpä sitä tilanteelleen voi. Pitää vain taistella vastaan sen mitä voi, jotta edes jonkinlainen toimintakyky säilyisi ihan loppumetreille asti. Tällä hetkellä syksyä ajatellen näyttää hyvältä, joten toivotaan, että kaikki jatkuu yhtä hyvin kuin tähän asti!

Seuraavaksi kirjoittelenkin sitten syksyn suunnitelmista - pysykäähän kuulolla :) Oikein pirteitä heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille!