28.2.2017

Kuukausikatsaus: helmikuu

Loistavaa laskiaistiistaita ja Kalevalan päivää teille kaikille! Tänään sitten porukalla pulkkamäkeen tai ainakin laskiaispullalle :) Meillä taitaa jäädä pulkkailut tältä päivää, kun tenavat olivat jo eilen laskiaismäessä ja iltaa kohti nousi yhdelle lämpöä... Mutta toivotaan, että mahtavia talvikelejä jatkuu vielä pitkään, niin päästään vielä koko porukalla nauttimaan mäenlaskusta. Laskiaispullia meillä sen sijaan tehtailtiin eilen hurjia määriä, joten niissä riittää tuhottavaa!




Tammikuun viimeisenä päivänä kävin läpi, mitä kaikkea tuli tehtyä ja edistyivätkö tavoitteeni kuukauden aikana. Totesin sen niin kivaksi tavaksi, että ajattelin jatkaa sitä muinakin kuukausina. Tässäpä helmikuun hohdokkaimmat hetket ja pieni tavoitekatsaus:

Helmikuun aikana

  • pohdiskelin blogissa niin raha-asioita, työssä jaksamista kuin turvallisuuttakin
  • muistelin viime vuotta ja omaa hakuprosessiani 
  • kävin läpi omaa arkeani sekä kohtuu tuoretta kuopiolaisuutta
  • sain Erilaisia polkuja -postaussarjan vihdoin päätökseen (osat 1, 2, 3 ja 4)
  • esikoinen juhli 5-vuotispäiväänsä, mikä sai minut pohtimaan äitiyttäni
  • matkustimme häihin - joissa itkeä pillitin taas, kuten tapoihini kuuluu... Hääparit ovat aina niin suloisia!
  • starttasin syväriprojektini tapaamalla pari henkilöä ja valitsemalla aiheen - tästä oli pieni vinkkaus Facebookissa, mutta kunnon postaus on kyllä tulossa!
  • suoritin dissektiotentin hyväksytysti ja havahduin tenttisumaan
  • olen ottanut (vähän liiankin) rennosti opintojen ja muun elämän suhteen
  • blogi-innostukseni on ollut suorastaan järkyttävä! Sain jopa minua pitkään vaivanneen ongelman ratkaistua...
  • ajoin autolla jopa puolet viikonloppureissun matkoista, mikä on minulle huima saavutus - olen niin ylpeä itsestäni :)
  • kiinnitin huomiota hyvinvointiin ja päivitin, miten valmennusprojekti etenee
  • olen liikkunut riittävästi, vaikka kaikki treenit eivät olekaan toteutuneet
  • energiatasoni tuntuu nousseen huikeasti lisääntyvän valon myötä
  • tammikuussa alkanut luovuuspuuskani kanavoitui sisustukseen
  • olen nauttinut arjestani välillä niiiin paljon. Ihana elämä ♥




Sellaisia kuulumisia helmikuulta! Dissektiotentti sekä radiologisen anatomian tentti on siis jo suoritettu hyväksytysti, joten luottavaisin mielin olen myös loppujen tenttien kanssa. Tällä viikolla on taas sata rautaa tulessa (eli tarkemmin laskettuna kaksi), nimittäin embryologian tentti loppuviikosta sekä 5-vuotispirskeet viikonloppuna. Tämä viikko kuluukin kätevästi vuoroin embryä lukiessa ja vuoroin synttäritarjoiluja väkertäessä :) Eilen tekaisin jo vaahtokarkkimassan jääkaappiin odottelemaan. Sankarin toiveena on junakakku, joten saapi nähdä, miten tämä mutsi taipuu sellaiseen taidonnäytteeseen :D

Kivaa viikon jatkoa!

Mitenkäs sinun helmikuusi? Kuluiko hujauksessa vai odotitko, että loppuisi jo? Löytyykö jo kevätfiilistä? 

27.2.2017

Kuusi kuukautta kuopiolaisena

Helmikuun puolivälin tienoilla tuli täyteen kokonaiset kuusi kuukautta uutta elämää. Onkin sopiva hetki tehdä pieni katsaus uuteen kotikaupunkiimme ja käydä läpi, mitä kaikkea kivaa Kuopio tarjoaakaan! Tosiaan muuttopäätös ts. tulevan opiskelukaupungin valinta tehtiin viime keväänä suunnilleen näihin aikoihin. Muut lääkiskaupungit eivät houkutelleet, mikä mistäkin syystä, mutta Kuopio tuntui sellaiselta paikalta, jonne voisi asettua.


Kuopio, Puijo, ulkoilu, opiskelu, yliopisto, lapsiperhe


Mikä Kuopiossa viehätti etukäteen? Ainakin kauniit maisemat, upeat ulkoilumaastot ja -mahdollisuudet ja hyvä sijainti meidän kannaltamme. Meillä siis on sukulaisia ja tuttavia ympäri Suomea, joten on oikeastaan tosi kiva asua vaihteeksi vähän pohjoisempana ja "lähellä" kaikkea :) Pari vuotta aiemmin olimme käyneet Kuopiossa pikaisesti, ja jotenkin sen lyhyen käynnin jälkeen minulle jäi olo, että tämä olisi kiva paikka. Olimme myös kuulleet paljon hyvää Kuopiosta siellä asuneilta tai asuvilta.


ulkoilumahdollisuudet, harrastukset, ostoskeskus, Matkus, Kuopio, leikkipuistot


Kuten sanottu, mahtavat ulkoilumahdollisuudet ovat ehdottomasti yksi parhaista puolista. Satumme asumaan asuinalueella, jossa lähes kotiovelta pääsee hiihtämään ja kesällä lenkkeilemään, eikä uimarannalle tai jäällekään ole pitkä matka. Leikkipuistoja on kilometrin säteellä useita, joten lasten kanssa on helppo ulkoilla. Mäkisessä maastossa myöskään pulkkamäkiä ei tarvitse kaukaa hakea! Ostosmahdollisuuksia tarjoaa niin Kuopion keskusta kuin Matkuskin. Ainakin meidän perheelle nämä ovat riittäneet mainiosti.

Toinen parhaista piirteistä ovat ehdottomasti ihmiset! En tiedä, johtuuko tämä nykyisestä positiivisesta elämänasenteestamme vai jostain muusta, mutta Kuopiossa on ollut hyvin hyvin paljon helpompi tutustua uusiin ihmisiin kuin pääkaupunkiseudulla. Ehkä emme loppujen lopuksi istuneetkaan niin hyvin pääkaupunkiseudulle kuin vuosikaudet kuvittelimme: olemme pohjimmiltamme kuitenkin vähän metsäläisiä :D


syksy, ilmasto, ulkoilu, liikunta, järvi


Mutta siis mikä tärkeintä, meille on löytynyt jo tässä puolessakin vuodessa monta tuttavaperhettä ja lapsille uusia leikkikavereita. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeä osa elämää, joten tätä puolta stressasin etukäteen liikaakin. Toisaalta Kuopiossa asuu onneksemme myös kaksi miehen sisarusta ja toinen heistä perheineen, joten lapsillamme on nyt serkutkin lähellä. Oli aika hauskaa, kun tuli ilmi, että molemmat perheet suunnittelivat samaan aikaan muuttoa Kuopioon - ja muutto myös toteutui molemmilla yhtä aikaa!

Kolmantena kivana piirteenä on kuopiolainen elämänmeno. Etukäteen kauhistelin, miten en varmaan siedä savon murretta, mutta sepäs tuntuukin vain varsin leppoisalta. Täällä on pääkaupunkiseudun vilinään verrattuna erittäin rauhallista, ainakin, jos ei asu ihan keskustassa. Yliopistokin on osoittautunut oikein kivaksi, mutta koska en ole opiskellut missään muussa yliopistossa, en tiedä, onko se poikkeuksellisen kiva :D


Kuopio, kulkuyhteydet, pyöräily, julkinen liikenne


Viimeisenä haluan mainita ilmaston. Olen koko ikäni asunut meren lähellä ja tottunut tiettyyn epävakaisuuteen, joka meri-ilmastoon liittyy. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun asun selvästi mantereen puolella. Olen niin nauttinut tästä lumisesta, selkeästä talvesta. Vähemmän talvi-ihmiselle tämä ei tietenkään välttämättä ole ihan yhtä suuri plussa kuin minulle :)


talviurheilu, hiihto, luistelu, ladut, jää, sukset,


Vaikka kaikki ei tietenkään ole täydellistä, elämämme on täällä Kuopiossa asettunut kivasti omiin uomiinsa. Kuopioon muutto sysäsi elämäämme sellaiseen suuntaan, johon haluamme mennä. On ollut niin kivaa huomata, että omilla valinnoillaan oikeasti pystyy vaikuttamaan siihen, millaista elämä on. En osaa selittää tätä fiilistä, mutta olen nauttinut Kuopiossa asumisesta todella paljon. Tämä on ihana paikka ♥ En tiedä, asummeko täällä loppuelämää, mutta tällä hetkellä, juuri nyt en voisi olla tyytyväisempi kotikaupunkiini.

[Mies käski lisätä tähän loppuun, että hartaista toiveistamme huolimatta Kuopion kaupunki ei vielä ole tarjonnut meille ilmaista tonttia. Kaikesta hehkutuksesta huolimatta tämä ei siis ole yhteistyöpostaus Kuopion kaupungin kanssa ;)]

25.2.2017

Lempimausteeni

Tällä viikolla MakroTex-haasteessa on päästy tutustumaan eri mausteisiin. Linkin takaa löydät muiden osallistujien kauniita ja oivaltavia maustekuvia!

Valkosipuli on mauste, jota laitan lähes jokaiseen valmistamaani ruokaan. Sen kanssa on toki varottava liiallisuutta, kuten seuraava, edelleen nolostuttava, tarina kertoo.

Kymmenen vuotta sitten olin au pairina ulkomailla ja shoppailimme kaverini kanssa eräässä pienessä brittiläisessä kaupungissa. Kesken shoppailukierroksen iski nälkä, ja ostimme ison valkosipulipatongin. Valkosipulia oli leivässä paljon, ja söimme sen hyvällä ruokahalulla. Tai ainakin minä söin.

Lounastauon jälkeen ostoskierrosta jatkaessani ihmettelin, kun vaatekaupan myyjä palveli minua aivan kummallisesti pää kenossa. Vasta jälkikäteen tajusin, että ko. herra ei tainnut olla valkosipulin ystävä... Vieläkin pienesti nolottaa, ja tätä nykyä pidän huolta, etten haise valkosipulilta ainakaan ihan yhtä pahasti :D







Kuvissa muuten esiintyy joululahjaksi saamamme huhmare, jolle on löytynyt mukavasti käyttöä :)

24.2.2017

Häämatkalle

Viikonloppuna pääsemme pitkästä aikaa häihin! Edellisistä hääjuhlista onkin kulunut jo tovi :)  Pääsemme/joudumme siinä sivussa myös matkustamaan, koska häät ovat yli 250 km:n päässä. Mukaan juhliin lähtee naimisiin menevän ystäväni kummilapsi, muut jäävät kotiin hyvään hoitoon. Onpa hauskaa päästä vaihteeksi "vain" yhden lapsen kanssa liikkeelle :)




Lahjaksi valikoitui hääparin toiveiden mukaisesti Kastehelmeä. Kortin tein itse kaapista löytyneistä materiaaleista. Minusta on ihanaa käyttää ilta tai kaksi sen miettimiseen, miten saan täydellisen kortin aikaiseksi. Tällä kertaa laitoin korttiin vaaleanpunaista koristepaperia, kimaltelevaa valkoista silkkipaperia ja kaistaleen hentoa pitsiä alareunaan. Sydämet taivuttelin ohuesta rautalangasta. Kortista tuli vähän vauvanvaaleanpunainen, mutta kai nyt hääkortti saa olla kunnolla romanttinen?






Jotta "häämatka" ei pitkittyisi liiaksi, lähdemme reissuun vasta huomisaamuna ja palaamme sunnuntaina. Yöksi menemme sisarukseni luokse, ettei tarvitse iltamyöhällä ajella kotiin asti. Joka tapauksessa on tapahtumarikas viikonloppu edessä. Ei paljoa ehdi stressata tulevia tenttejä :D

Tänä iltana käväisemme vielä tuttavaperheellä kylässä, mutta muuten viikonloppu kuluu reissun päällä! Oikein hyvää viikonloppua myös teille :)

23.2.2017

Sisustusfilosofiani

Tuntuu, että uiskentelen vähän turhan usein syvissä vesissä, joten nyt vuorossa kepeämpää asiaa! Sisustus, koti, arki, elämä. Kivoja sanoja, jotka tuovat lämpimän tunteen ainakin minulle :) En ole toistaiseksi esitellyt kotiamme kokonaisuudessaan tai edes sinne päin. Syitä siihen on kaksi: 1. kotimme sisustus ei ole vielä "valmis" ja 2. haluan ensin kertoa, miksi sisustuksemme on sellainen kuin on. Ehkä tämän postauksen jälkeen uskaltaudun ulos kuvaannollisesta kaapista ja julkaisen ensimmäistä kertaa (yleis)kuvia kodistamme.




Mutta asiaan! Sisustusfilosofiani eli sisustamiseni pääperiaatteet:

1. Pidän huonekaluista, tavaroista ja esineistä, joilla on tarina. Usein nämä esineet ovat vanhoja.
2. Jokin (koriste-)esine saattaa oikeasti olla aivan naurettava tai jopa ruma, mutta se on kodissamme esillä, koska sillä on tunnearvoa.
3. Ihailen vaaleita, selkeälinjaisia, moderneja koteja, joita näkyy nykyään usein. Silti ei tulisi kuuloonkaan, että oma kotimme olisi sellainen...
4. ... koska meillä asuu kaksi sisustamisesta kiinnostunutta henkilöä.
5. Tästä voi päätellä, että jos asuisin yksin, meillä olisi ehkä vähän eri näköistä. Mutta vain ehkä.
6. Pidän erilaisista, uskaliaistakin sisustusratkaisuista.
7. Arvostan todella korkealle itse tehtyä.
8. Olen sitä mieltä, että edullisestikin voi sisustaa kauniisti ja tyylikkäästi. Se tosin vaatii paljon aikaa, vaivaa ja hyvää makua, enkä tiedä, onko itselläni mitään noista tarpeeksi :D




9. Pidän mieluummin esillä liian vähän kuin liikaa tavaraa.
10. Tykkään väsätä kaikenlaista pientä, joko pieniä sisustusyksityiskohtia tai asetelmia, joita sitten vaihtelen säännöllisin väliajoin.
11. Pidän tosi paljon lämpimästä ruskeasta, kuten tämä postaus kertoo.
12. Suurin osa huonekaluistamme on joko ilmaiseksi tutuilta/sukulaisilta saatuja, itse tuunattuja ja/tai käytettyinä hankittuja.
13. Sisustuksessa pidän kerroksellisuudesta. Se taas vaatii kohdassa 8 mainittuja seikkoja...
13. Harkitsen yleensä pitkään, ennen kuin teen sisustukseen liittyviä valintoja. Mies taas mielellään tarttuu saman tien toimeen. Olenkin opetellut pitämään suunnitelmieni kanssa vähän matalampaa profiilia, kunnes olen täysin varma niistä.
14. Osittain edelliseen liittyen: pyrin välttämään väliaikaisratkaisuja, koska niillä on paha tapa jäädä taloudessamme pysyviksi...
15. Paras sisustamiseen liittyvä elämänvalintani on mies, joka osaa ja haluaa tehdä käsillään kaikenlaista. Monesti minä kerron vaikkapa millaisen hyllyn haluan, ja hän toteuttaa sen - ihan tuosta vaan. Käsittämätöntä kätevyyttä :o




Tätä nykyä on korkea kynnys julkaista kuvia omasta kodistaan, kun tuntuu, että joka blogissa on niin kaunista ja nättiä ja siistiä. Tiedän kyllä, että se on vain osatotuus. Jostain syystä toisten kodit näyttävät omaan silmään niin kauniilta ja harmonisilta, mutta omasta sisustuksesta huomaa yleensä helpommin ne puutteet. Mutta unelmaminäni ei häpeä omaa kotiaan, koska se on kuitenkin rakkaudella sisustettu. Joten jossain vaiheessa (riittävästi rohkeutta kerättyäni :D) esittelen, miten meidän perheemme elää ja asuu!

22.2.2017

Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi? 2/3

Tämän osan aiheena on työ, ja heti ensi alkuun onnittelut teille, jotka mietitte sairaanhoitajan tai lääkärin ammattia itsellenne! Näin puolueettomasti arvioiden ne ovat kaksi maailman mielenkiintoisinta ammattia ;) Postaussarja sai alkunsa toiveesta, että esittelisin sairaanhoitajan ja lääkärin opintoja ja ammattia. Siksi en käsittele muita ammattiryhmiä, vaikka luonnollisesti vaihtoehtoja on pelkästään terveysalalla hyvin monta muutakin. Muita vaihtoehtoja pohtivan kannattaakin tutustua esimerkiksi eri oppilaitosten tarjolla oleviin koulutusohjelmiin.

Tarkoitukseni ei ole asettaa vastakkain sairaanhoitajan tai lääkärin työtä tai tehtäviä, vaan tuoda molemmat esiin samalla viivalla. Minulle ne ovat sitä: samalla viivalla, samanarvoisina kaksi erilaista ammattia, kaksi erilaista toimenkuvaa, kaksi erilaista työtä. Minulle on vieras ajatus, että lääkärinä olisin jotenkin sairaanhoitajan yläpuolella. Lääkäri on lääketieteen asiantuntija ja sairaanhoitaja hoitotyön asiantuntija. Molemmilla on omat koulutuksensa ja näkökulmansa, joita he hyödyntävät työelämässä omia työtehtäviään tehdessään. Näiden ammattiryhmien vastakkainasetteluun törmää aina silloin tällöin, vaikkei siihen syytä olisikaan. Potilastyössä sujuva yhteistyö eri ammattiryhmien välillä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää: jokainen hoitaa oman osuutensa potilaan parhaaksi.

Postaussarjan ensimmäinen osa koskee opintoja ja löytyy täältä. Tulossa on myös kolmas osa, jossa käsittelen omaa ammatinvalintaani. Tässä osassa aiheena siis työ ja mitä se näillä ammattiryhmillä voi esimerkiksi sisältää. Mainitsemani asiat todellakin ovat esimerkkejä ja pääpiirteitä. Sekä sairaanhoitajan että lääkärin toimenkuva ja työpaikka voi olla niin monenlainen, että minulle on  tällä tietämyksellä mahdotonta tuoda kattavasti esille, mitä kaikkea työhön voi kuulua. Tunnustan siis myös tässä asiassa tietämättömyyteni, joten jos ja kun joku tietää näistä paljon enemmän, tuokoon sen ilmi ja korjatkoon väärät luuloni!





Sairaanhoitajan ja lääkärin työssä yhteistä on ainakin
  • päämääränä lisätä terveyttä ja hyvinvointia
  • yhteistyö muiden ammattiryhmien kanssa
  • työympäristö (sairaala, terveyskeskus, avoterveydenhuolto...)
  • työssä tarvitaan hyvää organisointi- ja stressinhallintataitoa


SAIRAANHOITAJAN TYÖ:

Yleistä:
  • usein kolmivuorotyötä, löytyy myös päivä- tai 2-vuorotyötä, mutta se näkyy palkassa
  • palkka koostuu peruspalkasta, mahdollisista henkilökohtaisista lisistä ja vuorolisistä (2- ja 3-vuorotyö)
  • vaatii erityisesti hyvää tietotasoa, tarkkuutta ja huolellisuutta
  • toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä sekä arvioi hoidon vaikuttavuutta
  • kirjaaminen (hyvin suuri osa työtä!), potilastietojärjestelmään siis kirjataan kaikki mittaustuloksista aina potilaan liikkumisiin, haavanhoitoon ja peruselintoimintoihin asti
  • toimenkuva voi vaihdella todella paljon: vuodeosastotyö voi olla fyysisesti raskasta tiimityötä, esimerkiksi poliklinikkatyöskentely taas fyysisesti kevyempää mutta itsenäisempää - todella paljon vaihtoehtoja ja työmahdollisuuksia!
  • sairaanhoitajan valtuuksia voi lisätä lisäkoulutuksella, mistä esimerkkinä rajattu lääkkeenmääräämisoikeus
  • potilaiden ja omaisten ohjaus ja tukeminen olennainen osa työtä, esim. kotihoidon ohjaus usein sairaanhoitajan vastuulla
  • huomionarvoista on se, että myös sairaanhoitajan työ voi olla hyvinkin itsenäistä (ja välillä yksinäistäkin), vaikka periaatteessa tiimissä toimitaankin - esim. vanhainkodissa osastolla tai iltaisin koko talossa saattaa olla vain yksi sairaanhoitaja, joka hoitaa kaikki "vaikeammat" tapaukset ja päättää, milloin konsultoidaan lääkäriä. Myös osastoilla on yleensä "vastaava sairaanhoitaja", joka vastaa koko osaston toiminnasta.




Osastotyön erityispiirteitä:
  • perushoito eli avustaa tarvittaessa pesuissa, pukemisissa ja ruokailuissa
  • haavanhoidot, esim. hakasten/ompeleiden poisto, alipaineimuhoito, painehaavat jne, lääkäriä konsultoidaan tarvittaessa
  • mittausten hoitaminen (pika-CRP, RR, saturaatio, lämpö...)
  • lääkkeiden anto esim. suun kautta, laastarina, pistoksina ihon alle/lihakseen tai suonensisäisesti joko perifeerisen kanyylin tai keskuslaskimokatetrin kautta (sh myös laittaa perifeerisen laskimokanyylin, lääkäri kutsutaan hätiin ellei ko. toimenpide onnistu)
  • myös lähihoitajat voivat antaa lääkkeitä, mutta vahvempia kipulääkkeitä eivät anna kuin sairaanhoitajat ja täten esimerkiksi saattohoitopotilaiden kivunhoito on sairaanhoitajien vastuulla
  • yleensä lääkkeenjako tarjottimelle/dosettiin on sairaanhoitajan vastuulla, mutta muitakin toimintamalleja löytyy ja lääkkeenjaon saattaa suorittaa esimerkiksi sairaalafarmaseutti
  • toimii linkkinä lääkärin ja lähihoitajien välillä - sairaanhoitaja tuo lääkärille tarvittavia asioita ja toisaalta jakaa lähihoitajille lääkärin kanssa sovittuja hoito-ohjeita 

Esimerkiksi terveysasemalla tai kotihoidossa työnkuvan erityispiirteitä:
  • hoidontarpeen arviointi esim. terveysasemalla
  • lääkärin avustaminen pienissä toimenpiteissä
  • vastaanotot esim. diabetes-, depressio- tai haavanhoitajan ominaisuudessa
  • kotihoidon seuranta ja ohjaus
  • kotihoidossa tiimin "johtaminen" sekä erityistoimenpiteet, kuten vaativammat haavanhoidot ja verinäytteiden otto (ellei labra käy)

Muita työpaikkoja mm.
  • leikkaussali ja heräämö
  • teho-osasto
  • erilaiset yhdistykset
  • oma yritys

Näistäkin asioista suuri osa on omien kokemusteni pohjalta kirjoitettuja, joten eivät varmasti päde aina ja kaikkialla. Lisää sairaanhoitajan työtehtävistä ja muusta voitte lukea Sairaanhoitajaliiton sivuilta tai vaikkapa mol.fi/avo-sivuston ammattikuvauksista!



LÄÄKÄRIN TYÖ:

Yleistä:
  • ei vuorotyötä, vaan päivätyö + mahdolliset päivystykset
  • palkka koostuu peruspalkasta ja mahdollisista lisistä (esim. päivystykset) (tilastotietoa palkoista täällä)
  • vaatii mm. monimutkaisen tiedon hallintaa ja nopeaa päätöksentekoa
  • potilaan haastattelu, tutkiminen ja (alustava) diagnoosi, mahdollisesti lähete jatkotutkimuksiin diagnoosin varmistamiseksi
  • hoitoon liittyvien päätösten tekeminen ja niiden läpi käyminen potilaan/omaisten kanssa
  • kirjaaminen joka vastaanottokäynnistä/puhelinajasta - osa kirjoittamalla, osa sanelemalla
  • kirjalliset työt: lääkereseptit, lausunnot, epikriisit (eli loppulausunnot/hoitoyhteenvedot) ja lähetteet
  • lääkäri tapaa potilasta usein vain lyhyen aikaa, mutta saa tästä sitäkin enemmän informaatiota potilastietojärjestelmästä, tutkimustuloksista, toisten lääkärien teksteistä jne.
  • erilaisissa meetingeissä ja kokouksissa käydään kollegoiden kanssa/moniammatillisessa tiimissä läpi potilastapauksia
  • toimenkuva voi vaihdella todella paljon, esim. neuvola- tai tk-lääkärin työ on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa anestesialääkärin työhön




Osastotyön erityispiirteitä:
  • antaa hoitomääräykset esimerkiksi lääkityksistä hoitohenkilökunnalle
  • päivittäin lääkärinkierrot, joilla on mukana myös potilasta sinä päivänä hoitava (sairaan)hoitaja. Tietysti lääkärit käyvät katsomassa potilaita myös kiertojen ulkopuolella tarpeen mukaan
  • päivystysaikoina päivystävä lääkäri voi antaa puhelimitse/potilastietojärjestelmän kautta ohjeet/määräykset tai tulla tarkastamaan tilanteen osastolle

Esim. terveyskeskustyön piirteitä:
  • vastaanotot ajanvarauksella tai päivystyksenä
  • äitiys-, lasten- ja seksuaaliterveysneuvola
  • terveysasema
  • pienet toimenpiteet, esim. haavojen ompelu, polvipunktiot jne.

Muita työmahdollisuuksia mm.
  • lääketeollisuus
  • tutkija
  • oma yritys
tmv. tehtävissä, valinnanvaraa löytyy

Erityisesti tämä lääkärin työ -osuus on melkoisen puutteellinen, koska olen opinnoissani niin alkutekijöissä enkä muutenkaan tunne vielä niin hirveän hyvin lääkärin toimenkuvaa. Mutta ei hätää: lisätietoa löydätte Lääkäriliiton sivujen lisäksi esimerkiksi mol.fi/avo-sivustolta eli täältä! Yläreunasta voi klikata "ammattitiedot" ja valita valikosta sen ammatin, jota haluaa tarkastella.

Jos teillä on mielessä jotain, mihin haluaisitte vastauksen kolmannessa osassa, vielä voi kysyä!

Lähteet: Sairaanhoitajaliiton ja Lääkäriliiton sivut sekä mol.fi/avo

21.2.2017

Valmennuksen eka kuukausi

Yhteistyössä Unelma Itsestä

Kuten tammikuussa esittelypostauksessa kerroin, aloitin 23.1. Unelma Itsestä Online -valmennuksen ja matkan kohti unelmaminääni. Nyt valmennusta on takana neljä viikkoa, joten jaan tässä ensimmäisen kuukauden fiilikset!


valmennus, hyvinvointi, itsetunnon parantaminen, unelmat, tavoitteet


Ensimmäisten kahden viikon aikana käytiin läpi perusasioita: liikuntaa ja ravintoa. Työkirjan ohjeiden mukaan piti pohtia, millainen olo tulee liikunnan jälkeen ja miksi liikkuminen on itselle tärkeää. Työkirjassa on treenipäiväkirja, ohjeet kuntotesteihin sekä suosituksia liikuntaan. Ruokapuolta käsiteltiin ruokapäiväkirjan ja itsearvioinnin avulla: mikä osio on hallinnassa ja mihin pitää kiinnittää huomiota. Ohjelmaan kuuluu myös täynnä mahtavia naisia oleva Facebook-ryhmä sekä paljon eri aiheisiin liittyviä videoita. Videomateriaali sisältää niin konkreettisia vinkkejä kuin pohdinnan aiheita. Parasta videoissa ja Facebook-ryhmässä on ihanan tsemppaava asenne. Jokainen voi edetä rauhassa omassa tahdissaan ilman tulospaineita. Ensimmäinen ryhmäpuhelu oli pari viikkoa sitten, mutta siihen en valitettavasti päässyt mukaan. Toivottavasti ensi kerralla!

Kolmantena viikkona piti pohtia, millainen johtaja haluaa itselleen olla. Tehtävänä oli myös opetella katsomaan itseään peilistä positiivisemmin ja keksimään joka kerta peiliin katsoessaan itsestään jonkin hyvän piirteen. Samalla viikolla alettiin täyttää myös kiitollisuuspäiväkirjaa. Kun alkaa aktiivisesti kiinnittämään huomiota positiivisiin asioihin, huomaa, että niitähän on paljon. Neljännen viikon teemana oli hätäsuunnitelma, eli miten pääsen takaisin kiinni terveelliseen elämään, jos vaikkapa sairastelun vuoksi joudun luopumaan liikunnasta.


liikunta, terveys, perhe-elämä, kalenteri, arki, elämä


Kuluneet neljä viikkoa ovat olleet melkoinen tutustumismatka omaan itseeni ja elintapoihini. Ajattelin ennen valmennuksen alkua, että tiedän jo melko hyvin omat hankaluuteni ja vahvuuteni, mutta niin vain neljän viikon aikana molempia asioita on löytynyt kummasti lisää. Liikunnan suhteen minulla menee ihan hyvin. Liikun lähes päivittäin ja käyn ahkerasti ryhmäliikuntatunneilla. Salillakin olisi tarkoitus käydä, joten siinä aion petrata jatkossa. En kuitenkaan ota paineita siitä, vaan liikun sillä tavalla kuin hyvältä tuntuu! Kolmannen ja neljännen viikon teemat tuntuivat minulle sopivilta, vaikka odotankin pienellä kauhulla sitä hetkeä, kun hätäsuunnitelmani joutuu todelliseen testiin.

Hankalimmaksi osa-alueeksi on minulle muodostunut ruoka. Vasta ruokapäiväkirjaa täyttäessäni tajusin, miten huonosti oikeasti syön. Kuvittelen syöväni kovinkin säännöllisesti ja riittävästi, mutta todellisuudessa minulla on koko ajan nälkä. Muun perheen ruokailuista huolehdin kyllä, mutta omat syömiseni ovat aivan retuperällä. Huonosti syömistäni onneksi tasapainottavat yliopistoruokalan tarjoilut, joiden avulla lautasmallin mukainen syöminen on helppoa. Ruokailuiden rauhoittaminen, ruoasta nauttiminen ja riittävästi syöminen ovat siis tavoitteeni seuraavalle kuukaudelle. Kuluneen kuukauden aikana olen kuitenkin löytänyt jo muutaman asian, joista aion pitää kiinni jatkossakin. Pienin askelin eteenpäin, kyllä tästä vielä hyvä tulee :)


valmennus, työkirja, self-help, itsetuntemus, minäkuva, positiivisuus


Jo nämä neljä viikkoa ovat saaneet minut näkemään omaa elämääni eri näkökulmasta. Mielenkiinnolla odotan, mitä muutoksia on edessä jatkossa!

20.2.2017

Tuleva tenttisuma

"Pitkästä" aikaa taas pelkkää opiskelukuulumishöpinää! En todellakaan tiedä, mistä näitä postausideoita kumpuaa, mutta tälläkin hetkellä luonnoksissa on yli 10 keskeneräistä postausta eri aiheista. Sairaanhoitaja vs. lääkäri -postauksia olen yrittänyt väsätä jo pitkään, mutta joudutte odottelemaan seuraavaa osaa vielä. En halua päästää käsistäni mitään puolivalmista. Onkohan muuten tulevalla tenttisumalla ja blogi-innostuksella jokin kausaaliyhteys? ;)


  

Opiskelut ovat sujuneet takkuisen tammikuun jälkeen ihan hyvin. Olen käynyt reippaasti luennoilla ja opiskellut monena päivänä yliopistolla. Sen tuloksena olen alkanut vähän laidasta ymmärtää molekyylibiologiaa ja -genetiikkaa sekä embryologiaa. Myönnän, että minulla oli alkuun MOBIGE:n suhteen mitä vakavin asenneongelma, mutta sittemmin olen huomannut, että tykkäänkin siitä. Tykätä on ehkä paljon  sanottu, mutta pidän siitä ainakin enemmän kuin SORATO:sta - mihin ei sivumennen sanoen paljoa tarvita. Embryologia taas on hurjan mielenkiintoista, mutta siinä pitää huolehtia, että luennoilla äitimoodini on laitettu pois päältä.

Viime viikolla pääsin MOBIGE:n harkassa tutkimaan omaa DNA:tani. Se oli kivaa ja mielenkiintoista! Ainakaan saamieni tutkimustulosten mukaan minun ei pitäisi kärsiä laktoosi-intoleranssista :) Loppuviikosta taas olin luennolla hyvällä fiiliksellä, kunnes kaverini palautti maan pinnalle esittelemällä kalenteria, jossa oli tenttiä tentin perään. Tällä viikolla on siis radiologisen anatomian tentti, ensi viikolla embryologian ja kahden viikon päästä MOBIGE. Mitäh, vastahan nämä kurssit aloitettiin! Enhän minä nyt vielä voi mennä tenttiin!!

Niinhän minä tälläkin kertaa ajattelin opiskella heti alusta asti kaikki asiat, mutta tässä sitä taas ollaan... Opinkohan ikinä valmistautumaan ajoissa? Rennoksi ja hauskaksi suunniteltu viikonloppu vierähtikin erilaisia röntgen-, tietokonetomografia- ja magneettikuvia tsekkaillessa ja rakenteita etsiessä. Toki siihen mahtui normielämän lisäksi muutakin, kuten "uuden" ruokailuryhmän ihastelua (vähän vinkkiä Facebookissa) sekä pieniä luovia sisustusprojekteja. Niistä lisää myöhemmin!




Päivä on muuten pidentynyt jo niin selvästi. Maanantaisin jumpan jälkeen kotiin pyöräillessä on vielä valoisaa! Vasta pari viikkoa sitten samaan aikaan oli ihan pimeää. Lisääntyneen valon huomaan aiheuttaneen minulle hirveän sisustusvimman ja hurjia energiapuuskia :) Harmi vain, ettei tuo energia päädy opiskeluun ihan siinä määrin kuin toivoisi...

Ai niin muuten, se täällä mainittu etukäteen hirveän vaivalloiselta vaikuttanut tiedonhaun tehtävä tuli parissa maanantaissa tehdyksi ja samoin tein hyväksytyksi! Lääketieteellisen tiedon ja viestinnän (LTV) kurssiin kuului myös väitöstilaisuudessa käynti ja raportin kirjoittaminen. Reippaina yksilöinä kävimme kavereiden kanssa väitöstilaisuudessa jo ihan syksyn alussa, vaikka aikaa on huhtikuuhun asti. LTV:n osalta olen siis jo suorittanut kaiken, joten nyt vain odottelen pisteitä. Tällä hetkellä opintopistesaldoni on suorastaan huikea 28/360 op... Vielä on matkaa :D

Kivaa viikkoa kaikille!

17.2.2017

Violetti

Tällä viikolla Pienen Linnun MakroTex-valokuvahaasteessa pääsin etsimään violetteja asioita. Ei ollut helppo tehtävä. Alkuun ajattelin jättää koko haasteen väliin, mutta kun violetteja asioita alkoi suorastaan kävellä vastaan, en voinut ohittaa niitä :D

Suurin osa violetista löytyi lastenhuoneesta. Miten tämä ei yllätä?



Suolalla pilatut cashewpähkinät








Lastenhuoneen matto





Duplot






Vaatekaapin sisältö





Pienen ladyn laukku




Löytyihän sitä violettia kuitenkin! Valokuvaushaasteet ovat siitä kivoja, että ne saavat katsomaan ympäristöä aivan eri silmin. Tekee hyvää kiinnittää välillä huomiota sellaisiin asioihin, joita ei tavallisesti edes noteeraa - kuten nyt vaikka violettiin.

16.2.2017

Erilaisia polkuja 4/4

Postaussarjan viimeisessä osassa äänessä on pian valmistuva hammaslääkäri, joka avaa paitsi hakuprosessiaan myös hieman opintojaan. Tämä haastateltava tuli mukaan sattumalta, ja olisin toivonut itselleni enemmän aikaa haastatteluun. Joka tapauksessa halusin ottaa myös hänen tarinansa mukaan, joten nyt on hammaslääkiskin edustettuna!

Postaussarjassa aiemmin omasta polustaan kertoi kolme kurssikaveriani. Osa 1, osa 2 ja osa 3 löytyvät linkkien takaa.




Milloin hait (hammas)lääkikseen ensimmäistä kertaa ja montako kertaa hait?
2011, Tampereelle yleiselle. Saman vuoden jouluna koin valaistumisen ja tajusin haluavani hammaslääkäriksi. Pääsin sisään Kuopion hampaalle vuonna 2012.

Miten valmistauduit pääsykokeeseen?
Syksyllä opiskelin kemian laitoksella ja vietin rentoa välivuoden syksyä. En voi sanoa, että kemialla opiskelusta olisi ollut suuremmin hyötyä pääsykoetta ajatellen. Tein tarkan lukusuunnitelman tammikuun alussa. Jaoin kevään fysiikan, kemian ja biologian osa-alueisiin niin, että jokaisena päivänä opiskelin kahta tai kolmea oppiainetta. Itselleni asettamani aikataulut olivat samantyylisiä kuin koulussa: pidin säännölliset lyhyet tauot ja muun ajan keskityin opiskeluun täysillä.

Opiskelin joko kotona tai kirjastossa. Kävin myös valmennuskurssin tammikuusta toukokuuhun, mutten kokenut saaneeni siitä suurempaa hyötyä. Myöhemmin keväällä aloin tehdä vanhoja pääsykokeita ja pisteytin ne itse. Kaksi viikkoa ennen koetta tuli sellainen olo, ettei enää jaksaisi yhtään opiskella. Piti vain luottaa siihen, että osaan tarpeeksi koetta varten. Samanlaista opiskelutatsia en ole saavuttanut sen jälkeen. 

Millaisen joululoman vietit?
Vietin joululomaa kolmisen viikkoa. Sinä aikana en miettinyt muuta kuin sen, mihin olen keväällä hakemassa.

Mikä on tärkein neuvosi pääsykokeeseen valmistautuville?
Tärkein asia: koetilanteessa ei saa antaa kokeen lannistaa. Minulle meinasi käydä niin, mutta sitten päätin, että teen tämän kokeen niin hyvin kuin pystyn.

Pääsykokeen jälkeen itkin junassa, kun olin epäonnistunut enkä varmasti pääsisi sisään. Seuraavana päivänä kävin biologian pääsykokeessa, jonka tein mielissäni, koska kaikki asiat olivat selkeitä. 

Ekstrakysymyksenä: Mikä hammaslääkiksessä kiinnosti ja mitkä fiilikset valmistumisen lähestyessä?
Hampaalla viehätti käytännöllinen, pikkutarkka työ ja opiskelujen myötä tämä tunne on vain vahvistunut.  Viidennen vuoden fiilikset: kliininen vaihe on ollut raskaampi, mutta myös mielenkiintoisempi. Kesällä olin jo oman alan kesätöissä kesäkandina ja siellä konkretisoitui, miten paljon pitääkään osata ja että kaikki asiat opiskellaan itseä ja omaa työuraansa varten. 

On tosi hienoa valmistua tähän ammattiin ja päästä tekemään sellaista työtä, josta tykkää!




Tässäpä olivat kaikki erilaiset polut, jotka minulla oli tällä kertaa tarjota. Toivottavasti saitte näistä iloa ja motivaatiota omaan hakuprosessiinne. Jos ei muuta, nämä erilaiset polut kertovat, ettei ole yhtä ainoaa tietä (hammas)lääkikseen :)

15.2.2017

Blondin blogi(arkisto-)ongelma

Se ratkesi vihdoin! Minä kun luulin, ettei blogiarkistoni kerta kaikkiaan toimi. Vaikka kuinka monta kertaa painoin vuosilukua 2016, en saanut sieltä näkyviin kuukausia saati postausten otsikkoja. Mutta nyt, aikani säädettyäni tajusin mokani ja korjasin sen. Olin erehdyksessä poistanut nuolet näkyvistä blogiarkiston linkkien edestä. Linkki oli olemassa kuitenkin, mutta en ainakaan itse tajunnut painaa siitä vierestä.



Jos jollakulla lukijoista on ollut vaikeuksia päästä viime vuoden blogiteksteihin, nyt sen pitäisi onnistua. Klikkaatte vain haluamaanne harmaata nuolta! Ympyröity kuvasta siltä varalta, että joku teistä on puoleksikaan yhtä (piilo)blondi kuin minä.

Tämä blondi kiittää mielenkiinnosta ja painelee embryn luennolle :D

Kituutusta vai kulutusjuhlaa?

Taloudellinen tilanne eli suomeksi raha oli se asia, jota perheellisenä mietin eniten ennen yliopistoon hakuani. Hakuprosessin aikana erehdyin pariin otteeseen googlailemaan, miten opiskelu perheellisenä onnistuu. Hyvin usein vastauksissa otettiin esille "raha", eivätkä kommentit useinkaan olleet kovin kannustavia.

Tiesin itsekin, että aikuiskoulutustuesta saan vain haaveilla, koska nuoren ikäni vuoksi työuraa on takanani niin onnettoman vähän. Osasin laskea sen verran, että tiesin saavani käteen reilut 270 euroa kuukaudessa opintotukea, kunnes tukikuukaudet loppuvat suunnilleen kolmantena opiskeluvuonna. Lapsiperheenähän kuulumme yleisen asumistuen piiriin, kuten piakkoin kaikki muutkin opiskelijat. Kun näihin laskelmiin yhdisti sen, että mies on ainakin alkuun kotona, ensin ansiosidonnaisella vanhempainpäivärahalla ja sen jälkeen kotihoidontuella, opiskeluajasta selviäminen alkoi näyttää toivottomalta. Niinpä tein radikaalin ratkaisun olla miettimättä raha-asioita ollenkaan ja keskittyä pelkästään hakemiseen. Tulevaisuutta murehtimalla olisin takuuvarmasti vesittänyt koko unelmani.




Taloudellinen puoli on elämämme osa-alue, jossa elämänmuutoksemme näkyy selvimmin. Suomeksi sanottuna perheemme pitää tulla toimeen paljon vähemmällä kuin olemme tottuneet. Ainakin kauhuskenaario- ja elämänmuutos-postauksissani avasinkin jo vähän tätä taloudellista puolta. Sinänsä säästäväisesti elämisessä ei ole minulle mitään uutta, koska olen aina ollut tarkka rahasta. Tietysti on ollut mukavaa, kun tuloja on ollut sen verran, ettei ihan kaiken kohdalla tarvinnut miettiä, onko siihen oikeasti varaa. Joka tapauksessa paremmassakin taloustilanteessa olen esimerkiksi lastenvaatteet ja kengät ostanut pääosin käytettyinä tai alennusmyynneistä. On kaiketi sanomattakin selvää, että kalliimpia merkkivaatteita on lastemme vaatekaapeista turha etsiä. Eipä omakaan tyylini ole viimeisen muodin mukainen, vaikka yritänkin pukeutua kohtuu siististi.

Hyvänä puolena tässä elämänvaiheessa opiskelussa on se, että työelämää on meillä molemmilla takana jo jonkin verran, miehelläni enemmän ja minulla vähemmän. Yhteisen asenteemme (ja asuntomme myynnin) vuoksi olemme saaneet kartutettua säästöjä. On todennäköistä, että joudumme syömään säästö(jä)mme opintojeni aikana, mutta katastrofi se ei ole. Sitä vartenhan taloudellista puskuria pidetään. Aion itse myös keikkailla sairaanhoitajana, ja miehenikin toivottavasti löytää täältä jonkin työn, kun sen aika on. Itse asiassa hän sai jo yhden työtarjouksen, ja ihan pyytämättä :D




Myös tässä uudessa taloudellisessa tilanteessamme olen luottavaisin mielin. Tiedän kyllä, että jotenkin pärjäämme, vaikka se uhrauksia vaatiikin. Esimerkiksi asuntomme on halvinta laatua eli opiskelija-asunto ja suuremmista heräteostoksista on turha haaveilla. Emme todennäköisesti myöskään matkustele ulkomaille joka vuosi tai syö ravintolassa edes kuukausittain. Harrastusmahdollisuuksiakin karsii hinta. Kotia on ihanaa sisustaa, mutta koska siinäkin tulee raha vastaan, täytyy käyttää luovuutta ja kekseliäisyyttä. Välillä rahan vähyys stressaa ja tuo painetta. Vähemmällä rahalla eläessä on mietittävä, ketä varten kaikki pitäisi olla niin viimeisen päälle. Tulevatko paineet ulkoapäin vai onko oma vaatimustaso elintasoon nähden liian korkealla?

Kaikissa näissä valinnoissa ja pohdinnoissa minulla on onnekseni ollut koko ajan taustalla puolisoni vankkumaton tuki. Koko ajan asenne on ollut se, että tuli mitä tuli, olemme tässä yhdessä. Toivon mukaan joskus pystyn maksamaan puolisolleni takaisin edes puolet siitä, kuinka paljon hän on minua tukenut. Enkä nyt puhu rahasta, vaan kannustuksesta, tsempistä, rohkaisusta ja rakkaudesta.




Otsikon kysymykseen palatakseni: ei kumpaakaan. Joka senttiä ei ole toistaiseksi tarvinnut laskea, mutta eipä ole varaa loputtomaan törsäämiseenkään. Opiskelijaperheen arki on rahankin suhteen aivan tavallista elämää, vaikka käytämmekin hankinnoissa useammin luovuutta kuin rahaa. Tämäkin asia on suuri osa nykyistä elämäämme, joten luultavasti tulen jakamaan myös täällä blogin puolella vinkkejä, miten selvitä arjesta pienemmillä kustannuksilla. Miltä tämä kuulostaa?

14.2.2017

Viisi vuotta äitiyttä

Hyvää ystävänpäivää! Viisi vuotta sitten elettiin jännittäviä aikoja. Odotimme esikoistamme syntyväksi, ja salaa toivoin hänestä ystävänpäivävauvaa. Toisin kävi, mutta enpä joutunut enää pitkään odottelemaan!

Kirpeän kaunis, aurinkoinen pakkaspäivä. Raskausviikkoja 38+0. Ihan tavallinen äitiyspolikontrolli. Aivan puskista tulevat lääkärin sanat: "Voitais ruveta käynnistelemään." Kello on 9.30, ja ainoa päässäni pyörinyt kysymys on: "Saanko soittaa miehelle?!" Kätilöä vähän naurattaa. Saan luvan, tietenkin.

Erinäisten vaiheiden ja tapahtumien myötä 10 tuntia myöhemmin, klo 19.30 saapuu maailmaan esikoinen: sinertävä ja hennosti kitisevä, mutta jäntevä vauva. Siinä me olemme, kokonainen perhe: isä, äiti ja esikoinen. Olen sekaisin, onnesta tällä kertaa. Naurattaa. Eipä olisi vielä aamulla uskonut!




Tuosta päivästä on aivan kohta viisi vuotta, ja muistan sen vieläkin käsittämättömän selvästi. Kaikkea en muista, kiitos ensisynnytyksen tuskien, mutta pieniä väläyksiä sieltä täältä. Sinä talvi-iltana, aurinkoisesta päivästä iltaan pimenneenä, elämäni suurin unelma toteutui. Minä olin ÄITI.

Kuluneet viisi vuotta: raskaita hetkiä, unenpuutetta, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, menneiden kipujen aktivoitumista - kaikkea näitä äitiys toi mukanaan. Se, mistä olen äitiyden vuoksi luopunut, ei kuitenkaan ole juuri mitään sen rinnalla, mitä lapset ovat elämääni tuoneet: valtavasti rakkautta, lämpöä, iloa, yllätyksiä, naurua, onnea pienistä asioista. Mikään ei voita sitä, kun saa vastasyntyneen rinnalle tai kun lapsi sanoo rakastavansa. Lasten kasvua ja kehitystä on mahtava seurata. On ihmeellistä nähdä lähietäisyydeltä, miten jokainen lapsi on omanlaisensa.




Viidessä vuodessa on myös tapahtunut paljon. Elämme ruuhkavuosia, niin paljon kuin tuota sanaa vieroksunkin. Perheemme on kasvanut, asunto vaihtunut kolme kertaa, olen valmistunut ammattiin, saanut työpaikan, löytänyt uuden haaveammatin ja saavuttanut opiskelupaikan. Olen muuttunut fyysisesti, saanut reippaasti painoa raskauksien myötä, palannut lähes yhtä kevyesti omaan painooni ja menettänyt loputkin etumuksestani. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut henkisellä puolella. Olen aivan eri ihminen kuin viisi vuotta sitten. Olen kypsempi, kärsivällisempi, lempeämpi, rauhallisempi ja vähemmän ehdoton, mutta myös negatiivisia muutoksia löytyy. Mikään muutos tuskin on yksiselitteisen hyvä, mutta plussan puolelle olen jäänyt. Tietysti matka ja kehitys jatkuu tästä eteenkinpäin, sillä tuntuu kovasti siltä, että lapset kasvattavat minua enemmän kuin minä heitä.

Puolet vuosikymmenestä tuntuu yhtä aikaa aivan lyhyeltä ja todella pitkältä ajalta. Vastahan esikoinen syntyi, ja nyt hän pohdiskelee niin vaikeita, etteivät vanhemmat osaa vastata. Pientä nyyttiä kanniskellessa tuntui, että nykyhetkeen on ikuisuus. Ihmetytti, miten ihmeessä edes selviämme tähän päivään. Miten osaan olla äiti? Miten osata kasvattaa lapsesta niin vahva, että tämä pärjää nykymaailmassa?




Vauva-aikana uhmaikä ja vähittäinen itsenäistyminen mietityttivät. Nyt, kun ne on esikoisen osalta kohdattu ja osin ohitettukin, äidin seuraavana huolenaiheena on koulutie. Seuraava elämänvaihe on vielä sumun peitossa, ja vaikka etukäteen yrittäisi kuinka valmistautua, todellisuus on aina jotain muuta. Tulevaisuus mietityttää ja jännittääkin, ja usein aivan turhaan. Tässäkin pitää ottaa oppia lapsista: heille kaikki on tässä.

Viidessä vuodessa en ole tuota vielä oppinut...

13.2.2017

Arkeni pelastajat

Arki - välillä ihanaa, välillä raskasta, välillä ihan ok. En osaa kuvitella, miltä arkeni tai elämäni vaikuttaa sinne ruutujen toiselle puolelle. Pyrin välttämään valittamista ja muuta negistelyä, koska se vie itseltänikin turhaan energiaa. Vaikka kirjoitankin yleensä kivoista jutuista, silti totuus on se, että välillä on aivan törkeän raskasta. Lääkiksen ja perheen yhdistäminen ei ole lähellekään aina kovin helppoa ja mukavaa. Varsinkin ennen tenttejä suurin osa valveillaoloajasta menee opitun kertaamiseen ja lukemiseen. Silti välillä käy mielessä, onko minulla edes "lupaa" valittaa. Itsehän olen itseni tähän tilaan asettanut - hei,  tämähän oli mun unelma! Sitä paitsi osasinhan jo ennalta aavistaa, ettei helppoa tule olemaan.

Ja silti: jos joku kokee väsymystä omassa elämässään, minä olen valmis ymmärtämään. Miksi en anna itselleni samaa ymmärrystä? Onhan itsestään selvää, että oli elämäntilanne mikä vain, joskus arki on raskaampaa kuin joskus toiste. Kun arjessa on muuttujina kolme pientä pellavapäätä, joista yksi duunaa hampaita, toinen näkee painajaisia ja kolmas heräilee öisin muuten vaan, ei ole ihme, jos vanhempia väsyttää. Siihen päälle kun otetaan joku vaikea kurssi, josta pitäisi saada selkoa, toisen puolison omat projektit, harrastukset, lasten kerhot ja muut arjen pakolliset menot ja työt, on arkemme aika täyttä. Välillä se on yhtä hullunmyllyä, välillä taas rauhallisempaa.


lääkis, perhe, opiskelu, väsymys, arjessa jaksaminen


Listasin muutaman asian, jotka tekevät arjestani mukavaa ja hetkittäin suorastaan täydellistä!

1. Osallistuva puoliso + ihanat lapset

Arkeni olisi yhtä kaaosta, jos opiskelupäivän päälle joutuisin heti kotiin tultuani aloittamaan kotityöt ja muut. Kun aloitin työt yli kaksi vuotta sitten, alkuun tuntui, kuin kotona olisi odottanut toinen työpäivä. Osittain se oli ihan oma vikani, koska olin äitiyden alkutaipaleella "ominut" itselleni kaikki lapsiin liittyvät tehtävät, joista puolisolla ei sitten ollut mitään aavistusta. Sittemmin roolimme ovat tasoittuneet, mikä on tehnyt koko perheelle hyvää.

Lapset - nuo rakkaat, välillä riiviömäiset pienet ihmiset. Vaativat paljon, mutta antavat enemmän. Isommat kiirehtivät halaamaan heti kotiovella, toivottavat minulle "onnea matkaan" joka kerta kun lähden yliopistolle ja kertovat omia hassuja pohdintojaan. Pienin ilahduttaa lähes päivittäin uusilla sanoilla ja taidoilla. Reippaat, ihanat pikkuiseni, jotka pakottavat pysähtymään tähän hetkeen.

2. Kirkasvalo + AURINKO

En voi hehkuttaa tätä kylliksi, vaikka jokaiselle lukijalleni on varmaan jo tullut selväksi tämä arjen helpottajani! Heti aamulla kun istahtaa kirkasvalolampun ääreen, saa hyvän alun päivälle. Liikkeelle lähtö on helpompaa ja mielikin kirkkaampi.

Mutta ai että, miten hyvältä tuntuukaan, kun ulkona paistaa ihan oikea aurinko aamusta lähtien! Kohta ei tarvitse enää kirkasvalolamppuakaan, kun aurinko hoitaa senkin tehtävän. Viime keväänä opin nauttimaan auringosta ja nautin siitä edelleen. Ulkoillessa kauniissa maisemissa mieli lepää. Ihana ihana kevätaurinko ♥


aurinko, talvi, ulkoilu, hyvinvointi, jaksaminen, lepo


3. Liikunta

Vuoden alussa luin jostain naistenlehdestä vinkin, että kannattaa valita liikuntalajeja, jotka antavat energiaa ennemmin kuin vievät sitä. Tätä silmällä pitäen olen valinnut itselleni sopivia lajeja, joita kunakin viikkona olen kokenut tarvitsevani. Välillä se on ollut venyttelyä, toisinaan kehonhuoltoa, vähintään kerran viikossa lihaskuntoa tai muuta raskaampaa urheilua. Usein liikkeelle lähtö laiskottaa ja tekisi mieli jäädä sohvalle. Mutta kun saa lähdettyä, olo on sen jälkeen niin mahtava, että haluaa mennä toistekin!

4. Oma hetki

Monesti iltapäivällä iskee aivan armoton väsymys. Kun saa rauhassa juotua kahvit ja vaikka otettua aivan lyhyet päiväunet, jaksaa illalla niin paljon paremmin. Omia hetkiä otan muutaman minuutin sieltä, toisen täältä. Lasten leikkiessä voin hyvin viettää hetken omien ajatusteni kanssa. Myös siirtymiset paikasta toiseen tuulettavat hyvin ajatuksia. Monesti pyöräillessä tulee mieleen joku supermahtava idea - joka tosin tarkemman harkinnan jälkeen osoittautuu vähän vähemmän superiksi...

5. Kahvi

Kofeiinipitoinen piriste, joka saa minut aamulla heräämään ja antaa iltapäivästä virtaa jaksaa päivän loppuun saakka. Aamulla aivan parasta on keittää rauhassa kahvit, kun kaikki muut vielä nukkuvat. Sen hiljaisen, rauhallisen aamuhetken vuoksi rakastan kahdeksan aamuja. Totta puhuen niinä kasin aamuinakin on harvinaista, että saan juoda aamukahvini yksin. Yleensä pienin herää huutelemaan/hihkumaan ensimmäisenä, ja yksi toisensa perästä uniset lapset tallustavat keittiöön. Aamuhetki kullan kallis, yksin tai yhdessä ♥


aamukahvi, piriste, kirkasvalo, philips, kaamosväsymys, hoito


6. Hetkessä eläminen

Ne hetket, kun pysähtyy ja keskittyy tekeillä olevaan asiaan. Kun uppoutuu hyvään kirjaan tai joskus jopa oppimateriaaleihin tai mikä parasta, lasten kanssa puuhailuun. Kun ympäristö hämärtyy ja itse vain on. Joskus niinä hetkinä tuntuu kuin ymmärtäisi elämästä vähän enemmän. Toisaalta joinakin vaikeina hetkinä minua helpottaa, kun voin ajatella, että tämäkin hetki on kohta ohi.

7. Musiikki

Minun pakopaikkani tästä todellisuudesta. Tarvitseeko sitä sen enempää selittää? Kun laittaa muutamaksi minuutiksi kuulokkeet korviin ja kuuntelee lempikappaleensa, ottaa sen jälkeen kuulokkeet pois ja tuntee olonsa uudelleensyntyneeksi. Tai kun soittaa pianoa niin, että ajantaju katoaa. Käykö muille koskaan näin?


hetkessä eläminen, läsnäolo, musiikki, pysähtyminen, arki


Arkeni on tosiaan raskasta, mutta samalla nautin siitä. Toisinaan kaadun petiin jo ennen yhdeksää, vaikka yleensä jaksankin ihan hyvin. Aina välillä huomaan ajattelevani, että elän juuri sellaista elämää, josta olen haaveillut. Tämä elämä on tiivistä, täyttä ja työlästäkin, mutta myös merkityksellistä, palkitsevaa ja rakkaudentäyteistä. Osaan tätä nykyä arvostaa paljon enemmän sellaistakin asiaa kuin vapaa-aika. Pääsykoeprosessin aikana käytin kaiken aikani joko opiskeluun tai perheen/ystävien kanssa ajan viettämiseen. Koko 1,5 vuoden aikana en tainnut lukea yhtään kirjaa. Nyt olen ottanut vahinkoa takaisin, ja voi miten onnelliseksi jokin lukuhetki lasten kanssa minut tekeekään. Nautin tällä hetkellä myös siitä, että mies on kotona. Kun arkeemme jossain vaiheessa lisätään päiväkotirumba ja aikataulutusongelmat, se on taas astetta haastavampaa.

Arki. Niin pieni, harmaa, arkinen sana. Se kuulostaa kaurapuurolta, uhmakohtauksilta, sateisilta aamuilta ja väsymykseltä. Noiden lisäksi siitä löytyy paljon onnen pilkahduksia, pieniä ilonaiheita, yhteistä naurua ja rakkautta. Minun ihana arkeni, omannäköiseni elämä.

11.2.2017

112-päivä

Tänään vietetään eurooppalaista hätänumeropäivää, jonka tarkoituksena on tehdä hätänumero 112 tunnetummaksi. Vaikka tänään onkin virallinen päivä (11.2.), erilaisia tapahtumia on järjestetty pitkin viikkoa. Tänä vuonna 2017 kampanjan pääkohderyhmänä ovat perheelliset. 112-päivän kotisivuilta löytyy tietoa 112-päivästä ja hätänumerosta sekä erilaisia tapahtumia. Sieltä voi myös ladata Turvallinen koti vauvalle -oppaan. Perheellisenä ja terveysalan ammattilaisena turvallisuus on sydäntäni lähellä. Suuri osa tapaturmista olisi ennalta ehkäistävissä, vaikka kaikkea ei tietenkään voi ennakoida.


112, hätänumero, lapsiperhe, turvallisuus, ennakointi, turvallinen koti

Pienten lasten kanssa vaaroja riittää. Pienet vierasesineet, kuumat keittoastiat, putoamiset, pesuaineet ja lääkkeet - kaikki todellisia vaaranpaikkoja. Kolmen lapsen myötä on tullut väkisinkin pohdittua kodin turvallisuutta. Pienet lelut ja muut esineet säilytetään korkealla, lääkkeet ja pesuaineet lasten ulottumattomissa. Liedestä meillä oli pitkään kaikki nupit irti, jotteivät lapset päässeet kääntelemään levyjä päälle. Samoin palovaroittimia meillä on useampia kuin laki vaatii. Muovipussit, veitset ja narut säilytetään nekin lasten ulottumattomissa. Pienillä teoilla saa lisättyä turvallisuutta huomattavasti. 

Meillä on jälleen tullut uusia haasteita kodin turvallisuuteen, kun kuopus 1v2kk on oppinut kuljettamaan pientä jakkaraa ympäri kämppää. Sen avulla hän kurkottelee 80-senttisellä varrellaan milloin minkäkin lipaston ja kaapin päälle. Tähän asti ne ovat olleet "turvallisia" paikkoja pitää koriste-esineitä tai laskea hetkeksi jokin esine, joka ei saa päätyä lasten käsiin. Isommat ovat jo melko hyvin oppineet, mitä ei saa ottaa, mutta pienin ottaa käsiinsä sen mitä saa - ja suuhunhan ne lopulta päätyvät. Myrkytystietokeskuksen numero on tallennettuna puhelimeeni, jotta sinne saa pikaisesti yhteyden tarpeen vaatiessa. Sitä on myös vuosien varrella tarvittu.

Isompien lasten kanssa vaaranpaikkoja liittyy kodin lisäksi ulkoiluun. Lapsi ei vielä hahmota, miten nopeasti autot kulkevat tai onko lumiluola sittenkään turvallinen paikka. Isompien kanssa käydään joka ikinen kerta ulkoillessa keskustelu siitä, milloin saa ylittää tien ja mitä pitää tehdä ennen sitä. Kun on kolmen pienen kanssa liikkeellä, pitäisi olla silmät selässäkin. Silti toistoista, käskyistä ja kielloista huolimatta vanhempien sydän on sykkyrällä, kun esikoinen lähtee varmoin askelin ylittämään tietä. Vielä enemmän varmasti huolettaa, kun lapset lähtevät koulutielle. Liikennesääntöjen kertaamisen lisäksi heijastin on koulumatkoilla aivan ehdoton.


turvallisuus, tapaturma, lapset, onnettomuus, ennaltaehkäisy, vierasesine, lääkeaine, myrkytys


Vietän viikonloppua kotona kahden pienemmän kanssa, kun mies lähti esikoisen kanssa viikonlopuksi mummolaan. Hetken harkitsin, lähtisinkö tutustumaan Neulamäen paloasemaan, mutta päätin olla tällä kertaa lähtemättä. Mies aikoi käydä esikoisen kanssa pyörähtämässä oman kotikaupunkinsa tapahtumassa. Esikoinen onkin hurjan kiinnostunut paloautoista ja muista hälytysajoneuvoista, joten hänelle tällaiset tapahtumat ovat aivan mahtavia. Hän aikoo isona palomieheksi (vaikka anatomian kirjaa selatessa hän haluaisikin lääkäriksi) ja on armollisesti sanonut myös minulle ja pikkusiskoille, että "kyllä tytötkin voivat olla palomiehiä". Voi olla siis, että minulla on jälleen kerran alanvaihto edessä ;)

Turvallista viikonlopun jatkoa!

Kuvat: 112-päivän sivuilta.

10.2.2017

100 päivää pääsykokeeseen!

Jos nyt ihan tarkkaan laskee, niin lääkiksen pääsykokeeseen päiviä on alle sata. Mutta älkää toki panikoiko, sillä aikaa on vielä reippaasti. Tästäpä voitte lukea minun vuoden takaisia fiiliksiäni:





13.2.2016

HELMIKUU: INTOA, EDISTYSTÄ JA PIENTÄ PANIIKKIA 

Kamalan nopeasti tammikuu hurahti ohi ja äkkiä pääsykokeeseen onkin enää reilu kolme kuukautta aikaa. Lukemisessa olen nyt siirtynyt uudelle tasolle (lue: paniikki alkaa nousta, kun lukupäiviä on enää alle sata ja oppimista vielä niiiiin paljon).  Tällä hetkellä paahdan Valmennuskeskuksen kurssimateriaaleja ja ABI- ja Yo-kirjoja. Lisäksi luen anatomiaa ja fysiologiaa laajemmin –ja mielestäni samalla helpommin- käsittelevästä teoksesta. Jännä, miten asioiden yksinkertaistaminen saa ne vain tuntumaan entistä monimutkaisemmilta, viitaten siis lukiokirjojen sisältöön etenkin ihmisbiologian osalta. 

Alan olla jotenkin toivoton lukemisen suhteen. Edistystä tapahtuu jatkuvasti, huomaan sen, mutta tuntuu, ettei aika riitä millään. Arjen pyöritys vie leijonanosan ajastani ja vaikka puolisoni lupaa pitää muksut poissa tieltä ja antaa tilaa opiskelulle, toteutus hieman ontuu ;) En myöskään muista, milloin viimeksi olen nukkunut kokonaisen yön. Väsymys tekee kirjoihin tarttumisesta ja etenkin asioiden omaksumisesta todella tahmeaa. No, kaikkihan tietävät unen merkityksen oppimiselle :)

Puitteet opiskelulleni ovat siis melko haastavat. Tilanteessani kääntöpuolena on kuitenkin mieletön into ja motivaatio. Jos minulla olisi rajattomasti aikaa lukemiseen, tuskin olisin siitä lähellekään näin innoissani :D Tässäkin tilanteessa yritän ajatella positiivisesti. Puitteet ovat mitä ovat, mutta mihin asti yllän, riippuu täysin itsestäni. Ajattelen tätä urakkaa niin, että kaikki mitä luen ja opin, on plussaa. Helposti tulee ajateltua negatiivisemmin, eli niitä asioita, jotka vielä puuttuvat tavoitteesta. Ja niitähän riittää, ainakin omalla kohdallani. Parempi siis keskittyä positiivisiin puoliin!

Tärkeintä itselleni tässä lukuprosessissa on pyrkiä säilyttämään mielenrauha. Stressaaminen ei auta minua ollenkaan, vaan vie vain resursseja tärkeämmiltä asioilta. Pieni stressi on toki hyvästä, mutta tarkoitan nyt sellaista minua helposti uhkaavaa, lamauttavaa en-pysty-tähän-ei-tässä-ole-mitään-järkeä –stressiä. Sitä pyrin välttämään viimeiseen asti. Olisi kyllä mahtavaa olla pääsykokeessa tänä vuonna yhtä rennoin mielin kuin viimeksi – silloin ei todellakaan stressannut! Tänä vuonna on niin paljon enemmän pelissä, pidempi valmistautuminen, todellinen halu päästä jne., joten hylkäävä tulos tuntuu tällä kertaa varmasti paljon pahemmalta.

Siispä kaikista esteistä (hidasteista!!!) huolimatta teen mahdollisimman paljon sen eteen, että saisin kesä-heinäkuussa postilaatikkooni paksun kirjeen sen ohuen kuoren sijasta :)

Lukuiloa!




Luin tuon tekstin ensimmäistä kertaa aikoihin, ja tuli vain sellainen fiilis, että wau. Olenko tuo minä? Mutta totta joka sana. Tuollaista elämäni oli vuosi sitten. En nukkunut kokonaisia öitä ja päivisin minulla oli hoidettavanani 2-kuinen vauva ja kaksi isompaa lasta. Vaikka isommat viettivätkin pari päivää viikosta päiväkodissa, tuntui, ettei aika riitä opiskeluun millään. Tuntui, ettei pää pysy kasassa muutenkaan, saati, että voisin oppia jotakin. Ja kaikesta tästä huolimatta, vitsit mikä asenne! Tuosta tekstistä huokuu se, että olin päättänyt onnistua.

Tämä postaus olkoon tsemppinä juuri sinulle, joka tuskailet epävarmuuden, toivottomuuden, opiskeluahdistuksen ja epäonnistumisen pelon kanssa. Sinulle, jolla on haastavat olosuhteet, liian vähän aikaa ja liian paljon opittavaa. Sinäkin voit onnistua.

Nimittäin: Vuosi sitten minulla ei ollut hyvää lähtötasoa, ei hyviä opiskeluolosuhteita, ei paljoa opiskeluaikaa, ei hyviä tai laadukkaita yöunia, ei valmennuskurssia eikä ketään, keneltä kysyä neuvoa (onneksi oli Älyvuoto!). Mutta minulla oli motivaatio, minulla oli tahto ja minulla oli asenne. Ajattelin: minähän pystyn siihen, sanoivat muut mitä tahansa.

Rehellisesti sanottuna en enää tiedä, miten pystyin tuohon. Mutta sen tiedän, että jos minä pystyin, pystytte te muutkin. Olen siitä aivan varma. Ja nyt jokainen, joka kokee vähänkään epävarmuutta oman lukuprosessinsa pyörteissä, painelee peilin eteen ja sanoo itselleen tiukasti: Minä. Pystyn. Siihen.




Jos tuosta vuodentakaisesta pitäisi nostaa esiin asiat, jotka johdattivat minut tähän, ne olisivat positiivinen ajattelu, motivaatio ja mielenrauha. Niitä kaikkia toivon teille jokaiselle, jotka tälläkin hetkellä puurratte lukion oppimäärän kimpussa. Pysykää lujina, älkää antako paniikille valtaa. Siitä tässä on kyse.

Näiden aurinkoisten kuvien myötä tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä kaikille pääsykoelukijoille!!!

PS. Miten menee? Sujuuko lukeminen vai onko aikapaniikki iskenyt? Onko ihan helppoa vai takkuaako jokin tietty aihe? Kerro tunnelmasi, pääsykokeisiin pänttäävä! Haluan kuulla teidän kuulumisianne :)