J: Marraskuun (lyhyet) lukukuulumiset

Blogitauosta ilmoittaessani kerroinkin, että J:n lukukuulumisia saadaan jo marraskuun puolella. Tässä siis hänen tuoreimmat kuulumisensa :) Kuvat ovat tällä kertaa omiani. Molemmat on otettu harvoina aurinkoisina marraskuun päivinä. Tsemppiä aina vaan pimenevään loppuvuoteen ihan kaikille!

Kuukauden tauon jälkeen taas lukukuulumisia. Kerroin viimeksi, että aion muuttaa fysiikan opiskelun taktiikkaa jotenkin. Päätin, että hommaan ABI Fysiikan ja käyn sen avulla läpi fysiikkaa. Jonkin verran olenkin opiskellut ja laskenut marraskuun aikana. Haaveilin, että olisin opiskellut huomattavasti rivakammin ja etenkin järjestelmällisemmin, mutta ne ovat jääneet haaveeksi. En kuitenkaan ole huolissani, (ainakaan hirmu paljon,) koska tavoitteeni on saada kahlattua perusasiat kuntoon fysiikassa ja vielä bilsan vitoskurssi loppuun tämän vuoden aikana. Onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa, mikä tosin näin kirjoitettuna tuntuu todella lyhyeltä ajalta.

En ole vielä ottanut nelilaskinta käyttöön, vaan käytän suurimmaksi osaksi yläasteaikaista laskintani. Välillä tosin huijaan ja syötän yhtälöt CAS-laskimeen, koska se on vain niin paljon nopeampaa. Olenkin pohtinut, että milloin on oikea aika siirtyä nelilaskimeen, jotta sen kanssa pääsee sinuiksi. Olenko vain laiska ja käyttävätkö muut pelkästään nelilaskinta?

Olen kertonut, että työaikani on vaihtelevaa. Olenkin nyt siirtynyt kokopäiväiseen työaikaan, mikä on ollut toinen suuri syy opiskelutahdin hidastumiselle. Kokopäiväisenä jatkan ainakin toistaiseksi. Toinen syy hitaalle etenemiselleni tässä kuussa oli kipeänä olo. Mutta nyt olen terveenä ja työkin alkaa rutinoitumaan, joten voimia on kerätty ja eikun täyttä häkää eteenpäin!

Minuun on vaikuttanut tosi paljon tämä pimeys ja sen vuoksi tämä kuukausi on kaikkien sairasteluiden ja muutoksien lisäksi tuntunut aika raskaalta. Toivon, että sulla on ollut pimeydestä huolimatta mukava marraskuu ja toivon tosi paljon tsemppiä meille jokaiselle! Kyllä se aurinko sieltä vielä joskus paistaa ja virkistää.

Tauon paikka

Joskus ihminen tarvitsee tauon jopa niistä asioista, joista pitää eniten. Blogini on minulle rakas harrastus, josta en tosiaankaan halua luopua. Välillä siitä kuitenkin tarvitsee pienen hengähdystauon, jotta jaksaa taas jatkaa samalla innolla kuin aiemminkin. Olen päivittänyt blogia sen verran ahkerasti, että selittämätön tauko saattaisi herättää hämmennystä. Siksi kerron tämän etukäteen, jottei kukaan huolestu tai muuta. Kaikki on hyvin täällä päässä ja toivottavasti sielläkin!

Nyt haluan keskittyä hetken aikaa muihin juttuihin eli lähinnä opiskeluun ja perheeseen, ja siinä sivussa pohdiskella blogin jatkoa ja tulevaa suuntaa. Jos sinulla on mielessä postausideoita, minulta toteuttamatta jääneitä postauslupauksia tai muita mietteitä, nyt on hyvä hetki kertoa niistä :)

Tasapainoilua palaa tasan kolmen viikon kuluttua, 1.12.2017. J:n kuulumisia pääsykoeprosessin keskeltä kuulette jo marraskuun lopulla. Siihen asti voit seurailla kuulumisia Instan kautta @tasapainoilija. Iloista marraskuun loppua sinulle, ja toivottavasti nähdään taas pian ♥

Tk-päivät

Toiset ja viimeiset terveyskeskuspäivät vietettiin lokakuun lopussa. Kuten viime vuonna, myös tällä kertaa vietimme terveyskeskuksessa kaksi päivää. Myöhemmässä vaiheessa opintoja pääsemme kaiketi viettämään ihan kunnolla aikaa terveyskeskuksessakin, mutta prekliinisen vaiheen tk-tutustumiset olivat nyt tässä.




Olihan se mukavaa sonnustautua pitkästä aikaa valkoiseen takkiin. Tänä vuonna sain kulkea kahden eri lääkärin mukana, mikä toi kivasti vaihtelua päivien sisältöön. Melkein parasta oli nähdä ammattilainen työssään ja pohdiskella mielessään, mitä hän ajaa takaa esimerkiksi tietyillä kysymyksillä. Vastaanottojen välissä ehdimme käydä pikaisesti läpi potilastapauksia ja muita asioita. Tänä vuonna kiinnitin enemmän huomiota potilaan ja lääkärin väliseen vuorovaikutukseen tietysti syksyllä pidetyn VPL-kurssin vuoksi.

Kuten viime vuonna, totesin nytkin pitäväni terveyskeskustyön luonteesta. Keskustelimme minua ohjanneen lääkärin kanssa myös erikoistumisalan valinnasta ja siitä, miten hän oli päätynyt juuri tuolle alalle. Samansuuntaisia ajatuksia työn monipuolisuudesta, itsenäisyydestä ja sopivista työajoista on itsellänikin. Vaikka toisaalta moni muukin erikoisala kiehtoo, minussa asuva realisti vähän hillitsee innostustani. Onneksi valintojen aika on paaaljon myöhemmin.

Tk-päivistä käteen jäivät hyvä mieli ja motivaatio opiskella taas vähän ahkerammin. On tosin hivenen lannistavaa, kun suurin piirtein kaikki vastaan tulleet, työelämässä pidempään olleet lääkärit toteavat, etteivät enää muista parin ekan vuoden opinnoista paljoakaan. Vaikka toisaalta, eihän se muistaminen ole se juttu. Kun ymmärtää asiat, niitä ei tarvitse muistaa ulkoa. Pitänee minunkin taas ottaa fysiologian kirja esiin ja alkaa yrittää ymmärtää. Ehkä mäkin vielä joskus opin.

Sellaisia sekalaisia mietteitä tuli tk-päivien tiimoilta. Loppuvuosi näyttää opintojen suhteen melko tiiviiltä, tai ehkä minusta vaan tuntuu siltä. Lisää juttua loppuvuoden kursseista tullee jossain vaiheessa :) Tänään saan vihdoin opiskella ihan itsekseni, kun pikkuinen toipilaamme pääsi  tervehdyttyään takaisin hoitoon. Todisteena yhteisistä opiskeluhetkistä toimivat neonväriset taideteokset opiskeluvihkoni sivuilla... Kuvitus sopii kyllä ihan tk-päiviinkin, sen verran lapsenkengissä on tämä mun tuleva lääkäriys ;)

Reipasta päivää sinnekin!

Marraskuinen maanantai - vinkkejä viikon aloitukseen

Marraskuu on alussa, kirkasvalolamppu kaivettu taas esiin piristämään mustia aamuja ja fysiologian uusinta on ihan kohta. Jos jotain vaihetta syksyssä inhoan, se on tämä. Ollaan jo kaukana alkusyksyn innostuksesta mutta jouluun (ja lomaan!) on vielä liian pitkä aika. Joulufiilistelyt on tosin jo aloitettu, ja ensilumikin käväisi maassa. Tällä hetkellä ikkunasta näkyy harmaa ja sateinen maisema, joten se siitä lumesta :( No, on toki plussakeleissäkin puolensa.

Mutta nyt itse asiaan eli siihen, miten saa arjesta otteen:

1. Viikkosuunnitelma

Joka viikon lopulla teen seuraavaksi viikoksi suunnitelman. Listaan viikolle kolme tärkeintä tavoitetta sekä muutaman lisätavoitteen, joihin voin jatkaa, jos aikaa jää. Suunnitelma helpottaa arkiviikon aloitusta, kun maanantaita ei tarvitse käyttää sen miettimiseen, mikä nyt mahtaakaan olla tärkeintä. Samalla viikkosuunnitelma vähentää stressiä, koska tiedän, mikä on juuri nyt kiireellistä. Tietysti viikkosuunnitelmaan voi laittaa myös muut pakolliset hoidettavat asiat, jolloin niillekin on oma suunniteltu ajankohtansa.

2. Rauhallinen aloitus

Jos on viikonlopun tai loman rentoutunut, voi olla aluksi vaikeaa päästä opiskelurytmiin. Itse aloitan opiskelun hyvin kevyesti suunnilleen tahdilla vartti opiskelua, viisi minuuttia taukoa. Vähitellen pidennän opiskeluun käytettyä aikaa niin pitkäksi kuin hyvältä tuntuu. Pääasia on kuitenkin pitää tauot lyhyinä, jotteivät muut asiat vie huomiota liian vahvasti. Varsinkin nyt pimeään vuodenaikaan tuntuu, että tarvitsee vähän herättelyä, ennen kuin opiskelu alkaa sujua. Siksi rauhallinen aloitus toimii omalla kohdallani hyvin.

3. Hyvä fiilis

Joskus tämän hakemiseen etenkin maanantaiaamuna saa käyttää tovin jos toisenkin. Itse satsaan erityisesti maanantaisin siihen, että kaikki sujuu mahdollisimman mukavasti ja sujuvasti. Vaatteet ja muut laitetaan valmiiksi, ja lapsia muistutellaan illalla seuraavasta hoitopäivästä. Kiukkuiset, kiireiset aamut pilaavat helposti fiiliksen, ja lasten luotsaaminen hoitoon on siinä mielentilassa tuskaista. Olen todennut tarvitsevani oman rauhallisen aamuhetken, jotta päivä ja viikko lähtee hyvin käyntiin. Aamuhetkeeni kuuluu aamupala kirkasvalolampun ääressä ja puhelin tai kirja siinä vieressä. Kun olen saanut itselleni mukavan kiireettömän fiiliksen, on niin paljon helpompi keskittyä opiskelujuttuihin.

4. Asia kerrallaan

Varsinkin, jos viikonloppuna ei ole uhrannut ajatustakaan opiskelulle, maanantaiaamuna saattaa odottaa melkoinen tehtävätulva. Tehtävälistan purkamiseen ei auta multitaskaus, koska se on loppujen lopuksi - ainakin omalla kohdallani - melko tehotonta. Opiskelu tai työ ei tekemällä lopu, joten täydellisyyttä on turha tavoitella. Mutta kun jostain aloittaa, saa väkisinkin jotain valmiiksi. On kuitenkin helpompaa käsitellä yhtä asiaa kerrallaan kuin sukkuloida monen erilaisen tehtävän välillä. Samalla tehtävään pystyy syventymään paremmin, kun tietää, että kaikille muillekin tehtäville on oma aikansa (ks. kohta 1).

Ei anneta marraskuun mustuuden lannistaa! Siksipä laitan tähän kuvitukseksi huonolaatuisia mutta ah niin jouluisia tunnelmallisia fiilistelykuvia kodistamme, johon ihan omin lupineni laittelin vähän kaamosvaloja :) Jotain iloa oltava marraskuussakin, eikö?


Tsemppiä ja valonpilkahduksia synkkyyden keskelle!

Opiskelu vs. työ

Kumpi väsyttää enemmän, opiskelu vai työ? Oma mielipiteeni vaihtuu aina sen mukaan, mitä kulloinkin teen. Töissä käydessä ei tiedä mitään rankempaa kuin työpäivät lyhyiksi jääneillä yöunilla, opiskellessa taas tuntuu usein, että töissä pääsisi helpommalla, kun ei ihan koko aikaa tarvitse oppia uutta.

Opiskellessa (tässä vaiheessa) omat aikataulut voi pitkälti määritellä itse. Myös valinnanvapaus on ihan toista kuin työelämässä. Pakollista läsnäoloa meillä on verrattain vähän, mutta itseopiskelua senkin edestä. Raskainta opiskelussa on jatkuva oppimismoodissa oleminen, keskeneräisyyden tunne sekä se, että vapaallakin opiskeluvelvollisuudet pyörivät herkästi mielessä. Nyt kun perheessä on kaksi opiskelevaa vanhempaa, nämä kaikki koetaan kaksinkertaisena.

Töissä on yleensä selvästi määritellyt työtehtävät, selkeät rutiinit ja työkaverit. Osana yhteisöä on kivaa olla, ja rankkaakin työtä jaksaa paremmin hyvällä porukalla. Sairaanhoitajan työ on tiimityötä niin kollegoiden kuin muidenkin ammattiryhmien edustajien kanssa, joten harvoin joutuu täysin yksin vastaamaan jostain tilanteesta. Töissä ei ehkä tarvitse koko ajan oppia uutta, mutta skarppina pitää olla. Työelämässä raskaimpana olen kokenut 3-vuorotyöstä johtuvan univajeen, arjen epäsäännöllisyyden sekä tietysti sellaiset horror-päivät, joista vain yritetään selviytyä jotenkuten.

Suuren osan arkiajastani ajattelen, että onpa tämä helppoa. Jos raha-asioita ei oteta lukuun, opiskelijaperheen elämä on paljon mukavampaa kuin perhe-elämä työssäkäyvänä. Kun muistelen muutaman vuoden takaista elämäämme kahden työssäkäyvän vanhemman näkökulmasta, huomaan paljon asioita, joita en silloin nähnyt. Ensinnäkin meillä on nyt paljon enemmän sekä perheen yhteistä että parisuhdeaikaa. Toisekseen stressiä on nykyään vähemmän. Osaltaan se johtuu luottavaise(mma)sta elämänasenteestamme, toisaalta siitä, että opiskelu on silti stressittömämpää kuin nykyajan työelämä. Pahin kaipuu työelämään helpotti kesän aikana, ja nyt olen taas (ainakin hetken aikaa) tyytyväinen opiskelija.

Vaikka opiskelu ottaa välillä pahasti päähän, motivaatio on hukassa ja aikataulut pakkaavat päälle, pidän työelämää vielä paljon stressaavampana. Tietysti pienituloisena perheenä elämisessä on omat stressinaiheensa, mutta pahimpiin kauhuskenaarioihin verrattuna olemme pärjänneet hyvin. Valona tässäkin tilanteessa on tietysti se, ettei näillä tuloilla ole tarkoitus elää loppuelämää. Toivottavasti siis jonain päivänä valmistumme ja pääsemme takaisin työelämään uusien ammattiemme kanssa. Hartaana toiveena on myös se, että jaksaisimme uusissa ammateissamme aina sinne eläkeikään asti - jos nyt eläkkeelle ikinä edes pääsemme ;)


Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa ansaittua vapaapäivää - siinä jälleen yksi opiskelun hyvistä puolista. Kivaa perjantaita ja hyvää viikonloppua myös sinulle!

J: Lokakuun lukukuulumisia

Mukavaa marraskuun ensimmäistä! Joka toiselle keskiviikolle tyypilliseen tapaan on J:n vuoro päivittää kuulumisiaan lääkiksen pääsykokeeseen 2018 liittyen. Viimeksi hän esitteli kolme pääsykoeprosessia tukevaa asiaa. Päivät pimenevät entisestään, eikä positiivisesta asenteestakaan ole yhtä helppoa pitää kiinni kuin syksyn kirkkaimpina päivinä. Siispä toivon iloa ja valoa jokaisen pääsykoeurakkaan! Tsemppiä just sulle, oot super :) Teksti ja kuvat ovat J:n käsialaa.

Haku-uudistuksia

No nyt on julkaistu viralliset tiedot ensi kevään hauista! Ne löytyvät esimerkiksi Opintopolusta. Uudessa lääketieteen yhteishaussa hakija saa yhden ensisijaisuuspisteen ensimmäiseen hakukohteeseen. Pääsykoe tulee tehdä ensimmäisessä hakukohteessa ja se pysyy samankaltaisena kuin viime vuonna. Kaikkiin yleis- tai hammaslääkiksiin voi hakea samalla kertaa.

Negatiivisuutta

Odotin paljon virallista tietoa hakemisesta, sillä en ole halunnut lukea mitään ennakkospekulaatioita muutoksista ja niiden vaikutuksista. Edelleenkään en halua lukea keskusteluita yhteishaun vaikutuksesta sisäänpääsyyn. Pelkään, että spekulaatioita lukiessani rakentamani itsevarmuus ja positiivisuus rapisee pala palalta pois. Olen pitkään ennen hakupäätöstäni jahkannut hakemista, mutta joka kerta päättänyt olla hakematta epäonnistumisen pelon vuoksi. Olen myös ”perustellut” hakemattomuuttani itselleni sillä, etten kuitenkaan onnistuisi tai pärjäisi lääketieteen opinnoissa. Nyt haluan pitää tiukasti kiinni itsevarmuudestani, positiivisuudestani ja uskomuksesta, etteivät muutokset tai uudistukset vaikuta minun sisäänpääsyyn mitenkään. Olen päättänyt, että teen parhaani ja se riittää.

Tässä kuussa positiivisuuden ja itsevarmuuden ylläpito on ollut haasteellista. Välillä mielessä on käynyt myös luovuttaminen. Haku tuntuu nyt paljon todellisemmalta kuin aiemmin ja sitä myötä myös onnistumispaineet ovat tuntuneet kovilta. Jossain vaiheessa tätä kuuta mieli oli niin negatiivinen haun suhteen, että pidin suosiolla taukoa opiskelusta ja juttelin murheeni pois läheisten kanssa. Onneksi he jaksavat tsempata niin paljon!

Biologiaa

Lokakuu on kulunut suurimmaksi osaksi biologian parissa. Olen opiskellut sitä niin, että luen kirjaa kappale kerrallaan ja yhden lukukerran jälkeen pohdin lukemaani ja toisella lukukerralla kirjoitan muistiinpanoja. Lisäksi tehtäviä olen tehnyt erilliselle paperille. Muistiinpanoja tehdessäni huomasin, että olen onneton piirtäjä! Päätin siis tulostaa ja värittää osan kuvista, vaikka piirtäessä voisi oppia tehokkaammin. Alun itsevarmuus biologian suhteen on Ihmisen biologia –kurssin aikana ropissut, sillä tuntuu, etten voi koskaan muistaa niitä kaikkia pieniä yksityiskohtia!

Suunnittelua

Fysiikan opiskelun starttasin muutama päivä sitten ja sen kanssa on hieman ristiriitaiset fiilikset. Tuntuu todella tyhmältä opiskella sitä samalla tavalla kuin kemiaa, koska asiat ovat itselle niin tuttuja. Todennäköisesti muutan opiskelutaktiikkaani jotenkin, mutten vielä tiedä miten.

Olen pohtinut myös paljon kevään aikatauluja ja materiaaleja. En koe tarvitsevani varsinaista valmennuskurssia, mutta jotakin kertaavaa tai syventävää materiaalia olisi mielestäni hyvä hankkia. Mitään päätöksiä materiaalin suhteen en ole vielä tehnyt. Itseasiassa sovin itseni kanssa, että teen päätökset vasta joulukuun puolen välin jälkeen, joten te kuulette niistä todennäköisesti vasta joulukuun lukukuulumisissa.

Tsemppiä kaikille opiskeluun ja negatiivisten tunteiden kanssa kamppailuun!