28.8.2017

Kakkosvuotta kohti

Postaustoiveena tuli ja ihan muutenkin ajattelin listata fiiliksiä ennen lääkiksen toisen vuoden aloitusta. Toinen vuosi on viimeinen prekliinisen vaiheen vuosista, ja jos opintoni etenevät suunnitellusti, vuoden päästä olen jo aloittanut kliiniset opinnot. Aika hurjaa!




Toinen vuosi on siis edessä. Odotan innolla uusia opintoja, vaikka kieltämättä olisin voinut lomailla vaikka kuukauden lisää. Erityisesti minua etukäteen kiinnostavat neurotieteet, fysiologia, yleispatologia ja potilas-lääkärisuhde. Oikeastaan olen kyllä kiinnostunut kaikesta, kuten minulta sopii olettaakin :D Toisen vuoden opinnoissa on pienesti havaittavissa siirtyminen kohti klinikkaa, vaikka melko teoriapainotteista on toki tämäkin vuosi. Eniten kauhulla odotan keväistä 11,5 op:n arvoista Systemaattinen farmakologia ja lääkeainetoksikologia -kurssia. Se kiinnostaa minua, mutta sen työmäärää en odota innokkaasti. Saapa nähdä, onko sh-opinnoissa opiskelluista koksibeista ja ACE-estäjistä enää hyötyä tuolla kurssilla.

Noin muuten toista lääkisvuottani värittää "pieni" syväriprojektini. Tiukkaa aikataulua en todellakaan ole itselleni asettanut, mutta kyllähän sitä miettii, miten aika ja jaksaminen riittävät. Mutta pää pystyyn ja kohti uusia haasteita - mitäänhän ei saavuta, jos ei yritä. Sain suunnitelmavaiheen kuitenkin purkkiin parissa kuukaudessa opintojeni ja kesätyön ohella, joten sikäli olen toiveikas ja omasta mielestäni realistinenkin.




Alustavasti olen suunnitellut, että pitäisin joka viikko yhden syväripäivän. Itseni tuntien se voisi olla hyvä valinta: en ehtisi kyllästyä syväreihin, mutta sen pariin tulisi säännöllisesti palattua. Toisaalta haasteena on se, että jokaisen syväripäivän alussa pitää aina vaan uudelleen orientoitua syvärihommaani, mihin taas kuluu kallisarvoista aikaa. No, täydellistä vaihtoehtoa ei varmasti olekaan, joten näillä mennään. Loma on tehnyt tehtävänsä tässäkin suhteessa, joten mielelläni palaan myös syväriaiheeni pariin! (Hahah, katsotaanpa fiiliksiäni tuossa joulun tienoilla...)

Viime vuoteen verrattuna opiskelujen aloittaminen ei aiheuta tänä vuonna suurta jännitystä ja sydämentykytyksiä. Vaikka ainahan pitää pienesti jännittää, kun opiskelukavereita ei ole nähnyt koko kesänä. Ja tietysti jännitystä tähän syksyyn tuovat miehen uudet opinnot ja uusi arki päiväkotikuskauksineen. Niin, ja miten mahdan päästä tästä sairaanhoitajamoodista takaisin lääkisopiskelijan rooliin...




Vielä pari päivää aikaa orientoitua. Tarkempia kuulumisia syksyn opinnoista ja kurssien sisällöstä kirjoittelen, kunhan saan niistä jonkinlaisen käsityksen. Toinen lääkisvuosi, täältä tullaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kommentoit ♥