31.5.2017

Kuukausikatsaus: toukokuu

Heipparallaa, täällä ollaan taas! Tänään on kolmas työpäiväni, sillä kuten täällä mainitsin, aloitin kesätyöni maanantaina. Mutta voi miten väsyttävää uuden aloittaminen on! Ekan työpäivän jälkeen (joka ei todellakaan edes ollut mikään työpäivä vaan lähinnä kaikkea infoa) nukuin ainakin parin tunnin päikkärit, siis minä, joka en ikinä nuku päivällä. Pliis sanokaa, että tämä alun väsymys helpottaa joskus!




Taivaan kiitos olen ensimmäisen työviikkoni perehdytyksessä, joten saan kohtuullisen rauhassa opetella talon tavoille. Ensi viikosta sitten itsekseen hommiin, mutta onneksi töissä on aina joku, jolta kysyä neuvoa. Töihin meno jännitti etukäteen ihan älyttömästi, mutta kyllä se tästä lähtee. Tuli huomattua jo ekana päivänä, etten ole enää ihan niin vihreä kuin muutama vuosi sitten, vaikka uutta asiaa tuleekin ovista ja ikkunoista. Hyvä tästä kesästä tulee, ainakin opettavainen jos ei muuta!

Kesätöistä ja -aikatauluista huolimatta jatketaan perinteisellä kuukausikatsauksella. Toukokuu on ollut alkuvuoden kuukausista ehdottomasti kiireisin ja sisältänyt paljon erilaisia asioita. Toukokuussa:






Vaikka nuo tehdyt asiat näyttävät tiivistettyinä melko vähäisiltä, voin kertoa, että asian jos toisenkin vuoksi on tullut stressattua. Mutta nyt opinnot ovat onneksi tältä keväältä paketissa, ja voin hyvillä mielin keskittyä työntekoon. Tähän väliin työ on ihan parasta, vaikka alku aina väsyttääkin. Niin ja kuten Facebookin puolella mainostinkin, heti ekana päivänä tuli käytävillä vastaan kokonaiset KAKSI tuttua. Toinen heistä (tuttu vuosien takaa) vieläpä kutsui minua iloisesti entisellä nimelläni, mikä ensin tuntui tosi creepyltä ja sitten nauratti kunnolla :D




Postauksen kuvat ovat jotain randomotoksia toukokuulta. Ylimmässä kuvassa on ilta-auringon kultaama keittiö (varma kesän merkki, talvella aurinko ei ikinä paista keittiöön) ja neilikan varjo. Keskimmäisessä raahaan tolkuttoman painavaa matkalaukkuani kotimatkalla Tukholman-reissulta ja alimmassa esiintyy (kerrankin kohtuullisen edukseen) aiemmin esittelemätön olohuoneen nurkka. Ei taas päätä eikä häntää näissä kuvituksissani!

Huomisesta alkaakin ihan virallinen kesä, kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. Tämän kesän toiveita samoin kuin tarkempaa analyysia työn herättämistä fiiliksistä on luvassa myöhemmin :) Kuten olette varmaan havainneet, postaustahti on hiipunut murto-osaan tuosta arkitahdista, mutta ymmärtänette syyn. Elän kuitenkin toivossa, että saan taas lisää virtaa, kunhan pahin alkuhässäkkä töiden osalta on ohi. Siihen asti yritän aina välillä käydä päivittämässä, missä mennään!


Suloisen lämpimiä kesäpäiviä teille jokaiselle ♥


27.5.2017

Onnellinen tänään

Lauantaita jokaiselle! Tiedättekö sen tunteen, kun on saanut yhden asian päätökseen eikä toinen ole vielä alkanut? Sen hetken, kun ihan vähän aikaa voi olla vaan vailla stressiä? Tänään minulla on sellainen päivä. Opiskelustressistä ei ole enää tietoakaan, ihan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Työstressi taas ei ole vielä alkanut. Todennäköisesti huomenna hermoilen töiden aloitusta ihan kunnolla, mutta mitä ikinä onkaan takana tai edessä, olen onnellinen nyt.


onnellisuus, tämä hetki, hetkessä eläminen, onni


Tänään olen onnellinen mm.

○ siitä, että eilen tentissä ollessani mies oli asentanut makuuhuoneeseen pimennysverhon (helpompi kesällä nukkua yövuorojen välissä!)
○ suloisista, fiksuista ja omanlaisistaan lapsistani
○ yhdessä tekemisestä
○ siitä, että voin hyvillä mielin tarttua hömppäkirjaan opiskeluopusten sijaan


harrastus, lukeminen, onnellisuus, kesä, loma


○ siitä, että olen saanut elää mahtavan opiskeluvuoden ihanien ihmisten ympäröimänä
○ ystäväni kuulumisista ja kummitytön terveisistä
○ tavallisesta rennosta arjesta, jossa jokainen saa olla sellainen kuin on
○ siitä, että olen löytänyt paikkani
○ siitä, että keväällä istuttamamme chili on aikeissa tuottaa pieniä chilipaprikoita


istutus, chili, paprika, kasvatus, puutarha, parveke


○ siitä, että pääsen kesätöihin kiinnostaviin, yhtä aikaa tuttuihin ja uusiin tehtäviin
○ lauantaista ja siihen kuuluvista rutiineista
○ tulevasta kyläilystä tuttavaperheen luona
○ siitä, että sain tänään nukkua univelkani pois (ja nukuinkin pidempään kuin aikoihin!)
○ siitä, että tällä hetkellä kaikki on hyvin. Elämä ei ole täydellistä nyt eikä koskaan, mutta meillä on kaikki hyvin. Se on paljon se.


Onnellista päivän jatkoa!


(Uskollisille lukijoilleni ennakkovaroitukseksi, että kesätöiden alettua tuskin jaksan pitää yllä näin huimaa postaustahtia. Kuulette minusta silti varmasti, koska luultavasti en malta pysyä poissa blogin äärestä muutamaa päivää pidempään... Fiiliksen mukaan mennään, kuten tähänkin asti!)

26.5.2017

1/6 takana - fuksivuosi lukuina ja kootut opit

Huh huh, nyt se on ohi. Tämä lukuvuosi päättyi MENDO:n tenttiin, jonka tuloksia saadaan varmaan odotella pitkälle kesään. Tentti meni valmistautumiseen nähden ihan hyvin, mutten todellakaan aio vaivata tenttituloksella päätäni. Koska tiedättekö mitä: nyt on KESÄ!




Rakastan lukuja, joten tiivistän ekan lääkisvuoteni opinnot tiiviisti numeroiksi. Eka opiskeluvuoteni on sisältänyt:

  • 18 käytyä kurssia
  • 2 esseetä
  • n. 45 harkkaa, kontaktiopetuskertaa tai seminaaria
  • 12 tenttiä (11 oikeaa ja yksi uusinta)
  • yli 350 luentoa, joista ehkä puolella olen käynyt (jos sitäkään)
  • 1 väitöstilaisuudessa käynti
  • x opiskeluahdistusta ja "ei musta oo tähän"-fiilistä
  • 1 totaaliväsymys, johon kulminoituivat kaikki vuoden 2016 stressinaiheet
  • 1 aloitettu syväriprojekti
  • 3 syväripalaveria eri aiheiden tiimoilta
  • 2 hyväksiluettua kurssia
  • 4 labraharkkaa, joissa x määrä pipetointisähläystä
  • lukematon määrä monivalintoja ja itsekorjaavia testejä
  • xxxx tuntia itseopiskelua 
  • n. 60 opintopistettä (joista 5 op hyväksiluvuista ja valinnaisista kursseista), joista osa vielä saapumatta 


Syyskuun alussa opintojen alkaessa koulupöytäni näytti tältä. Kirjoja olin selaillut hyvin varovasti, anatomian julisteet olivat vielä siististi taiteltuina ja kalenteri ammotti tyhjyyttään. Tabletti oli upouusi vailla yhtään käytönjälkeä.


No onhan tässä jotakin tullut tehtyä vuoden aikana. Kevät oli omasta mielestäni keveämpi kuin syksy, mutta siihen vaikuttivat koulun lisäksi henkilökohtaiset seikat. Alkusyksyn muutto, ihan uudet kuviot ja asunnonmyyntiprojekti veivät syksyllä virtaa jälkikäteen ajateltuna hurjasti, mutta niin selvittiin siitäkin. Syksyllä ainakin minä koin pienimuotoisen sokin, kun piti ihan oikeasti alkaa opiskella niin anatomian rakenteita kuin bio-opintojakin.

Kevät on kulkenut keveämmin opintojen suhteen ja muutenkin, kun suurin sopeutuminen uuteen arkeen ja elämään on takana. Osa kevään keveydestä on tosin johtunut ihan siitä, että rimaa on laskettu reippaasti ;) Jouduin nimittäin vastakkain sen tosiasian kanssa, että "pelkällä" opiskelullakin voi itsensä väsyttää, varsinkin, kun elämä on muutenkin aika täyttä.



Lopettaessani tämän lukuvuoden työpöytäni näyttää (hieman siistittynä...) tältä. Tabletin asento on muuttunut rennommaksi, sormen- ja käytönjälkiä löytyy liikaa ja paperipino on kasvanut. Anatomian julisteetkin ovat tässä välissä päätyneet seinälle. Kalenteri on vähintään parin viimeisen kuukauden ajan ollut täyteen sotkettu. Anatomian atlaksen lisäksi muutama muukin oppikirja on löytänyt työpöydälleni. Verhotkin ovat vaihtuneet sitten syksyn, kun saimme myymästämme asunnosta loput sisustuselementit mukaamme.


Opittuja asioita on ainakin muutama, vaikka aina jälkikäteen tuntuukin, ettei ole oppinut "mitään". Tämän vuoden aikana olen saanut lukemattomia ahaa-elämyksiä, kun joku aiemmin vastaan tullut sairaus/oireyhtymä/anatominen variaatio on saanut selityksen. Lapset ovat tässä sivussa opiskelleet "ihmisen luita" ja saaneet toimia apunani tenttiin luvussa, joten siltäkin osin vuosi on ollut opettavainen. Olen tyytyväinen tähän opiskeluvuoteen: olen saanut itsestäni irti sen, mitä halusinkin. Puhumattakaan mahtavista tyypeistä, joihin olen ilokseni saanut fuksivuonna tutustua! Fuksivuoteni olisi toki voinut olla melkoisen paljon railakkaampikin, mutta mitenpä kotihiiri harmaudestaan pääsisi :DD

Nyt on hauska päästä näkemään, onko sairaanhoitajana työskentely kuitenkin vähän erilaista kuin ennen. Maanantaina alkaa siis jo kesätyö, loma häämöttää sitten elokuussa. Alkaneen viikonlopun otan rennosti ja yritän tajuta, että elämäni toivottavasti viimeinen fuksivuosi on nyt pysyvästi takana. Tähänastisen elämäni paras vuosi on ohi, ei pelkästään opintojen suhteen paras vaan myös monen muun elämän osa-alueen. Mutta just nyt ihan parasta on se, ettei mun tarvitse opiskella kokonaiseen kolmeen kuukauteen! Syksyllä on kiva jatkaa tästä, mihin jäätiin.


Aurinkoista viikonloppua teille muillekin, nauttikaa kesästä :)

25.5.2017

Ekan vuoden viimeiset lääkiskuulumiset

Hyvää helatorstaita! Jottei lääkisjuttuja jää roikkumaan kesälle, käyn vielä pikaisesti läpi viimeisimmät opiskelukuulumiseni. MENDO eli molekulaarinen endokrinologia on ekan vuoden viimeinen kurssi, jonka osalta osaaminen näytetään huomisaamuna. Sen jälkeen koko vuosi on ohi.




Aiemmin keväällä mainitsin valinnaisesta kurssista nimeltä Hätäensiapu, jonka otin omia EA-taitojani virkistämään. Kuten luennollakin, harkassa monet asioista olivat tuttuja, mutta opettaja esitti sen verran kinkkisiä kysymyksiä, etten todellakaan tiennyt vastausta kaikkeen. Opin siis melko lailla uutta kolmen tunnin harkan aikana :) Ensiapuharjoitukset ovat aina hyvä muistutus siitä, että mitä vain voi tapahtua missä ja kenelle tahansa. Totta kai sitä toivoo, että osaisi hätätilanteessa toimia edes suurin piirtein oikein, joten oli hyvä päästä taas kertailemaan ensiaputaitoja.




Kaksiosainen opinnäytetyöseminaari on pakollinen jossain vaiheessa opintoja. Itse kävin ensimmäisen seminaarin nyt, koska olen tutkimussuunnitelman työstämisvaiheessa - tai oikeastaan sen vaiheen loppusuoralla. Kunhan vielä saan viimeiset viilaukset tehtyä, voin hyvillä mielin jättää koko syvärihomman taustalle kesän ajaksi. Seminaari tarjosi minulle uusia näkökulmia suunnitelman työstämiseen ja palautti mieleen aiemmin opittuja tieteelliseen kirjoittamiseen liittyviä asioita. Omaan tilanteeseeni seminaari oli tässä vaiheessa täydellinen, kuten täällä jo kirjoitin. Alun perin aikomukseni oli käydä molemmat opinnäytetyöseminaarit peräkkäin, mutta koska minulla ei ole liiemmin vapaata ennen kesätöiden alkua, päädyin jättämään toisen seminaarin ensi vuodelle. Ehtii sitä myöhemminkin!




Nyt tosiaan opintojen ja kesäloman välissä on enää MENDO:n tentti. Sanon ihan suoraan, että tähän tenttiin en ole valmistautunut yhtään niin hyvin kuin muihin tämänvuotisiin tentteihin. Ihan mielenkiinnosta käyn katsomassa, mihin tietoni riittävät ja pääsenkö tentistä läpi. Jos en pääse, menen ihan mielelläni uusintaan, mutta jos pääsen, aina parempi. Harmi sinänsä, ettei kurssin asioille ollut enempää aikaa, koska hormonit ja niiden toiminta kiinnostaa minua tosissaan. Parhaani toki teen näillä resursseilla, muuta en voi :)


Tsemppiä vielä opiskeleville ja onnea heille, joiden osalta tämä lukuvuosi on jo ohi. Liityn iloiseen joukkoonne huomenna klo 11!

24.5.2017

Tunnelmia Tukholmasta

Kesäistä keskiviikkoa! Täällä on ainakin niin upea auringonpaiste, ihanaa :)

Kuten eilen lupasin, täältä tulee Tukholman tunnelmia! Olen viimeksi käynyt Tukholmassa kunnolla ysiluokan luokkaretkellä, mutta kummasti sitä silti muisti suunnilleen, miten pääsee mihinkin. Meillä ei ollut tälle reissulle sen kummempia tulostavoitteita, mutta shoppailemaan piti päästä! Drottningsgatanilla ja lähiympäristössä tulikin vietettyä tunti jos toinenkin. Mukaan tarttui kivasti kesävaatetta ja muuta tarpeellista. 


tukholma, gamla stan, kaupunkiloma, risteily, loma

Tukholma, loma, vapaa-aika, kaupunki, lomakohde,

Tukholma, gamla stan, arkkitehtuuri, loma

cappuccino, kaupunkiloma, vapaa-aika, oma aika, loma


Lauantai-sunnuntaiyöksi olimme varanneet hostellista huoneen. Pienellä budjetilla matkustaessa ei paljoa varailla sviittejä ;) Hostellimme oli oikein siisti ja mukava, joten hinta-laatusuhde oli hyvä. Sunnuntaina kävimme Gamla Stanissa, joka on omasta mielestäni niin ihana! Osa porukasta kävi kuninkaanlinnaa katsomassa ja loput (allekirjoittanut mukaan lukien) istui sen ajan penkillä ja tuskaili kipeitä jalkojaan :D 

Kevät oli Tukholmassa niiiin paljon pidemmällä kuin Suomessa, etenkin Kuopioon verrattuna. Ihania istutuksia ja kukassa olevia puita näkyi tämän tästä. Ilmat olisivat voineet olla lämpimämmätkin, mutta kauniit puolipilviset kevätkelit saimme kuitenkin koko viikonlopun ajaksi.


Tukholma, kevät, toukokuu, kaupunkiloma,

istutukset, toukokuu, Tukholma



Illalla myöhään lensimme takaisin Helsinkiin. Lyhyen yön jälkeen seikkailin siskoni luota Kuopioon lähtevään bussiin. Että olikin mukavaa palata Kuopioon, nähdä Puijon torni ja tutut tienviitat. Borta bra men hemma bäst, niin kuin ruotsalainen sanoisi :D 


lento, Tukholma, Helsinki, kesto, kaupunkiloma


Loppuviikko kuluu tiiviisti MENDO:n ääressä. Eipä tässä ole enää paljoa tehtävissä, mutta pakko se on vielä viimeisetkin päivät hyödyntää! Kaikkein vähiten kiinnostaisi aloittaa ensi syksyä tentin uusinnalla, mutta voi olla, että se on silti edessä. Vaan kävi miten kävi, käyn perjantaiaamuna tentissä ja stressaan tulosta myöhemmin :)


23.5.2017

Reissuterveiset

Heippa pitkästä aikaa (tai siltä se minusta tuntuu)! Eilen pääsin onnellisesti takaisin kotiin 3,5 vuorokauden mittaisen matkan jälkeen! Taas tuntuu kuin olisin ollut poissa paljon kauemmin. Perhettä oli ihan hirveä ikävä, joten vaikka matkalla olikin kivaa, ihan parasta oli päästä takaisin kotiin ♥ Matkaseuranani olivat siskoni ja äitimme (jonka syntymäpäivän kunniaksi koko reissu oli varattu), ja kuten etukäteen arvelinkin, ihan täysin draamatta ei tästäkään matkasta selvitty. Syntyi taas muutama juttu, joille voidaan nauraa vielä vuosia myöhemmin :D Ihanat siskot ja ihana äiti, ootte parhaita ♥

Menomatka Helsingistä Tukholmaan taittui laivalla. Tietysti olin sitä ennen istunut reilut viisi tuntia bussissa Kuopiosta Helsinkiin. Jos uudesta kotikaupungistani on keksittävä jotain negatiivista, se on se, että ulkomaille matkustaminen ei ole yhtä kätevää kuin pk-seudulta käsin. 



Ekaa kertaa ikinä Onnibussissa! Vieruskaveriksi sain tutun, joka sattui samaan bussiin. Matkalla jaksoin jopa kerrata vähän MENDO:a.





Helsingissä pitkästä aikaa. Kyllä se tuntui Kuopion jälkeen tosi isolta paikalta, vaikka tuttuakin tutumpi onkin. Ratikkaankin päästiin ensimmäistä kertaa aikoihin :D








Laivalla shoppailtiin (pienesti), syötiin ja hengattiin. Laivallakin tuli tuttuja vastaan, entinen kämppikseni nimittäin. Hauska sattuma! Tuli siinä sitten päivitettyä uusimmat kuulumiset, kun viimeksi olimme tavanneet pari-kolme vuotta sitten :) Illalla oli ihana auringonlasku, jota kävimme ihailemassa ylimmällä kannella asti.

Lauantaiaamuna pääsimmekin Tukholmaan. Jottei tästä tule ihan tolkuttoman pitkää postausta, tunnelmia Tukholmasta luvassa myöhemmin! Eilen oli - viimeistä kertaa tälle lukuvuodelle!!! - paluu opiskeluarkeen. Tällä viikolla tutkimussuunnitelmaa pitää viilata korjausehdotusten mukaan ja tietysti perjantain kohdalla kummittelee MENDO:n tentti. Kovasti on viimeisellekin opiskeluviikolle tehtävää, vaikka kalenteri näyttää jo petollisen tyhjältä. On todella outoa ajatella, että kohta on kesä ja tämä opiskeluvuosi ohi.


Kesäistä viikkoa jokaiselle!

19.5.2017

DIY: Hiustenleikkuuviitta lapselle

Mitä voisi tehdä rikkinäiselle sateenvarjolle? Ainakin sen kankaan voi irrottaa ja tekaista siitä lapselle hiustenleikkuuviitan! Jokaiselle, joka leikkaa itse lastensa hiuksia, on varmasti tuttua kääntyilevä pää, suoranainen vastustus ja itku siitä, kun irti leikatut hiukset kutittavat ihoa. Tai sitten meille on siunaantunut harvinaisen herkkänahkaisia yksilöitä :) Joka tapauksessa lasten hiustenleikkuuviitalle oli tässä taloudessa tilausta. Tietysti pienesti ohjetta varioimalla voi kankaasta tehdä vaikkapa supersankariviitan!

Jokunen vuosi sitten ostettu (halpis)sateenvarjo tuli syksyllä elinkaarensa päähän eikä enää pysynyt kuosissaan vähäisessäkään tuulessa. Irrotin varjon rungosta sen kankaan ja päätin tehdä siitä hiustenleikkuuviitan, "kunhan on aikaa". Tätä kuuluisaa aikaa minulla oli suunnilleen puoli vuotta myöhemmin. Kankaassa on kiva tähtikuvio, joka sopii tähän tarkoitukseen loistavasti.


lasten, hiustenleikkuu, parturi, kampaamo, viitta, helppo, kampaus



DIY-hiustenleikkuuviitta

Tarvitset:

○ yhden sateenvarjon kankaan + sen kiinnitysnauhan tarroineen
○ sakset
○ ratkojan
○ ompelukoneen
○ silitysraudan ja -laudan
○ hieman luovuutta


Levitä sateenvarjon rungosta irroittamasi kangas pöydälle. Leikkaa saksilla pyöreän kankaan keskelle reikä, jonka halkaisija on suunnilleen 10 cm. Leikkaa sitten yhtä saumaa pitkin keskeltä olevasta reiästä kankaan reunaa kohti n. 10-15 cm pitkä halkio.

(Tarkoitus on, että viitan saa vedettyä pään yli, mutta toki voi tehdä myös täysin avonaisen version, jolloin pukeminen on helpompaa.)


Tässä viitta siinä vaiheessa, kun pääntie ja halkio on leikattu, mutta mitään ei vielä ommeltu.

helppo, hiustenleikkuu, lapset, itse,



Käännä keskustan aukon reunoista päärmeet (1-2 cm) nurjalle puolelle, neulaa, silitä ja ompele sauma. Päärmää myös halkion reunat siisteiksi.

Irrota ratkojan avulla sateenvarjokankaasta nauha, jolla sen on saanut sidottua kiinni. Samoin irrota nauhasta tarrat, joilla viitan saa laitettua kiinni.

(En jaksanut tätä varten ostaa tarranauhaa, joten käytin noita pieniä tarrapaloja. Parempi tulos ja säätösysteemi syntyy, jos tarranauhaa ostaa pidemmän pätkän.)

Mittaa lapsen kanssa, mikä on sopiva kaulanympärys, ja kiinnitä tarrapalaset neuloilla kiinni sopiviin kohtiin. Toinen tarra tulee kankaan sisä- ja toinen ulkopuolelle. Ompele tarrat kiinni.



Lähikuva valmiista kiinnityskohdasta. Minulla on ompelussa(kin) intoa enemmän kuin taitoa, joten saumat kiemurtavat iloisesti!




Lopuksi voit silittää kankaan. Viitta on valmis!

Omat saumani eivät tosiaan kestä lähempää tarkastelua, mutta no, viitta ajaa asiansa. Loppuun vielä empiirinen tutkimustulos: tyttö hyväksyi "prinsessaviitan" hienosti, itkuilta vältyttiin ja hiustenleikkuu sujui hyvin. Lopputuloksena keväinen polkkatukka!


hiustenleikkuu, viitta, lapset, itse, diy, leikkaus

itse leikatut, hiukset, lapsi, lapselle, polkkatukka, kesä


Siirryttiin taas opiskelu-/pääsykoeteemasta ihan eri aihepiireihin :D Kun luette tätä, istun jo bussissa matkalla Helsinkiin. Tukholma kutsuu! Katsotaan, koska ehdin takaisin blogin pariin - edessä saattaa olla blogihistoriani pisin tauko (= yli 3 vrk :D) :o


Ihanaa viikonloppua jokaiselle!

18.5.2017

Pääsykokeen jälkeen

Käsi ylös se, joka heräsi tänä aamuna ihan kummissaan siihen todellisuuteen, jossa ei (ainakaan hetkeen) tarvitse tankata fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa? Itselleni ainakin iski pääsykokeen jälkeen pieni tyhjyys, sellainen mitäs nyt -fiilis. Alkoi taas koti kiiltää ja lapset saivat takaisin sen äidin, joka keksii erilaisia puuhia niiden samojen leikkien tilalle. Yhtäkkiä vapaa-aikaa oli ihan hirveästi.




Eiliseen postaukseen tulikin mukavasti kommentteja pääsykokeesta. Toistaiseksi ei ole ilmoittautunut yhtään pääsykokeessa ollutta, joka sanoisi, että koe oli superhelppo ja sisäänpääsy takuuvarma :D Moni kuului sanovan, että pääsykoe oli vaikea tai ainakin sisälsi tehtäviä laidasta laitaan. Itse vilkaisin pääsykokeen eilen ja luultavasti kokeilen tehdä sen jossain välissä. Täytyy kyllä sanoa, että jos olisin nyt pyrkimässä, tuskin pääsisin tällä osaamisella sisään. Vaikea koe jättää ikävämmän fiiliksen kuin helpompi. Toisaalta viime vuonna omaa fiilistä latisti se, kun "kaikkien" mielestä koe oli ihan superhelppo ja tuntui, että kaikki olivat osanneet kaiken.

Entäpä pääsykokeen jälkeiset tunnelmat? Yksi on varma, ettei pääse, toisella on ihan hyvä fiilis ja kolmas ei murehdi koko koetta enää, kun koesalin ovi on suljettu. Itselläni oli molempien kokeiden jälkeen hyvä fiilis, sellainen vapaa, iloinen ja keveä. Fiilis ei korreloinut siihen, oliko mahdollisuuksia sisäänpääsyyn tai miten koe suhteessa muihin hakijoihin lopulta meni, mutta molemmilla kerroilla olin tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan. Oli vaan jotenkin niin siistiä olla matkalla kohti unelmaansa, vaikka tää nyt näin kirjoitettuna kuulostaakin ihan idiootilta.

Nyt onkin edessä pitkä kituutus tuloksia odotellessa. Kukin löytänee sen oman tyylinsä, miten viettää tämän 1,5 kuukautta. Yksi ei suostu ajattelemaankaan koko koetta, toinen spekuloi omaa menestystään ja laskeskelee pisteitään aina vaan uudestaan. Ekalla pääsykoekerralla käyttäydyin niin kuin tuo ensimmäinen, toisella kerralla kuin tuo jälkimmäinen. Vieläkin on lämpimät muistot siitä, kun roikuttiin pitkin kesää Älyvuodossa "maksimoimassa sisäänpääsymahdollisuuksiamme" :D




Mutta olipa fiiliksesi millainen tahansa, menipä koe miten meni ja kulutitpa kesäsi miten vain, saat olla ylpeä itsestäsi. Ihan oikeasti. Kaikista ei ole siihen, että a) asettaa itselleen tavoitteen, b) opiskelee vaaditut asiat ja c) kykenee suunnilleen täyspäisesti tekemään sen kokeen. Oot ihan super, muista se!

Ja nyt hiljenen näistä pääsykoefiilistelyistä taas sinne tuloksiin asti! On vaan niin paljon sanottavaa. Niin paljon jäi kertomatta vierailevan bloggaajan ominaisuudessa, että suonette anteeksi, kun otan vähän vahinkoa takaisin tälleen behind the scenes -tyylisesti ;)


P.S. Postauksen kuvat muistuttavat, että unelmillanne ja tavoitteillanne on vain taivas rajana!

17.5.2017

Vikat opiskeluviikot fuksina

Opiskelukuulumiset ovat jääneet vallan jalkoihin, kun piti ottaa kunnon loppuspurtti pääsykokeisiin menijöiden tsemppaamisessa! Toivottavasti pääsykoepostauksista oli teille iloa :) Ennen kaikkea toivon, että sinulle, pääsykokeisiin osallistunut, jäi kokeesta päällimmäiseksi tunne siitä, että teit kaikkesi. Vaan olipa fiiliksesi millainen tahansa, saat jättää sen taaksesi. Nyt ei muuta kuin vapautta kohti. OHI ON! En silti malta olla kysymättä: MITEN MENI?

En usko, että enää ensi keväänä tai siitä eteenpäin toteutan hakijoiden tsemppausta ihan tässä mittakaavassa kuin tänä vuonna, mutta never say never! Tänä vuonna saan kuitenkin jännätä yhteishaun tuloksia lähes yhtä antaumuksella kuin viime vuonnakin, kun eri aloille on hakenut useampikin lähipiiristäni :)




Mutta nyt asiaan, eli tämän kevään viimeisiin opiskeluviikkoihin. Histologian tentti oli viime viikon loppupuolella, ja ihan viimeinen tentti pidetään ensi viikon perjantaina. Käynnissä on tällä hetkellä siis yksi ainoa kurssi, molekulaarinen endokrinologia eli MENDO. Tämän kurssin jälkeen bio-opintokokonaisuus on ohi, mahtavaa! MENDO on toisaalta tuttua ja toisaalta uutta, yhtä aikaa helppoa ja vaikeaa. Itsehän toki haluaisin tietää ja ymmärtää kaiken, mutta reilut kolme viikkoa kestävälle opintojaksolle se on vähän turhan kova tavoite. Niinpä opiskelen sen, minkä jaksan, ja se saa luvan riittää.

Viimeisten kahden viikon ilona on myös opinnäytetyöseminaari, joka omalta kannaltani sattuu aivan loistavaan saumaan. Oma tutkimussuunnitelmani on pientä viilausta vaille valmis, joten seminaarissa tulleet ohjeet ja läpikäydyt asiat ovat suureksi avuksi juuri tässä vaiheessa. Tavoite on, että saisin tutkimussuunnitelman eteenpäin ennen lukuvuoden loppua, jotta syksyllä voisin aloittaa aineiston keruun.

(Kuvissa esiintyvät kirjat ovat toivottavasti viimeistä kertaa kuvittamassa postauksiani... Kahta alinta on käytetty syksystä asti bio-opinnoissa. Tuo päällimmäinen anatomian ja fysiologian kirja (ei kurssikirja) on se sama, jota käytin myös pääsykokeisiin lukiessani. Se ei sisällä puoliakaan opiskeltavista asioista, mutta käytän sitä asiakokonaisuuksien hahmottamiseen.)




Kahden päivän päästä istunkin bussissa matkalla Helsinkiin ja illalla jo Tukholman-laivassa. Huippu reissu luvassa meidän perheen naisten kesken, en malta odottaa! Toivottavasti saadaan Tukholmaan kivoja kelejä ja mukavaa tekemistä. Ei viitsitty ottaa pelkkää päivä Tukholmassa -risteilyä, vaan yövymme jossain hassussa pikku hostellissa (opiskelijabudjetti :D) ja lennämme sunnuntai-iltana myöhään takaisin Suomeen. Maanantaina sitten pikapikaa aamubussiin ja takaisin Kuopioon, jotta ehdin opinnäytetyöseminaariin...

Onneksi ensi viikko on kevyempi. Ohjelmassa on aika lailla pelkkää MENDO:n kertausta perjantaista tenttiä varten, mutta senkin aion ottaa kohtuu rennosti. "Lomaa" minulla on tässä välissä nimittäin vain viikonlopun verran, koska kesätyöt aloitan jo 1,5 viikon päästä. Ne kaksi päivää nautin hetkellisestä vapaudesta ja oman perheeni ihan parhaasta seurasta. Ei suunnitelmia, ei velvollisuuksia = ihan kuin olis lomalla!


Keväistä loppuviikkoa jokaiselle!

16.5.2017

TSEMPPIÄ!!!

Halusin tulla toivottelemaan teille kaikille lääkikseen pyrkiville hurjasti tsemppiä huomiseen koitokseen! Kamalaa, miten mua jännittää teidän puolesta. En olisi uskonut, että pääsykoe vielä vuodenkin jälkeen aiheuttaa itselleni lähes viime vuotta vastaavan pahan olon ja pienen stressiahdistuksen. Jos sinulla on vastaavanlainen olo, älä huoli, sinä selviät kyllä!

Viime hetken vinkit: Muista, että osaat älyttömän paljon asioita. Nyt pitää enää näyttää se, kuinka paljon oletkaan oppinut ja tehnyt työtä pääsykoetta varten. Toisena ja ehkä vieläkin tärkeämpänä: Ole ylpeä itsestäsi. Minäkin, ihan ventovieraana teistä useimmille, olen tosi ylpeä jokaisesta, joka aktiivisesti pyrkii kohti unelmaansa. Kävi kokeessa miten kävi, olet aivan mahtava!


Kuopioon hakevat: kunhan näette edes osan ko. maisemasta, olette oikeassa paikassa :D



Varsinkin ekaa kertaa pääsykokeeseen saapuva: valmistaudu henkisesti siihen, että kampukselle on löytänyt "muutama" muukin hakija... Itselleni oli lievä sokki, kun joka paikka oli ihan täynnä porukkaa. Pidä lippu korkealla äläkä missään tapauksessa ala laskemaan todennäköisyyksiä sisäänpääsyllesi!


Itse aion ainakin käväistä huomisaamuna vilkaisemassa, mikä meininki kampuksella on. Minun on myös lunastettava vuosi sitten lapsille annettu lupaus: pääsykoepäivänä pääsette Kuopion torille :) Viime vuonna se jäi erinäisistä syistä toteutumatta, mutta tänä vuonna paremmalla onnella!

(Oppimispäiväkirjani mukaan omat fiilikseni 16.5.2016: "Jännittää. Ihan törkeästi." Jos haluat lukaista vielä ennen koetta mm. pääsykoestrategiastani, pääsykokeen jälkeiset fiilikseni löytyvät täältä!)


Rutkasti onnea kaikille kokeeseen menijöille! Nähdään huomenna, Kuopioon hakevat! ♥


P.S. Kuvasarjassa oli ihan ideakin :D Muualta muuttaneena kiinnosti, ehtiikö Savilahti vapautua jäistään ennen tämän vuoden pääsykoetta, kun vapun jälkeen koko lahti oli vielä ihan jäässä. Viime vuonnahan oli upean aurinkoinen pääsykoepäivä eikä jäistä tietoakaan. Otin kuvat mainittuina päivämäärinä ja kyllä, viimeisessä kuvassa jää on poissa. Eilen oli tosi harmaa ja kolea päivä, mutta jospa keskiviikolle tulisi mukavampi keli!

15.5.2017

1. opiskeluvuosi: plussat ja miinukset

Asioilla on monta puolta, kuten on tullut jo moneen otteeseen todettua. Silloin kun opiskelemaan pääsy oli elämäni unelma nro 1 ei paljoa tullut mietittyä opiskelun huonoja puolia. Oli vain sellainen olo, että jes, sitten pääsee opiskelemaan kaikkea kiinnostavaa eikä motivaatiosta ole pulaa (joo, niinpä :D). Edellisistä opinnoista oli vierähtänyt jo sen verran kauan, etten enää muistanut, mitä ammattiin opiskelu oikeasti vaatii ja millaista se onkaan. Tässä muutamia yliopisto-opiskelun hyviä ja huonompia puolia. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, joten nämä ovat minun henkilökohtaisia kokemuksiani (naurettavan vähäisen yhden opiskeluvuoden perusteella!).




Plussat:


+ (akateeminen) vapaus

Akateeminen vapaus oli minulla tiedossa, mutta silti tuli yllätyksenä, miten vähän meillä on varsinaista läsnäolopakkoa. Luentoja toki on varsinkin tällä hetkellä lähes päivittäin, mutta se, ettei niille ole pakko mennä, oli tälle amk:n kasvatille varsin outoa. Mutta kävi luennoilla tai ei, asiat on osattava tentissä, joten opiskelulle on varattava aikaa. Harkat, seminaarit ja infoluennot ovat pakollisia, ja niitäkin on tähän vuoteen mahtunut kiitettävästi.


+ joustavuus ajankäytössä

Minusta on mukavaa, kun voin itse määritellä, kuinka paljon opiskelen ja mihin vuorokaudenaikaan. Jos jonakin päivänä väsyttää, voi jättää opiskelun toiseen kertaan. Hyvänä päivänä saa taas opiskeltua tuplasti peruspäivään verrattuna. Tietysti jossain vaiheessa tullee taas tilanne, jossa lapset ovat hoidossa ja molemmat vanhemmat opiskelemassa tai töissä. Silloin tällä joustavuudella on  todella suuri merkitys arjen sujuvuuden kannalta. Työelämään verrattuna opiskellessa pääsee tässä suhteessa kyllä helpolla - töihin kun pitää mennä silloin kun sattuu töitä olemaan :)


+ itsenäisyys

Oma menestymiseni ei riipu kenestäkään muusta kuin itsestäni, tai no, ehkä vähän perheestäni myös. Voin myös itse määritellä, mihin pyrin, koska olen itse itseni pomo. Voin itse päättää, mikä taso opintomenestyksessä on minulle riittävä, mihin haluan keskittyä ja mikä voi ehkä jäädä vähemmälle huomiolle. Voin valita itselleni sopivan opiskelumetodin, oppimistani parhaiten tukevat materiaalit ja hyvän opiskeluympäristön. Amk-opintoihini verrattuna osaan tätä puolta hyödyntää nykyään paljon paremmin - ikä on näköjään hyvästä tässä asiassa.




+ kohtuullinen vastuu

Opiskeluaikana en ole vielä (tai enää) vastuussa mistään muusta kuin siitä, että opinnot etenevät. Tietysti itsellä on myös vastuu siitä, että oppii asioita sen verran kuin kokee tarvitsevansa. Onhan se vastuuta sekin, mutta nykyisen ja tulevan työn vastuuseen verrattuna ei juuri mitään. On oikeastaan aika piristävää olla välillä vastuussa vain itsestään ja itselleen. "Kunnollisia" potilaskontaktejahan meille tulee vasta 3. vuonna, joten siltäkin osin vastuu tuntuu tässä opintojen vaiheessa aika vähäiseltä.


+ uuden oppiminen

On niin palkitsevaa, kun saa jonkin uuden asian loksahtamaan paikalleen! Muistan vieläkin, kun avasin tuon yhden kurssikirjan syksyllä SORATO-jakson tiimoilta. Koko kirja näytti vilisevän kummallisia termejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Nyt METABO-kurssilla lukiessani samaa kirjaa huomaan niin selvästi, että alkaa muodostua jonkinlaisia linkkejä aiemmin opitun ja uuden tiedon välille. Opiskelun parasta antia ovat ne hetket, kun oikeasti tajuaa oppineensa jotakin! (Toim. huom. Niitä hetkiä ei ole turhan paljon...)


+ pääosin kiinnostava sisältö

Ammattiin opiskellessa kaikilla kursseilla on jokin tarkoitus tulevaa työtä ajatellen. Joskus yhteys kurssin ja oman tulevan työn välillä tuntuu ohuenohuelta, mutta kun oikein miettii, saattaa ehkä löytää syyn, miksi juuri tätä asiaa pitää opiskella. Pääosin opintojen sisältö on tänä ensimmäisenäkin opiskeluvuonna ollut kiinnostavaa, vaikka prekliiniset opinnot ovatkin nimensä mukaisesti kliinisiä edeltäviä opintoja. Itselläni ei ole mikään kiire klinikkaan, vaan nautin tästä, kun saa "rauhassa" kerätä tietopohjaa ilman pahempia stressitekijöitä. Toki itselläni tässä vaikuttaa se, että potilastyötä on tullut jo tehtyä jonkin verran.




Miinukset:

- raha

Opiskelijan ainainen murheenkryyni. Suureksi onnekseni sain sentään kesätöitä, joten valoa on näkyvissä. Olen myös ilmoittautunut keikkalistalle, joten mielenkiinnolla odotan, alkaako sitä kautta tipahdella työvuoroja.


- itseohjautuvuus/oma-aloitteisuus

Itsenäisyyden kääntöpuoli. Yliopistossa ei pahemmin tulla kyselemään, miten opiskelu sujuu vai sujuuko mitenkään. Niin opiskelussa kuin ongelmien ratkaisussakin pitää olla oma-aloitteinen. Tietysti kurssikavereiden kesken voi pohtia ja käydä läpi kaikenlaista, mutta kuitenkin loppupeleissä on itse tiedettävä, mitä tekee. Itselleni hankalinta tässä on oman opiskelun ajoittaminen ja materiaalin hyödyntäminen, kun kokonaisuudet ovat laajoja ja oppimateriaali hajallaan eri lähteissä.


- opintojen epätasainen jakautuminen/ajan puute

Lääkis on hyvin koulumuotoinen, eli siellä ei ole pahemmin valinnanvaraa. Kurssit järjestetään kerran vuodessa, joten oman kurssin mukana on hyvä pysyä. Epätasaisuudella tarkoitan sitä, että ainakin tänä vuonna meillä oli muutaman viikon sisään paljon tenttejä, mutta sitten taas pari kuukautta väliä seuraavaan. Itselleni on raskasta, kun tenttejä ja tehtäviä kasautuu paljon samaan ajankohtaan. Toisaalta on hyväkin, että välillä on kevyempää ja tentit pidetään yhdessä sumassa.

Olen sen verran hidas oppimaan, että kärsin jatkuvasta ajan puutteesta. Tarvitsisin yhden kurssin opiskeluun paljon pidemmän ajan kuin mille lukujärjestyksessä on tilaa. Mun tahdilla lääkis kestäisi varmaan 12 vuotta, joten ehkä on silti ihan hyvä, että kursseille on oma rajattu suorittamisaikansa :D




- opiskelun ja vapaa-ajan erottaminen

En tiedä, kuinka moni kamppailee saman asian kanssa, mutta kun tekemistä on paljon, tuntuu, ettei "saisi" pitää vapaa-aikaa. Töissä tätä ongelmaa ei ole: silloin kun ollaan töissä, tehdään töitä, ja muut ajat ollaan vapaalla. Varsinkin kotona opiskellessa minulla on ongelmana se, että teen vähän sitä sun tätä ja lopulta olen opiskellut puoliteholla koko päivän. Sitten väsyttää ja tuntuu, ettei minulla ole koskaan vapaa-aikaa. Onneksi omia keinoja ajanhallintaan on löytynyt vuoden aikana runsaasti!


- opiskelun kuormittavuus

Huomasin alkusyksystä, että opiskelu otti oikeasti voimille ennen kuin siihen tottui. Jatkuva uuden oppiminen ja uusien asioiden opiskelu kuormittaa ainakin minua henkisesti. Osittain sen vuoksi en jaksa vapaa-ajalla vaikkapa lukea niin raskasta tekstiä kuin töissä ollessa jaksoin tai käydä pitkiä syvällisiä keskusteluja. Aivot tarvitsevat lepoa, ja sitä saan heilumalla ryhmäliikuntatunnilla tai selaamalla nettiä päämäärättömästi. Toisaalta myös ihan tavallinen lapsiperhearki ja harrastukset antavat mielen levätä.

Työelämässä on se hyvä puoli, että kun on päässyt sisään työtehtäviinsä, ei tarvitse aivan joka hetki opiskella uusia asioita. Tietysti ainakin omalla alallani pitää jatkuvasti päivittää osaamistaan, jotta pysyy suunnilleen ajan tasalla. On silti ollut jännä huomata, että vaikka opiskeluun käyttää vähemmän aikaa viikossa kuin työssäkäyntiin, se saattaa välillä olla kuormittavampaa kuin työ.




Vaikka noita miinuksiakin tuli ihan kunnon lista, koen, että opiskelussa on plussia silti enemmän. Tosin jos tekisin vastaavan listan työelämästä, siitäkin löytyisi varmasti enemmän plussaa kuin miinusta. Mutta niin sen pitääkin olla :) Jokaisesta asiasta löytyy jotakin negatiivista, eikä edes unelma-alaa opiskellessa motivaatio ole joka hetki huipussaan. Silti noista miinuksista ja ajoittaisista stressipaniikeista riippumatta opiskelu voi olla ihan mukavaa!

Tämä jääköön muistoksi ekan vuoden fiiliksistä. Ehkäpä joskus myöhemmin palaan tähän listaan ja päivitän sen sitten ajan tasalle :) Veikkaan, että klinikkaan siirtyessä opiskelusta tulee aika tavalla aikataulutetumpaa, jolloin pari ekaa kohtaa eivät enää tässä määrin pidä paikkaansa. Tulevaa odotellessa!


14.5.2017

Ihanan tavallinen äitienpäivä

"Äidillä on vihreät silmät ja sen toinen varvas näyttää ihan kolmiolta." Muun muassa tämän luin tänä aamuna äitienpäiväkortistani ja että nauratti!



 
Kello on jo sen verran, että lapset ovat nukkumassa ja oma aikani alkanut, joten kirjoittelen ihan pikaiset kuulumiset kuvien kera. Aamulla sain aamupalan sänkyyn, joskin nautin sen keittiönpöydän ääressä muun perheen kanssa. Mies oli tapansa mukaan leiponut kakun, jossa oli tiiliseinä symboloimassa arkea ja valkoista sydämin koristeltua hattaraa merkkinä unelmista. "Arkea" oli kakussa noin paljon kuulemma vain siksi, että pidän niin paljon Pätkiksestä :D 




Lahjaksi sain lapsilta itsetehdyt kortit kädenjälkineen ja kommentteineen. Mies yllätti antamalla lahjaksi pienen ja siron blenderin. En odota mieheltä minkäänlaista lahjaa, koska enhän minä hänen äitinsä ole, mutta oli silti kivaa saada jotain käytännöllistä ja arkea helpottavaa :)




Äitienpäivänä käväisimme äitienpäiväjuhlassa, mutta muuten päivä vierähti rennosti oman porukan kesken. Soittelin totta kai omalle äidilleni onnittelupuhelun. Äitienpäivä on mukava muistutus siitä, miten paljon itse(kin) olen äidiksi halunnut ja kuinka onnellinen saa olla niin omasta äidistään kuin äitiydestäänkin. Oman äitienpäiväni sankareita ovat (oman äitini ja mummoni lisäksi) ihanat lapset, hehän minusta ovat äidin tehneet!


Näillä eväillä toiseksi viimeiseen opiskeluviikkoon! Vähiin käy :)

Viikon pääsykoevinkki V

Ihanaa äitienpäivää! Omia äitienpäivätunnelmiani on luvassa myöhemmin, mutta nyt esittelen pääsykoevinkin numero viisi. Pääsykokeeseen on enää kolme päivää aikaa, ja tavallisuudesta poiketen julkaisen tämän jo sunnuntaina - ettei mene rentoutuminen liian tipalle!




Onnittelut, olet selviytynyt tähän asti!!! Minun luvallani saat nyt ruveta himmailemaan :D Kaikki tiedot, joita tulet tarvitsemaan, on jo opittu - tai sitten ei, mutta nämä pari päivää kannattaa käyttää mieluummin hermojen hallintaan ja rentoutumiseen kuin paniikkilukemiseen. Olet ansainnut vähintäänkin nämä pari vapaata ennen koetta! Mutta kuten tässä postauksessa mainitsin, vain sinä itse tiedät, mikä on sinulle parasta. Voit jatkaa lukemista vaikka viimeiseen minuuttiin asti, jos se tuntuu hyvältä idealta.

Itse tunsin viime vuonna näihin aikoihin lähinnä pahoinvointia, jos erehdyin ajattelemaan pääsykoetta tai sen materiaaleja. Viimeisten päivien selviytymisstrategiani oli välttää ajattelemasta koko pääsykoetta ajatuksella "mietin sitä sitten Kuopiossa" ja keskittymällä kaikkeen muuhun: lapsiin, kotiin, pääsykoematkan järjestelyihin jne. Muistaakseni laskeskelin vielä joitakin laskuja ja kertailin opittua, mutta aika laiskasti jo. Viimeiset päivät ennen pääsykoetta olivat kauheita, mutta vielä kamalampia ne olisivat olleet, jos olisin vielä silloinkin yrittänyt epätoivoisesti opetella oppimatta jääneitä asioita. Siksi kannustan ennemmin keräämään (vaikka valheellistakin) itseluottamusta ennemmin kuin murentamaan sitä inhorealismilla.

Kerää nyt viimeisten päivien aikana hyvää fiilistä ja itsevarmuutta tekemällä niitä asioita, joista tykkäät. Olet tehnyt tosi paljon töitä kokeen eteen, joten nyt on aika hellittää. Rentoudu, nauti, rauhoitu. Puhu stressistäsi jollekulle ja ota asiaksesi uskoa jokainen "hyvin se menee"-kommentti. Jos mieleen tulee jokin yksittäinen epäselvä asia, se kannattaa toki tarkastaa. Jätä kuitenkin aktiivinen kertaaminen ja lukeminen jo minimiin, jotta jaksat keskittyä pääsykokeeseen.




Sitten kuvitukseen: Kuopiossa kevät on taas edennyt. Kuvista näkyy, että kasvit ovat urheasti puskeneet silmuja kaiken maailman lumituiskuista huolimatta. Vihreääkin on alkanut näkyä siellä täällä. Koivuissa ei ainakaan eilen näkynyt vielä hiirenkorvia, mutta viikon päästä tilanne voi olla jo toinen. Kesää kohti mennään, ja vaikkei lämpömittari huikeita lukemia vielä näytäkään, aurinko lämmittää ihan oikeasti!


Mutta hei, mieti: kolmen päivän ja viiden tunnin päästä koko pääsykoekoitos on ohi. Vähänkö mahtavaa :)

13.5.2017

Unelmaminää kohti

Yhteistyössä Unelma Itsestä

16 viikkoa sitten, tammikuun loppupuoliskolla aloitin yhdessä upeiden naisten kanssa neljän kuukauden mittaisen valmennuksen. Ennen valmennusta kirjoittelin, millainen unelmaitseni on. Valmennuskuulumisia päivitin ensimmäisen kuukauden, puolenvälin ja kolmannen kuukauden tienoilla. Huomenna on viimeisen valmennusviikon viimeinen päivä, joten nyt on viimeisen päivityspostauksen aika.

Kun sain joulukuussa Tuulilta sähköpostiviestin ja sen myötä mahdollisuuden toteuttaa Unelma Itsestä Online -valmennuksen blogiyhteistyönä, valmennus tuntui asialta, johon teki mieli tarttua. Harkitsin osallistumistani muutaman päivän, kunnes päätin liittyä joukkoon. Myönnän olleeni alkuun skeptinen ja pohtineeni, mitä Online-valmennuksesta mahtaa tarttua mukaan, kun livetapaamisia ei ole, vaan kaikki yhteydenpito tapahtuu Internetin välityksellä.




Yllätyin positiivisesti. Työkirja saapui perille ajallaan, videot toimivat moitteettomasti ja Facebook-ryhmässä käytiin säännöllisesti keskustelua eri aiheista. Ryhmäpuheluita järjestettiin useita, mutta vain yhteen ehdin paikalle. Viikoittaiset tehtävät ohjasivat keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Välillä täytin työkirjaa ahkerasti, välillä tuli pidempi tauko. Viimeisinä viikkoina en malttanut keskittyä kunnolla valmennusteemoihin, vaan käyn ne rauhassa läpi omassa tahdissani. Viimeisen kuukauden teemoina oli suunnitella tulevaisuutta, pohtia omia esikuvia, luopua turhasta sekä miettiä kehitystään kuluneiden kuukausien aikana. 

Nyt se tärkein. Mikä on muuttunut, vai onko mikään?

Ensin mittaustulokset. Mittani ovat nyt toukokuussa samat kuin tammikuussa yhden senttimetrin heitoilla suuntaan tai toiseen. Olen normaalipainoinen, mutta tarkkaa painoa en tiedä, koska en omista vaakaa. Painon muutoksesta ei siis ole tietoa eikä sillä ole väliäkään. Tunnen oloni hyväksi omassa kropassani, olen löytänyt alkuvuoden aikana itselleni sopivia liikuntalajeja (HIIT ♥) sekä uskaltautunut jopa kokeilemaan juoksua pitkästä aikaa. Olen uskaltanut astua uuteen enkä ole sitä katunut.




Kuntotesti meni jo tammikuussa yllättävän hyvin: ylä-, ala- ja keskivartalo olivat kaikki testitulosteni mukaan erinomaisessa kunnossa. Ala- ja ylävartalon (peruskyykyt ja naisten punnerrukset) testitulos ei juuri parantunut toukokuisessa kuntotestissä, mutta vatsalihasliikkeitä sain tehtyä 30 sekunnin aikana jopa neljä enemmän kuin tammikuussa. Ei ole coreharjoittelu ihan hukkaan mennyt, varsinkin, kun keskivartalon testitulos oli muutenkin selkeimmin "erinomaisen" rajan yläpuolella. Tietenkään nämä kolme liikettä eivät kerro kunnosta kaikkea, mutta antavat kuitenkin viitettä siitä. Hyvällä tiellä ollaan!

Kaikkein suurin muutos on tapahtunut pääni sisällä. Ajatusten kääntäminen ja asenteen muuttaminen on vaikeaa mutta todella palkitsevaa. On niin eri fiilis lähteä liikkumaan tai valita terveellisempi ruokavaihtoehto, kun sitä ei tee pakon edessä vaan siksi, että haluaa tehdä niin. Kun uskaltautuu katsomaan asioita eri näkökulmasta ja kenties kyseenalaistamaan omia ajatus- ja toimintamallejaan, voi löytää jotain uutta ja parempaa tilalle. Niin on käynyt minulle. Osittain tämän valmennuksen kannustamana olemme myös alkaneet pohtia erään pitkäaikaisen haaveemme toteuttamista, mutta siitä kerron mahdollisesti lisää myöhemmin. Ihan vielä en voi sanoa, että kaikki on mahdollista, mutta sekin päivä tulee kyllä!




Unelmaitseeni on siis vielä matkaa, mutta valmennus antoi hyvät eväät sen tavoittelemiseen. Tärkeimpänä minulle jäi mieleen valmennuksesta ajatus siitä, että nyt on hyvä. Tästä hetkestä löytyy kaikki, mitä tarvitsen ollakseni onnellinen. Mihinkään ei ole kiire, ja elämästä on lupa nauttia. Olen edelleen ihan keskeneräinen enkä lähelläkään unelmaminääni, mutta jokainen oikea valinta vie minua tavoitettani kohti.


Vaikka olen vielä kaukana unelmaitsestäni, yhden unelmaminäni ominaisuuden sentään omistan. Minä olen onnellinen - juuri tällaisena, tässä elämäntilanteessa, ihan just nyt.