Miniloma Vuokatissa

Suloista sunnuntaita! Kesäaikaan on siirrytty, mutta kovin talviselta Kuopiossa näyttää edelleen. Jospa se kevät sieltä vähitellen hiipisi :) 

Torstaina puolenpäivän tienoilla pakkasimme auton ja suuntasimme kohti Sotkamoa. Tarkoituksena oli ottaa pieni irtiotto arjesta ja kotiympyröistä. Mies on yksin tai lapsen kanssa käynyt parikin viikonloppua muualla, mutta itse en tammikuisen lomamatkan jälkeen ole liikahtanut Kuopiosta mihinkään - ja sen kyllä huomasi! Vuokatissa meitä vastassa olivat äitini ja siskoni, joiden kanssa oli oikein mukava lomailla.

Heti torstai-iltana mökille saavuttuamme saimme päähämme lähteä laskettelemaan. Lapset jäivät mummon hyvään hoitoon, kun minä, mies ja sisko suuntasimme rinteeseen. Olin ennen lomalle lähtöä puolitosissani ehdottanut laskettelua miehelleni, joka sitten innostui tosissaan. Viimeisin  oma laskettelukokemukseni oli viime vuosikymmenen puolelta, joten voin kertoa, että jännitti pukea varusteet ylle ja lähteä rinteeseen. Mutta voi että oli mahtavaa! Ihanat maisemat, vauhti ja hyvä seura takasivat sen, että takaisin mökille palasimme paljon pirteämpinä kuin olimme sieltä lähteneet.

Perjantai oli ainoa täysi lomapäivä, jonka minilomalla ehdimme viettää. Aamupäivän mies vietti lasten kanssa pulkkamäessä samalla kun itse opiskelin patologiaa tenttiä varten. Iltapäivällä lähdimme koko porukalla kylpylään. Yllättävän kauan lapsetkin jaksoivat siellä pulikoida, vaikka alkuun vähän arkailivatkin. Parasta (tai pahinta) oli kipaista uimapuvussa ulos ja siellä lämpöiseen paljuun. Urheimmat muksuista kävivät jopa lumihangessa istumassa ja taas takaisin paljuun - itse en moiseen lähtenyt, hrrr. Oli upea näky, kun altaasta nousi höyry, jonka auringonlasku kultasi. Harmi, kun paras auringonlasku jäi näkemättä, mutta pientä punerrusta taivaanrannasta sain sentään ikuistettua.

Loppuilta otettiin rennosti mökillä, paistettiin makkaraa ja syötiin hyvin. Lauantaina pitikin taas laittaa kaikki pakettiin ja suunnata kotia kohti. Vaikka juurilleni Lappiin kestokaipailenkin, tämä lyhyt loma tuli todella tarpeeseen - kaikin puolin rentouttava ja hyvä miniloma koko porukalle! Torstai-iltana muksut tosin järjestivät kunnon iltahulinan. Ilmeisesti puolikas hoitopäivä + ajomatka + uusi ympäristö + ilta mummon kanssa oli yhdelle päivälle vähän liikaa! Lapset myös meinasivat, että olisi ihanaa asua täällä aina, niin pääsisi joka päivä kylpylään :) 

Nyt on rentouduttu ihan urakalla, joten tenttiin luvun kanssa ei ole enää löysäilylle varaa. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että kunhan tentti on keskiviikkona ohi, alkaa ihan oikea pääsiäisloma. Harmittaa, kun ei tänä vuonna voitu pitää yhteistä talvilomaa oikeastaan yhtään, mutta onneksi pääsiäisestä tulee sentään nuo neljä vapaapäivää. Todennäköisesti teen 1,5 viikon mittaisen loman aikana ainakin parina päivänä syväreitä, mutta pakko on jättää myös olemiselle aikaa. Niinpä perjantaina lähdemme kohti pääkaupunkiseutua, viemme lapset sukulaisille hoitoon ja livahdamme miehen kanssa kahdenkeskiselle minilomalle. Ei tässä arjen pyörteissä turhan usein ehdi mitään treffejä järjestää, joten hyvä, että edes kerran-pari vuodessa saamme mahdollisuuden viettää viikonlopun kaksistaan. Suunnitelmat ovat vielä auki, mutta emmeköhän me jotain kivaa keksi!

Ja nyt taas kerran patologian kirjan ja näytteiden ääreen. Leppoisaa sunnuntaita ja tsemppiä uuteen viikkoon kaikille! :)

J: Haastavia ja isoja päätöksiä

Kaunista keskiviikkoa! Tänään J avaa enemmän ajatuksiaan alanvaihdosta ja elämän suurista päätöksistä. Varmasti seuraavat ajatukset ovat osalle teistä hyvinkin tuttuja, joten kommentoikaa rohkeasti, jakakaa omia kokemuksia ja fiiliksiä omista päätöksistänne tai vaikeistakin valinnoista.  Itse voin tässä ja nyt todeta, että kyllä kannatti muuttaa suuntaa ja lähteä lääkikseen - tämä on parempaa kuin osasin edes odottaa. Edelleen aivan superpaljon tsemppiä ihan jokaiselle pääsykokeisiin opiskelevalle! Teksti ja kuvat: J.

Ajatuksia alan vaihdosta

Olen halunnut kirjoittaa tästä jo pidemmän aikaa, mutta aihe tuntuu tällä hetkellä niin henkilökohtaiselta, että päätin käsitellä sitä vain pintapuolisesti. Haluan tällä antaa vertaistukea ja tsemppiä kaikille niille, jotka etsivät sitä omaa paikkaa ja suuntaa. Oman kokemukseni mukaan kaikki muutokset vaativat valtavasti rohkeutta. Yleensä, kun lähtee muutoksia toteuttamaan, ei voi olla ihan varma lopputuloksesta. Epävarmuus, sen sietäminen ja sille itsensä altistaminen on ainakin minulle vaikeaa.

Olen pitäytynyt useimmiten turvallisissa valinnoissa. Opiskelu, valmistuminen ja töihin. Se oli hyvä suunnitelma, kunnes alkoi tuntua, että tämä ei riitä minulle. Aloin pohtia, mitä muuta voisin tehdä. Mihin minulla voisi olla mahdollisuus. Vaihtoehtoja on tuhansia ja se tekee valinnasta todella vaikeaa. Lopullinen päätös on useimmiten monen asian summa ja siinä on hyvin paljon myös sattumaa. Tällä hetkellä tämä muutos ja suunta tuntuu todella hyvältä ja oikealta.

Tässä muutoksessa epävarmuutta ja pohdintaa ovat aiheuttaneet monet asiat. Haluan jakaa muutamia minulle jossain vaiheessa epävarmuutta aiheuttaneita asioita, jotta joku voisi saada vertaistukea, joten tässä niitä tulee. Työkokemuksen hankkiminen olisi minulle hyvin tärkeää, jos haluaisin pysyä vanhalla alalla. Tuntuu, että heitän vanhan koulutuksen hukkaan. Miksi on niin vaikeaa löytää sitä omaa ”juttua”? Taloudellinen epävarmuus. Jos vähennän töitä, vähenee palkka ja en saa sitä työkokemusta. Millä aion elää jatkossa, kun opintotukikuukausia ei ole paljon jäljellä? Onneksi näihin epävarmuuden ajatuksiin olen keksinyt jo ratkaisut. Oleellista on kysyä itseltään mikä on kaikista tärkeintä ja missä voi puolestaan joustaa.

Omat valinnat ovat oikeasti jokaisen omia ja jokaisen pitäisi voida tehdä valintansa ilman painostusta. On hyvä muistaa, että myös ”vääristä” valinnoista oppii valtavasti. Useimmiten katuu vain niitä asioita, joita on jättänyt kokeilematta, vaikka olisi ollut mahdollisuus.

Yhteishakua, uudistuksia ja tsemppimieltä

Uutena tietona tuskin kellekään tulee, että hakuaika korkeakouluihin on alkanut.          Olen onneksi jo saanut päätettyä hakukohteeni, joten sitä ei tarvitse enää miettiä. Toivon, että muillakin alkaa olla tämän kevään suunnitelmat selvillä. Haluan myös muistuttaa, että vaikka välillä tuntuu, että koko elämä on jostain tietystä asiasta kiinni, niin useimmiten se ei oikeasti ole. Jos joku on mennyt mönkään, pitää vain yrittää uudelleen tai pohtia, oliko se sittenkään se oma juttu. Turha stressaaminen syö voimavaroja ja hankaloittaa päätöksentekoa.

                        

Koulutus uudistuu kovaa vauhtia koko ajan. On lukiolakia, amisreformia ja korkeakoulujen haku-uudistuksia. Jossain vaiheessa mietin, että onko minulla edes mahdollisuuksia päästä enää opiskelemaan, koska en ole ensikertalainen ja minulla ei ole loistava YO-todistus. Lisäksi en varmaankaan osaisi tehdä sähköisiä YO-kirjoituksia, jotta voisin enää korottaa arvosanojani. Kamalan vähän muutenkin on paikkoja jaossa ei-ensikertalaisille valintakoekoejonossa. Kun olin aikani näitä asioita mielessäni pyöritellyt, totesin, että ihan sama. Minä keskityn omaan hommaani ja se on ainoa, mihin voin tällä hetkellä vaikuttaa. Varmasti siellä jossain kirjaston nurkassa istuu superopiskelija, joka saa täydet pisteet joka kokeesta ja onnistuu kaikessa, mutta olkoon vaan.

Olen yllättynyt siitä, miten rennosti ja hyvällä mielellä olen saanut opiskella tähän asti. Luulen kuitenkin, että se jännitys ja stressi jossain vaiheessa puskee päälle ja niin kuuluu ollakin, kun tehdään itselle tärkeitä asioita. Rentoa ja iloista mieltä kaikille opiskelujen kanssa ahertaville!

Maanantaimoikat

Mukavaa maanantaita! Mun pitäis olla ahkerana yleisen patologian kimpussa, mutta niin, tässähän mä olen... Jotenkin aina "erikoisempien" viikonloppujen jälkeen on paljon vaikeampaa päästä arkeen kiinni. Meillä oli tyttöjen kanssa oikein kiva viikonloppu, askartelimme mm. pääsiäiskorin maitopurkista (4-vuotiaan aloite) ja rakensimme ehkäpä talven viimeisen lumiukon. Sisko tosiaan piipahti kylässä yhden yön, joten pääsin lauantai-iltana kameran kanssa metsästämään auringonlaskua. Kyllä kannatti, oli sen verran upea ilmestys!

Mutta niin, ne velvollisuudet. Tiedätte varmaan sen fiiliksen ja kierteen, kun ensin pitäisi, sitten ei saa mitään aikaan, sitten alkaa ärsyttää ja ahdistaa ja lopulta mistään ei tule mitään senkään vertaa. Sille kuuluisalle itsekurille olisi taas käyttöä. Itse usein näissä tilanteissa huomaan, että epäonnistumisen pelkohan se siellä kummittelee. YLPA:n tenttiin on nyt reilu viikko aikaa, ja alan vasta tajuta, miten pulassa olenkaan. Paineita ei tietenkään vähennä se, että tämäkin kurssi kuuluu klinikkakynnykseen. Vaan olivatpa opiskelupaineet todellisia tai kuviteltuja, opiskelutuloksia ne eivät ainakaan omalla kohdallani paranna. Paljon parempaan tulokseen pääsen yleensä hyvällä fiiliksellä, rennolla otteella ja tehokkaalla työskentelyllä.

Niinpä ihan kohta lähden ulos nauttimaan auringosta, purkamaan stressiä ja hakemaan parempaa opiskelufiilistä. Muillekin stressaajille ja paineista ahdistuville suosittelen samaa! Kun on vähän hakenut perspektiiviä ja saanut annoksen piristävää auringonvaloa, alkaa tulevaisuuskin taas tuntua paremmalta. Tietenkin näin tasa-arvon (ja totta kai Minna Canthin) päivänä on syytä muistaa, miten etuoikeutettu itsekin on - saa opiskella toivomaansa alaa tai pyrkiä kohti unelmiaan sen sijaan, että oma asema ja elämä olisi jo syntymässä määrätty.

Välillä on vaikeampaa, mutta vielä tulee se hetki, kun kaikki on taas ihanan kirkasta ja selkeää. Kaikesta selviää, vai mitä? :)

P.S. Hakijat! Tuunasin Opiskeluvinkkejä-sivun paremmaksi ja lisäsin sinne myös uudet hakuprosessia ja pääsykoetta koskevat postaukset. Olipa haasteesi tai fiiliksesi mikä tahansa, sieltä löydät vinkkejä ja vertaistukea ;) Tsemppiä kevääseen!

Arkea ja juhlaa

Ja taas on perjantai! Kummallista, miten viikot tuntuvat yhtä aikaa loputtoman pitkiltä ja aivan liian lyhyiltä. Valoisat päivät auttavat jaksamaan, vaikka kieltämättä pientä kevätväsymystäkin on ilmassa. Kevättalvi on kaikista vuodenajoista vähiten suosikkini, ja olisin jo aivan valmis luopumaan esimerkiksi noista yli puolimetrisistä hangista. Saa nähdä, tuleeko tästä keväästä yhtä luminen ja kylmä kuin viimevuotisesta - toivottavasti ei. Kevätväsymykseen sentään on tulossa helpotusta: Vaikka talvilomaviikko kuluikin opiskellessa, pääsiäisen tienoilla saadaan sitten lomailla pidemmästi - jos vaan SFL:n tehtäviltä ja opinnoilta ehtii!

Viime viikonloppuna juhlimme 6-vuotiasta esikoistamme. Sankarin toiveen mukaan vieraina olivat "vain" kummit pitkän matkan takaa, ja illalla piipahti vielä pari muuta vierasta. Kaverisynttäreitä yritin markkinoida päivänsankarille, mutta jostain syystä hän ei kokenut niitä tarpeellisiksi.  Sen verran tiuhaan ovat hoitokuviot vaihtuneet, ettei serkkulapsia lukuun ottamatta ole vielä muodostunut mitään "pysyviä", todella tiiviitä kaverisuhteita. Sunnuntaina hän pääsi kuitenkin itse kokemaan kaverisynttärit ensimmäistä kertaa elämässään päiväkotikaverin synttäreillä. Alkuun vähän jännitti, mutta heti helpotti, kun pääsi tuttujen kavereiden kanssa leikkimään.

Minä pääsin jälleen haastamaan itseäni kakun kanssa, kun toiveena oli vaatimattomasti Spiderman-kakku. Härkää sarvista vain! Lopulta Spiderman muotoutui värjätystä sokerimassasta, seitin pursotin värjätystä pikeeristä. Vaikka itse tehty vaahtokarkkimassa onkin kakun päällä parhaan makuinen, tällä kertaa käytin kaupan valmista kaulintamassaa. Kaksi 250g:n pakettia yhdistämällä tuli riittävän iso levy - nyt en tehnyt samaa virhettä kuin syksyllä! Nyt voi taas hetkeksi huokaista, kun on puoli vuotta seuraaviin synttäripirskeisiin ;)

Juhlineen päivineen koko viime viikko oli oikein onnistunut. Oli muuten tälle vuodelle ihan eka viikko, kun kukaan ei ollut yhtenäkään päivänä kotona sairastamassa (tai "sairastamassa"). No, tokihan heti sunnuntaina kuopus alkoi yskiä ja nenä valua, joten hän oli maanantain kanssani kotona.  Pahemmin ei olisi kotipäiville - tai ainakaan opiskelemattomille sellaisille - varaa, kun YLPA on vielä todella pahasti kesken. Onneksi on illat ja viikonloput aikaa lukea, jos päivät kuluvat sairastupaa pitäessä... Pidetään peukkuja terveille päiville edelleen!

Tänä viikonloppuna pojat lähtevät reissuun ja tytöt jäävät kotiin. Saamme myös siskoni vierailemaan pitkästä aikaa, joten kiva viikonloppu tiedossa! Mukavaa viikonloppua sinnekin :)

Yhteishaku 2018

Nyt se on auki, kevään yhteishaku nimittäin! Lääkisten suhteen tulee tänä keväänä (pitkään kaivattu?) uudistus, kun ensimmäistä kertaa samalla hakukerralla voi hakea moneen eri kaupunkiin. Miten lääkisten yhteishaku vaikuttaa pisterajoihin tai hakijoiden määrään kussakin kaupungissa, jää nähtäväksi.

Nyt kuitenkin esitän teille hakijoille muutaman kysymyksen, joita kannattaa ennen hakemuksen lopullista lähettämistä pohdiskella:

Mitkä ovat tärkeimmät kriteerini opiskelukaupungin valinnassa?

Onko sinulle tärkeää se, että kotiseudulle on opiskelukaupungistakin mahdollisimman lyhyt matka? Vai se, että siellä voit jatkaa itsellesi tärkeää harrastusta? Vai se, että opiskelukaupunki on sinulle aivan uusi ja tuntematon - mahdollisuus aloittaa alusta?

Mitä haluan opiskella?

Tämä on varmasti se olennaisin. Suomessa mennään koulutus edellä, joten yleensä jos johonkin työhön haluaa, pitää opiskella kyseinen ammatti. Mieti siis, mikä on juuri se sinun juttusi!

Missä haluan opiskella?

Liittyy osittain myös opiskelukaupungin valintaan, koska yleensä opiskelukaupungissa vietetään kuitenkin pääosa viikosta. Mahdollisuuksia on toki muuallakin, Suomen rajojen ulkopuolella.

Miten haluan opiskella?

Esimerkiksi lääkiksissä on kaupungista riippuen melko erilaisia opetusmetodeja käytössä. Kuopio on sieltä perinteisimmästä päästä luentoineen (joskin meitä alemmalla vuosikurssilla moni kurssi on muutettu flipped classroom -tyyliseksi). Tampereella ja Helsingissä on käytössä PBL eli problem based learning, Turun ja Oulun opiskelutyyleistä en tiedä sitäkään vähää. Tutustukaa siis eri kaupunkien opiskelumetodeihin joko kyselemällä asiasta tietäviltä tai yliopistojen nettisivujen kautta.

Millaista työtä haluan tehdä?

Ammattiin opiskelu tähtää luonnollisesti työelämään, joten kannattaa miettiä myös sinne asti. Jos oma suunta on vielä hakusessa, ammatinvalintapsykologilta voinee saada jotain apua tulevaisuudensuunnitelmiin. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy myös kymmenittäin erilaisia testejä, joiden avulla voit (leikkimielisesti) testata, mihin osaamisesi ja kiinnostuksenkohteesi sinua ohjaavat.

Ennen oman opiskelupaikan valintaa kannattaa siis ottaa selvää eri kaupunkien opiskelumetodeista, kulkuyhteyksistä, harrastusmahdollisuuksista ja kaikesta siitä, mikä tuntuu itsestä tärkeältä. Lääkis - monen muun opiskelupaikan lisäksi - on sen verran pitkä koulu, että kannattaa miettiä tarkkaan, missä ne kuusi vuotta haluaa ja jaksaa viettää. Toisaalta oman kokemukseni (olen kaksi kertaa aloittanut opinnot vieraalla paikkakunnalla) kautta voin kertoa, että lähes mihin tahansa sopeutuu, kunhan asenne on oikea. 

Valitse rohkeasti oma polkusi. Tärkeintä on, että olet itse tyytyväinen omiin valintoihisi - kyse on kuitenkin sinun elämästäsi. Vaikka omista hakukokemuksistani on jo yli kaksi vuotta, muistan edelleen ne vakavat pohdinnat siitä, mihin ja miksi haluan oikeasti päätyä. Tsemppiä siis vaikeisiin päätöksiin!

Hakijat, mitkä fiilikset? Ovatko suunnitelmat jo selvillä? Jännittääkö vai odotatko pääsykoetta innolla?

Alku ja innostus

Ihanaa perjantaita! Tällä viikolla pääsimme vihdoin myös farmakologian ja toksikologian kimppuun. Uuden kurssin aloittaminen on ihan parasta; kaikki on vielä mahdollista ja sitä rataa. Harmi kyllä usein kurssin edetessä motivaatio karisee eivätkä opiskeltavat asiat tunnu enää yhtä hohdokkailta kuin alussa. Todella tiivis ja työläskin kurssi on edessä, mutta silti olen siitä jostain syystä innoissani. Tosin olin jo sh-opinnoissa se, joka mielellään opiskeli farmakologiaa, vaikka kurssikaverit manasivat koko kurssin olemassaolon. Pitääpä kaivaa muinaiset muistiinpanoni esiin ja katsoa, olisiko niistä edes pikkuisen hyötyä.

Yleinen patologia on vielä omalla kohdallani pahasti vaiheessa, vaikka luennot ovat jo takana ja enää pari harkkaa edessä. Valitettavasti YLPA:n kohdalla tuli alkuvuoden sairastelujen vuoksi tehtyä jonkinlainen luennoillakäymättömyysennätys, joten kahlattavaa riittää. Tenttiin on onnekseni vielä parisen viikkoa aikaa, mutta ne pitääkin sitten käyttää hyödyksi. Pientä itsetuntoboostia sain kliinisen mikrobilsan tentistä, joka meni yli odotusten. Ihanaa, kun edes välillä tuntee hallitsevansa aikataulut ja tekemisensä!

Opiskelu tuntuu tällä hetkellä superkivalta - en oikeasti edes muista, milloin olisin ollut opiskelusta näin innoissani! Loppukevät näyttää kohtuulliselta, vaikka farmakologia teettänee työtä vielä tuskaisen paljon. Tarkoitukseni on kuitenkin päästä pikku hiljaa (jep, syyskuusta asti ollut tarkoitus...) myös syväreiden pariin, joten myöhemmin nähdään, tuleeko vastaan aikataulupulaa vai handlaanko kyseisen yhdistelmän ihan hyvin. Onnekseni syväreilläni ei ole minkäänlaista kiirettä, mikä sopii tähän elämäntilanteeseen paremmin kuin loistavasti. Kuten alkukeväästä sain huomata, tämä korttitalo, jota arjeksemmekin kutsutaan, huojuu jo aika pienestäkin vastaiskusta.

Viikonloppuna saamme vihdoin juhlistaa ihanaa reipasta 6-vuotiasta, joten valmistelut käyvät taas kuumina. Ja taas olen ihan pulassa noiden jälkikasvun toiveiden kanssa... Rentouttavaa viikonloppua sinullekin!

J: Helmikuun lukukuulumisia

Maaliskuun alkuun saadaan tauon jälkeen taas J:n kuulumisia. Pääsykoe lähestyy vääjäämättä, enää reilut kaksi kuukautta aikaa. Huh huh. Mutta vielä ehtii ja vaikka mitä, joten ei syytä paniikkiin. Tsemppiä jokaiselle! Teksti ja kuvat: J.

Kuvat ovat tällä kertaa puhelinräpsyjä aurinkoiselta ulkoiluretkeltä.

Työkuulumisia

Kuten viimeksi kerroin, olen priorisoinut hakemisen tämän kevään ykkösjutuksi. Tämän vuoksi olen vähentänyt paljon töiden tekemistä. Nyt olen ollut pari viikkoa kotona opiskelemassa ja jatkossa olisi tarkoitus käydä töissä pari kertaa viikossa. Töiden vähentäminen on vaatinut paljon ajatustyötä ja olenkin valmistellut postausta alan vaihtamisesta. Kuitenkin, olen ollut päätökseeni erittäin tyytyväinen ja nyt minusta tuntuu, että asiat ovat juuri niin kuin pitääkin. Olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus panostaa opiskeluun näin paljon.

Opiskelurytmit ja -rutiinit

Opiskelu on lähtenyt sujumaan loistavasti! Asetin aluksi tavoitteeksi opiskella 25 tuntia viikossa, sillä ajattelin, että opiskelukunto kehittyy pikkuhiljaa ja sitä mukaa tuntejakin voi lisätä. Olenkin viime viikolla opiskellut neljänä päivänä 24 tuntia ja tehnyt yhden harjoituskokeen. MAFYhan laskee ne aktiiviset tunnit automaattisesti, joten sen seuraaminen on helppoa. Jos en tee harjoituskoetta, olisi tavoitteena opiskella 30 tuntia viikossa.

Olen huomannut, että olen tehokkaammillani heti aamusta ja neljän jälkeen iltapäivällä ei kannata enää edes yrittää. Tämän vuoksi herään aamulla ajoissa ja opiskelen taukoja välillä pitäen iltapäivään asti. Aluksi kellotin opiskelua siten, että tein 50 min töitä ja pidin 10 min taukoa, kunnes oli lounastauon aika. Huomasin kuitenkin, että minua ärsytti, jos oli hyvä flow menossa ja kello pirisi, joten siirryin pitämään taukoja aina, kun siltä tuntui. Nyt taas olen huomannut, että pidän ihan automaattisesti lyhyen tauon kerran tunnissa.

Harjoituskokeet

Olen harjoituskokeiden tekemisessä vähän myöhässä suositusaikataulusta, sillä ohjeissa sanottiin, että niitä kannattaa alkaa tehdä vasta, kun on opiskellut kemian ja fysiikan ensimmäisen tason. Harjoituskokeet ovat menneet mielestäni tosi kivasti. Yritän käydä tekemässä harjoituskokeet eri paikoissa, jotta samalla harjoitan keskittymiskykyäni uudessa ympäristössä.

Tavoitteet

Koska tein tammikuussa niin paljon töitä, jäivät tavoitekäyrät ja tavoitetunnit saavuttamatta. Olen kuitenkin saanut tavoitekäyrät kiinni bilsassa ja kemiassa. Fysiikan saan todennäköisesti jo tällä viikolla. Olenkin pohtinut, että varmaankin nostan fysiikan tavoitekäyrää vielä yhden pykälän.

MAFYn tehtävien lisäksi haluaisin saada tehtyä paremmat muistiinpanot muutamasta bilsan asiasta sekä täydentää vanhoja bilsan ja kemian flashcardseja.

Olen pohtinut viime aikoina muun muassa jännitystä pääsykokeessa ja pääsykoekäytäntöjä. Tiedän, että lukijoissa on paljon lääkiksen pääsykokeessa käyneitä, joten mielelläni kuulisin, mitä pääsykokeessa tapahtuu ja miten olette valmistautuneet siihen.

Hurjan paljon tsemppiä kaikille opintojen pariin!

Kenen unelmia toteutat?

Lähes jokaisella lienee toiveita, odotuksia ja unelmia elämänsä suhteen. Ammatti, asuinpaikka,  työ, toimenkuva, perhesuhteet, asumismuoto ja niin edelleen voivat olla unelmoinnin kohteena. Varmaan osalle on tuttua se, miten hyvää tarkoittavat ihmiset antavat pyytämättäkin neuvoja ja ohjeita elämää varten. Totta kai omilla vanhemmilla ja muutenkin elämää nähneillä ihmisillä on elämänkokemusta, jota voi ja saa nuoremmille jakaa. Aina vaan nuo neuvot eivät osu oikeaan, etenkään, jos ja kun kyse on unelmista.

Unelmien kanssa on oltava varuillaan. Unelmasta kertominen antaa muille mahdollisuuden paitsi kannustaa ja tsempata myös kyseenalaistaa. Siksi en itse kertonut alanvaihtounelmastani juuri kenellekään. Pelkäsin kuulevani seuraavaa: Mitä järkeä? Miksi nyt? Sullahan on jo ammatti ja työ! Miten aiot pystyä siihen? Vaikka todennäköisesti olisin saattanut kuulla esimerkiksi: Mahtavaa! Oletpa rohkea, kun uskallat yrittää! tai Olen ihan varma, että pystyt siihen!

Sitten ovat ne tilanteet, joissa se oma unelma ei lopulta olekaan oma. Itse voi kasvaa ohi entisistä unelmista tai unelma voikin osoittautua aivan joksikin muuksi. Joskus tajuaa vasta jälkeenpäin toteuttaneensa muiden ihmisten asettamia odotuksia ja toiveita, vaikka omat unelmat ovat toisaalla. Niissä tilanteissa joutuu miettimään, kenen unelmaa ja kenen elämää minä tässä elänkään. Välillä pitää tehdä suunnanmuutoksia, päivittää unelmiaan, miettiä omaa elämää uusiksi ja pohtia, mitä oikein haluaakaan. Mutta pelkkä miettiminen ei riitä, pitää uskaltaa tehdä jotain - lähteä kohti unelmaansa. Unelmien jahtaaminen on kovaa työtä, mutta toisinaan se tuottaa tulosta. Varmaa on vain se, ettei yrittämättä voi tietää, mihin kaikkeen pystyykään.

Omana unelmamottonani on, että aina pitää olla joku unelma, ja jokaisesta päivästä pitää löytyä jokin johtotähti, jota kohti suunnata. Ei sen tarvitse olla mikään suuri tavoite tai hirveä urakka, vaan pienikin unelma, omankokoinen, riittää. Joka hetki ei jaksa eikä tarvitse unelmoida suuria, ja välillä on hyväkin pysähtyä miettimään, millaista elämä oikeasti on juuri nyt. Vaikka toivoo elämäänsä hyviä asioita, se ei tarkoita, etteikö osaisi arvostaa sitä, mitä jo on. Sikäli olen itse onnellisessa asemassa, koska jokainen suuri unelmani on tähän mennessä toteutunut ennemmin tai myöhemmin.

Parhaimmillaan omista unelmista syntyy tavoitteita, jotka lopulta saavutetaan. Unelma voi antaa toivoa paremmasta ja voimia selvitä tästä hetkestä. Vaikeina hetkinä helpottaa, kun voi ajatella "sitten kun". Siksi Sinä, joka tavoittelet juuri nyt unelmaasi esimerkiksi opiskelemalla pääsykoetta varten tai jollain muulla tavalla: ole ylpeä itsestäsi! Älä sabotoi urakkaasi vähättelemällä tai lannistamalla itseäsi, sillä sinä osaat, sinä pystyt ja sinä VOIT.

Viikko preklinikassa

Mukavaa sunnuntaita! Muita lääkisblogeja lukiessa on tullut vastaan näitä minun viikkoni -postauksia, joten tokihan haluan tällaisen tehdä itsekin. Havahduin nimittäin siihen tosiasiaan, että tämän kevään jälkeen on siirtyminen klinikkaan, jossa opiskelu - todennäköisesti ja toivottavasti - on ainakin vähän erilaista kuin tähän asti. Viikon tapahtumiksi tuli puolivahingossa paljon muutakin opiskelun lisäksi, kun huvikseni kirjasin ylös mm. sen, mitä teen opiskelutaukojen aikana.

Maanantai

6.50
Ylös ja saman tien aamutoimiin. Lapset heräilevät itsekseen ja pukeutuvat kuka nopeammin, kuka hitaammin.

7.40
Ovesta ulos. Minä vien tänään pienemmät, kun miehellä alkaa jo klo 8. Itselläni on "vapaapäivä" eli pelkkää tenttiin lukua tiedossa.

8.15
Takaisin kotona, aamukahvit, somen selailut ja sen pohdinta, mistä aloitan.

9.00
Koneen ääreen. Katson sähköpostit ja lähetän viestin syväreihini liittyen. Aloitan bakteeri-infektioiden kertauksen, pohdin kliinisiä taudinkuvia ja sairauksien hoitoa luentodiojen ja muun materiaalin pohjalta.

11.50
Lounastauko. Laitan pikaisen aterian itselleni ja teen tiskit ruoan valmistumista odotellessa.

12.45
Bakteeritaudit jatkuvat. Selailen harjoitustyömonistetta ja käyn taudinkuvia läpi omista muistiinpanoistani. Kyllästyttyäni bakteereihin jatkan viruksiin. Osa virustaudeista on vielä hävettävän huonosti hallussa.

15.45
Välipalaa! Mies hakee tänään lapset (jes, eka päivä pitkään aikaan, kun ketään ei tarvitse hakea kesken päivän!), joten saan juoda rauhassa kahvit samalla kun selailen vielä vähän muistiinpanoja. Valmistelen päivällistä ja laitan sen uuniin kypsymään.

16.20
Istun koneelle näpyttelemään tätä postausta. Lapset tulevat hoidosta ja vaativat huomiotani, joten koneella istuminen jää minimiin.

16.40
Kyselen lasten päivän kuulumiset, etsitään yhdessä kadonnutta piirustusta ja muuta yleistä. Ripustan osan aiemmin pestyistä pyykeistä ja syön äkkiä ennen lähtöä harrastukseen.

17.30
Lähden saksan kurssille kävellen.

18 - 19.30
Deutsch sprechen! Jospa tällä mun saksalla pärjäisi joskus vaikka jossain saksankielisessä maassa :)

20.00
Kotona taas. Lapset on ruokittu, pesty ja laitettu nukkumaan, loput pyykit ripustettu ja keittiö siivottu sillä aikaa kun olin poissa. Pari tenavaa pomppii vielä muutamaan otteeseen ylös, mutta rauhoittuvat lopulta. Syön illallista ja lueskelen samalla tekemiäni yhteenvetoja.

20.30
Käyn opiskelumateriaalien pohjalta läpi parit yleiset taudinkuvat ja niiden aiheuttajat, kuten ripulitaudit ja ylähengitystieinfektiot.

21.00
Sähköpostin tsekkaus, jumppaan ilmoittautuminen ja huomisen opiskelusuunnitelman tekeminen. Eipähän aamulla kulu turhaan aikaa jahkailuun! Suunnittelemme miehen kanssa ensi viikon ohjelman, kirjaamme ylös lasten päivähoitoajat ja omat opiskelun erityisjutut (molemmilla tentti).

21.30
Taas koneella, kirjoittelen tätä postausta.

21.45
Käyn miehen kanssa läpi fysiikan asioita huomista välikoetta varten. Enpä niistä paljoa muista minäkään! Välillä tuntuu kyllä aika epäreilulta, ettei toinen voi auttaa mua yhtään :D

22.15
Luen vielä vähän ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä kesken on Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän.

22.45
Valot pois ja nukkumaan. Huomenna kello soi taas ennen seitsemää.

Tiistai

6.50 ylös ja klo 9.00 asti samat hommat kuin eilenkin

9.00
Opiskelun ääreen. Sieni- ja parasiitti-infektiot tänään käsittelyssä. En muista taudinaiheuttajia saati sairauksia puhumattakaan lääkevaihtoehdoista. Normitilanteessa olisin ehkä käsitellyt nämä asiat vähän aiemmin kuin päivää ennen tenttiä...

10.30
Kela muisti minua eilen tosi kivalla kirjeellä, olen kuulemma tienannut ihan liikaa vuonna 2016! Kaivan esiin kaikki mahdolliset dokumentit ko. vuodelta, otan niistä kuvat ja lähetän uudelleenkäsittelypyynnön Kelalle. Saapa nähdä, kuinka käy.

11.00
Hmm. Takaisin mikrobilsan pariin. Prioneja, viruksia, sairauksia, hoitoa, immunologiaa kaikkea iloisesti sekaisin.

11.30
Ruokatauko, syön eilistä ruokaa ja pidän samalla taukoa opiskelusta.

12.00
Uudella tai samalla innolla tenttiinluvun kimppuun. Tiedän, että tämä on jo vähän epätoivoista, mutta pakko vaan tehdä sen verran kuin vielä ehtii.

13.30
Lähden kaverille kahville. Vähän kerrataan mikrobilsaa, mutta 95% ajasta jutellaan ihan muita juttuja.

16.00
Jumppaan pitkästä aikaa. Huippua! Tulee pää tyhjättyä tehokkaasti opiskelustressistä.

17.30
Takaisin kotona, syödään eilistä ruokaa (kerralla valmistetut isot ruokamäärät ovat niin parhaita). Lapset on mies hakenut hoidosta. Tuon tullessani postista esikoisen synttärilahjan.

18.00
Opiskelujen ääreen, lapset katsovat ohjelmaa ja käyvät aina välillä moikkaamassa. Kuopus sylissä opiskelu ei ehkä ole kaikista tehokkainta.

19.00
Annan lapsille iltapalaa ja hörpin itse samalla kahvia.

19.30
Takaisin lukujen ääreen, vielä on asiaa kerrattavana. Jumitun immunologian syövereihin, vaikka perusjutut alkaa olla jo hallinnassa ja bakteereissa löytyisi kerrattavaa. Vielä ehtii! Jumpan jälkeen mieli on sopivasti tyhjentynyt, ei tee yhtään tiukkaa lukea tähän aikaan.

21.45
Joo, nyt riittää. Huomiselle jää ihan pikainen viime silaus, koosteiden selaus ja harkkamonisteen luku. Iltapalaa ja kirjan ääreen!

22.30
Nukkumaan.

Keskiviikko

6.50 
Herätys! Kuopus tuntuu lämpöiseltä, ja mittauksen jälkeen lämpö on siinä rajoilla, joten hän jää tänään varmuuden vuoksi kotiin. Onneksi suurin osa tenttiin luvusta on jo hoidettu, aioin muutenkin vain kertailla kevyesti tänään. Mies vie isommat hoitoon ja jatkaa saman tien omiin opintoihinsa.

8.30
Aamutoimet tehty ja aamupala syöty. Otan tabletin sohvalle ja seuraan sivusilmällä olympialaisia ja kuopuksen puuhia. Kertaan mikrobilääkkeitä ja vielä vähän immunologiaa.

10.30
Nyt riittää kertaus, enempää ei ole tehtävissä. Kirjoittelen tätä postausta taas vähän eteenpäin.

11.00
Lounastamme yhdessä kuopuksen kanssa. Selailen vielä harjoitustyömonisteen läpi, vaikka mitään ei tasan tartu enää päähän.

11.30
Mies tulee hoitamaan vuorostaan kuopusta ja heittää minut autolla yliopistolle. Matkalla pyydän häntä pysähtymään sen aikaa, kun käyn eri rakennuksessa allekirjoittamassa syväreihin liittyvän hakemuksen.

12.00
Kliinisen mikrobiologian tentti. Aina ennen tenttiä jännittää edes vähän. Joka tapauksessa olen tentissä ja sen jälkeen tyytyväinen siihen osaamistasoon, jonka sain lähinnä maanantain ja tiistain aikana räävittyä kasaan.

13.30
Poistun tentistä ja laitan miehelle viestiä, ettei kuopusta tarvitsekaan viedä miehen siskolle hoitoon, vaan ehdin itse kotiin hänen kanssaan. Käyn pikapikaa kirjastossa tulostamassa itselleni nimilapun ja säntään valokuvaukseen (klinikan kulkukorttia varten).

13.50
Pääsen miehen kyydillä kotiin. Tenttien jälkeiset hetket on pyhitetty elämästä nauttimiselle, joten keitän hyvät kahvit ja nautin minttukrokanttisuklaata sen kanssa! Otetaan rennosti kuopuksen kanssa seuraavat pari tuntia.

16.30
Mies kotiutuu ja tuo tullessaan isommat päiväkodista. Laitan ruokaa ja pyykkikoneen pyörimään. Ruokailun jälkeen vietetään rentoa iltaa, lapset katsovat ohjelmia ja minä luen sohvalla keskeneräisen kirjan loppuun. Väsyttää ihan törkeästi - aika jännää, että "pelkkä" tiivistahtinen opiskelu reilun viikon ajalta kostautuu lamauttavana fyysisenä väsymyksenä! Saan kahvista sen verran virtaa, että jaksan jopa viikata puhtaat pyykit kaappeihin ja ripustaa uudet kuivumaan.

19.30
Pitkästä aikaa ehdin lukea lapsille kokonaiset kaksi iltasatua. Hartaasta kirjojen valinnasta huomaa, miten tärkeää lukeminen heille on. Kun on paljon tekemistä, liian helposti luopuu juuri tällaisista "ylimääräisyyksistä". Lapset siivoavat lelut paikalleen ennen nukkumaanmenoa.

20.00
Mies laittaa lapset nukkumaan, sillä aikaa minä siistin kämppää, teen tiskejä jne. Käyn antamassa iltahalit ja -pusut sekä komentamassa peikot pois. Sen jälkeen omaa aikaa, surffailua, sarjoja, lukemista - kaikkea mukavaa tekemistä.

22.45
Nukkumaan.

Torstai

6.50
Kello soi, mutta venytän nousemista tasaan asti. Tänään poikkeuksellisesti mies vie lapset autolla hoitoon, joten saan itse jäädä jo aamupalalle.

8.40
Tämän postauksen kirjoittamista ja julkaisua odottavan viimeistelyä. Kuvien muokkaus on aina niin hidasta!

9.30
Olympialaisten seuraamista sivusilmällä samalla, kun selaan YTH:n luentomateriaaleja. Teen YTH:n oppimistehtävistä puolet, enempää en jaksa.

11.30
Lounaan jälkeen lähdemme miehen kanssa ruokakauppaan, harvinaista! Yleensä mies käy yksin ilta-aikaan. Vähän huvittaa tämä ruuhkavuosien "parisuhdeaika", kun ollaan mielissään yhteisestä kauppareissusta!

13.00
Mies vie minut keskustaan asioille ja ajaa itse kotiin. Tunnin päästä kävelen kotiin ja matkalla nappaan pari valokuvaa auringossa kylpevästä Kuopiosta. Ehdin käväistä kotona, mutta liki saman tien pitää lähteä hakemaan lapset.

16.30
Laitan ruoan, mies lähtee harrastukseen. Lapset leikkivät omia juttujaan, välillä luetaan ja katsotaan ohjelmaa. Iltapalan jälkeen iltapesut ja nukkumaan.

20.30
Katson YLPA:n opetusvideon ja erilaisia näytteitä huomista harkkaa varten. Viimevuotisesta histologian osaamisesta olisi nyt kyllä hyötyä!

21.30
Omaa aikaa nukkumaanmenoon asti.

Perjantai

6.30
Aikaisempi herätys, koska pitää heti aamusta olla syväritapaamisessa. Tosin kuopus potki mut hereille jo ainakin varttia aiemmin :S Onneksi on perjantai!

7.50
Vien esikoisen ja suuntaan KYS:lle. Syväritapaaminen (suunnitelmien päivitystä jne) on pikaisesti ohi, ja pääsen jatkamaan yliopistolle.

9.00
Yliopistolla itseopiskelemassa. Kirjoitan vähän tätä postausta ja käyn vielä läpi YLPA:n tämän päivän näytteitä.

10.15
YLPA:n luento, aiheena kasvaimet. Osaksi tuttua asiaa aiemmilta kursseilta, mutta toki myös paljon uutta.

12.00
Lounaalla kaverin kanssa. Valmiille aterialle pääseminen on joka kerta yhtä kivaa!

13.15
YLPA:n toinen harkka. Tänään käsittelyssä mm. ruokatorven, kohdunkaulan, imusolmukkeen ja sydämen näytteet, joista etsitään mahdollisia patologisia muutoksia. Vähän meinaa keskittyminen rakoilla, mutta jotenkuten kunnialla selvitään tästäkin.

15.30
Kotona, mies ja lapset tulevat sattumalta aivan samaan aikaan. Ensin kahvit, sitten viikkosiivous. Ilta toipumista rankasta perusviikosta sopivan aivottoman tekemisen parissa, vähän taas postauksen päivittämistä ja seuraavan suunnittelua. Nukkumaan liian myöhään, koska on perjantai ja tiedän, että saan huomenna nukkua pidempään.

Viikonloppu

Lauantai alkaa kivasti kultamitalikahveilla (loistavaa Iivo!). Myöhemmin käymme koko porukalla parituntisella metsäretkellä, juomme kaakaota ja paistamme makkaraa. Opiskeluun liittyen luen YTH:n luentodioja ja artikkeleita, joskin melko laiskasti.

Sunnuntaiaamuna jännätään taas hiihtoa. Tänä viikonloppuna ei ole sen kummempia sunnuntaijuttuja, vaan keräillään porukalla voimia uuteen viikkoon ja nautitaan aikatauluttomuudesta. Astetta vakavammin luen jo YTH:n materiaaleja, syvennyn erityisesti ilmansaasteita ja sisäilmaa koskeviin matskuihin. Suunnittelen seuraavan viikon opiskelut, ilmoittaudun pariin jumppaan ja menen ajoissa nukkumaan. Maanantai - olen valmis!


Tulipa pitkä postaus! Jos haluat tietää vielä jotain lisää, kysy toki :)

Parhaat vinkit perhematkailuun

Nyt on jo maaliskuu, mutta yksi postaus tammikuisesta lomastamme oli hukkunut luonnosten uumeniin. Ulkomaanmatkan muodossa tuli siis testattua toimivia toimintamalleja, joten voinen jakaa pari vinkkiä tänne bloginkin puolelle. Voin sitten seuraavan matkan tullen käydä itsekin katsomassa, millä keinoin pidettiin kolme alle kouluikäistä (ja muut matkustajat) kohtalaisen tyytyväisinä lentokentällä, koneessa ja muissa julkisissa tiloissa.

Ruoka ja juoma

Nälkä on pahin vihollinen. Kunnon aamiaisella, lounaalla tai välipalalla ennen lähtöä voi pelastaa paljon. Liian vähäinen juominen voi ainakin meidän muksuilla näkyä kiukkuisuutena, joten juomista on tarjottava riittävän tiuhaan. Vaikka emme muuten harrasta napostelua aterioiden välillä, lentokoneessa ja muutenkin lomalla ei olla niin tiukkoja. Lapsilla oli lennon aikana naposteltavana rusinoita ja pieniä karkkiaskeja, joiden avulla he pysyivät tyytyväisinä koko lennon ajan. Tietenkin lentoateria meni herkkujen edelle ihan niin kuin kotonakin ruoka syödään ensin. Nousun ja laskun aikana isommat pureksivat purkkaa ja pienin jauhoi rusinaa tai joi vettä.

Riittävä väsytys ja lepo

Tämäpä onkin taiteilua, kun parasta olisi, että lapset ovat purkaneet energiaansa ennen matkalle lähtöä, mutta silti niin virkeitä, ettei väsymyskiukku iske. Paras on toki, jos lennot tai matkustusaika yleensäkin sopii lasten päivärytmiin. Meillä näin ei ollut, vaan tulopäivänä olimme todella myöhään perillä hotellissa (Suomen aikaa n. klo 1.30), kun taas paluumatkalle piti herätä jo kolmelta aamuyöllä. Hivenen haastavat ajat siis lasten kannalta. Kaksi nuorempaa otti onneksi päiväunet  lennolla molempiin suuntiin, joten matkoista selvittiin melko helposti. Helpotti muuten suunnattomasti, kun minulla ja nuorimmaisilla oli oma penkkirivi. Ei tarvinnut varoa vieressä istuvia, vaan lapset voivat valita sopivan asennon ja vaihdella paikkoja keskenään.

Pelit ja leikit

Automatkoilla meillä on mukana lastenlaulu-cd:itä tai äänikirjoja, joita kuunnellessa ajankulu unohtuu. Saatamme myös leikkiä erilaisia leikkejä, kuten laiva on lastattu tai "omanväristen" autojen etsintää. Lentokoneessa lentotilassa oleva puhelin tai tabletti on hyvä apu, joskaan meillä muut kuin esikoinen eivät sen päälle vielä (onneksi) ymmärrä. Piirtämistä rakastavalle lapselle mukaan otettiin värityskirja ja muutama värikynä, lukemisesta/kirjojen katselusta kiinnostuneelle pari lastenkirjaa. Lentokonekuulokkeiden avulla lapset voivat seurata piirrettyjä, mutta muuten lennot sujuivat vailla kummempia ohjelmanumeroita. Välillä katseltiin ulos ikkunasta ja mietittiin, mitä siellä näkyykään. Paluumatkalla lapset nököttivät välistä paikoillaan niin nätisti, että saatoin itse lueskella kirjaa.

Rento ja rauhallinen asenne

Lasten myötä olen oppinut vähintäänkin teeskentelemään, että kaikki on hallinnassa. Jos vanhempi stressaa, rauhattomuus tarttuu helposti lapsiinkin. Tyynenä pysyminen onkin kaikki kaikessa. Menomatkamme piteni yllättäen tunnilla, joten olimme vielä suunniteltua myöhemmin perillä. Kaikki meni kuitenkin hyvin, emmekä tehneet Kööpenhaminan välilaskusta sen suurempaa numeroa. Onneksi konetta ei tarvinnut vaihtaa, vaikka ensin niin kuulutettiinkin. Joka tapauksessa suunnitelmien muutoksia ja yllättäviä käänteitä tulee jokaisella matkalla, joten niitä on vain opeteltava sietämään - ja pysymään tyynenä, tuli mitä tuli.

Sääntöjen opetus ja kertaaminen

Lapsi ei tietenkään itsestään opi, miten julkisissa tiloissa, kuten junassa tai lentokoneessa käyttäydytään. Vanhemman pitää kertoa säännöt, se, että lentokoneessa istutaan paikallaan ja niin edelleen. Me jopa kuivaharjoittelimme turvatarkastusta ja lentokoneessa istumista, koska edellisestä lentomatkasta ei lapsilla luonnollisesti ollut muistikuvia. Teroitimme lapsille, ettei lentokoneessa huudeta, kiljuta eikä potkita edellä istuvan penkkiä. Parhaankin harjoittelun ja valmistautumisen jälkeen on mahdotonta sanoa, miten lapsi lopulta käyttäytyy, mutta uskon, että etukäteen valmistautumisella ja toimintatapojen opettamisella päästään kuitenkin parempaan lopputulokseen. Itse olen tämän matkan jälkeen hirmuisen ylpeä omista pikkuisistani ♥

Näistä viidestä kohdasta eniten lomailuamme helpotti hyvä asenne, tai ehkä sittenkin etukäteen varautuminen. Kun oli jo ajatellut, ettei kaikki mene niin kuin Strömsössä, todellisuus ei lyönyt silmille niin pahasti. Joka tapauksessa kaikki meni paljon paremmin, sujuvammin ja helpommin kuin olisin koskaan osannut etukäteen kuvitella. Pessimisti ei pety, vai miten se menikään :D Seuraavaa lomaa jo odotellen!