Kolmas syksy

Ihanaa, raikkaat ja viileät syyspäivät ovat taas täällä! Kun on kohta kaksi kuukautta tätä opiskelusyksyä takana, voinee varmaan todeta, että aloituksesta on selvitty. Itse asiassa - vaikka toista pelkäsin - tämä on ollut minulle se helpoin syksyn aloitus, vaikka uusia juttuja on jatkuvasti tullutkin. Koko ajan tuntuu muuten olevan viikonloppu, kun päivät vierivät niin käsittämätöntä tahtia.

Klinikan aloitus on omalla kohdallani sujunut yllättävän kivuttomasti. Muutos aiempaan ei ole likimainkaan niin iso kuin viime keväänä kuvittelin, vaan aika paljon mennään edelleen luento- ja harkkalinjalla. Toki erilaisia ryhmäopetuksia on preklinikkaan verrattuna paljon enemmän, keskimäärin 2-4 viikoittain, jonain viikkona taisi olla jopa kuusi. Uusina asioina tänä vuonna alkavat omatoimisesti tehtävät tutkimiset ja seuraamiset, joista info pidettiin tällä viikolla. Sisätautien kurssiin liittyen potilaita on tutkittava ja sairauskertomuksia tehtävä tänä vuonna yhdeksän kappaletta (yksi oli parin kanssa eli yhteensä kymmenen), polien ja osastojen seurantaa on 15 tuntia ja päivystyksessä seuraamista 30 tuntia. Lisäksi esimerkiksi kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen kurssiin kuuluu erilaisten tutkimusten seuraamista ja niistä raportoimista, mutta ne ovat pientä "oikeisiin omatoimisiin" verrattuna. Tuntimäärät eivät kuulosta todellakaan pahoilta - etenkin kun ne jaetaan koko vuodelle - mutta kyllä vaan jo nyt on välillä tunne, etteivät vuorokauden tunnit riitä mihinkään.

Astetta "oikeampiin" asioihin siirtyminen on paitsi tosi kiinnostavaa (vihdoinkin päästään asiaan!), myös välillä hirveän kuumottavaa. Kun stressi puskee pintaan, on vaan muistutettava itseään, että oppimassa täällä ollaan - ja onneksi vielä pitkään! Lisästressiä syksyyn ovat tuoneet myös syvärini, joita yritän tässä sivussa tahkota eteenpäin. Jonkinlainen aallonpohja tuli jo vastaan, joten nyt pääsen taas paremmalla fiiliksellä etenemään. Pitäisi tässäkin projektissa muistaa, että joka ikinen käytetty minuutti ja kirjoitettu sana on kotiin päin.

Pääfiilis taitaa olla, että tänä vuonna meiltä odotetaan jo ihan erilaista omatoimisuutta ja -aloitteisuutta. Jokainen on vastuussa siitä, että tekee ja oppii vaaditut asiat, mutta totta kai apua saa, jos jokin on epäselvää. Itsehän olen kavereiden mielestä perillä kaikesta, mikä ei kyllä ihan aina pidä paikkaansa. Pääpiirteet on hallussa kuitenkin, koska luonteeseeni nyt vaan kuuluu varautua kaikkeen etukäteen. Niin - vaikka kuinka yritin olla kurkkimatta tuleviin kuukausiin, tulin silti puolivahingossa päivittäneeksi kalenterini aina joululomaan asti. Lomista puheenollen klinikkaan siirtymisessä oli sekin kiva puoli, että nyt meillä on miehen ja lasten kanssa yhteiset syys- ja talvilomat! Tuskin teemme ainakaan syyslomalla mitään sen kummempaa, mutta vähän repaleisen kesän jälkeen on kivaa lomailla yhdessä koko poppoo :)

Kun nyt on kolmas syksy käynnissä, voinee jo muistella pienellä haikeudella sitä ihan ekaa syksyä. Katsokaa nyt, millainen pallero meillä asui vielä kaksi vuotta sitten :')

Toivottavasti sielläkin on syksy pyörähtänyt hyvin käyntiin. Rentouttavaa viikonloppua!