16.8.2017

Blogi lomailee!

Heippa ihanat lukijani! Koska olen oikeastikin lomalla, myös blogin on aika pitää pieni kesäloma. Joo, tiedän, kaikilla muilla arki on jo alkanut ;) 

Vaikka postausideoista ei ole pulaa ja kuvittelisi, että lomalla olisi vielä enemmän aikaa blogille (niin kuin toki onkin), nyt on aika katsella tätä blogia ja sen sisältöä ulkopuolelta. Toivottavasti palaan lomalta blogin ääreen entistäkin innokkaampana ja uusia ideoita pursuavana :D Jos sinulla on mielessä jokin postausidea, kommentoi ihmeessä alle!




Yllä oleva kuva on viime lauantailta, tosin ennen sitä ukkosmyrskyä... Katsotaan, kuinka kauan maltan pysyä erossa blogista! Kaunista elokuun jatkoa jokaiselle, kiva kun olet siellä ♥

14.8.2017

Opiskelijoiden kokemuksia Kuopiosta

Liian kauan aikaa sitten mainitsin, että tekeillä on Kuopiosta opiskelukaupunkina kertova postaus. Jokaiselle blogin lukijalle on varmaan tullut selväksi, että minä perheineni olen viihtynyt Kuopiossa varsin hyvin. Tällä kertaa kokemuksiaan kertovat neljä eri alan opiskelijaa, jotta saisitte mahdollisimman monenlaisten opiskelijoiden näkemyksiä. Nämä mielipiteet ja kokemukset eivät tietenkään ole kaikenkattavia :)

Opiskelija A: opiskelee farmasian laitoksella proviisoriksi kohta viidettä vuotta
Opiskelija B: opiskelee amk:ssa tekniikan alaa
Opiskelija C: opiskelee sosiaalitieteitä kohta kolmatta vuotta
Opiskelija D: opiskelee sosiaali- ja terveysalaa amk:ssa


Kuopio, opiskelu, yliopisto, amk, kaupunki


Kuopio asuinpaikkakuntana yleisesti

A: "Kuopio on sympaattinen ja ihmisenkokoinen kaupunki. Koin itseni tervetulleeksi tänne muuttaessani ja ihastuin erityisesti järven läheisyyteen. Kallavesi tarjoaa elämyksiä ympäri vuoden. Parasta on melontaretket alkukesästä myöhäiseen syksyyn, ruska-aikaan saakka sekä sydäntalvella luistelu järvenjäällä ja kevättalvella hiihtely kantohangilla."

B: "Ihmiset ovat Kuopiossa lämpimiä. Täysin vieraatkin tulevat jututtamaan ja heitä on helppo jututtaa itsekin."

C: "Kuopio yleisesti ottaen on lunki ja sopivan maalainen kaupunki. Suosikkipaikkojani Kuopiossa ovat tunnelmalliset rantakalliot Vänärillä (Väinölänniemi) sekä kuuluisa Kuopion tori. Torilla on kiva tunnelma, ja ihmiset käyvät rennosti kauppaa. Kuopion torilla ja kauppahallissa kävellessä tuntuu kuin olisi reissussa. Tykkään myös lenkkeillä Puijolla: suuren metsän keskellä oleskelu rauhoittaa ja tuo tasapainoa opiskeluun. Mäkihyppypaikan vieressä on mahdollista juosta portaita ja kohottaa siten kuntoa."

D: "Mun mielestä Kuopio on just sopivan kokoinen, ei liian iso, ei liian pieni. Löytyy kaikki tarvittavat palvelut mutta kuitenkin helppo sisäistää ja päästä sisälle. Luonto on lähellä."


Kuopio, ympäristö, Kallavesi, luonto, kaupunki, opiskelu


Kommentteja opiskeluun ja opiskelupaikkoihin liittyen

A: "Yliopisto on mukava paikka opiskella. Tunnelma kampuksella on hyväntuulinen ja hmm.. sorrunkohan ylisanoihin jos sanon että inspiroiva. Työn tekemisen meininki on opiskeluympäristössä minusta kannustava. Itseopiskelutilat yliopistolla ovat toimivat, mutta ruuhka-aikoina riittämättömät. Lisäksi ergonomiaan toivoisin parannusta. Esimerkiksi seisomapisteitä itseopiskelutiloissa saisi olla invapisteen lisäksi ihan muutenkin."

B: "Varsinkin kesäisin tehtävät harjoittelut antavat hyvät eväät työelämään. Kuopiossa opetetaan 3D-mallintamista, joka on aktiivisessa käytössä. Se on *monta peukkua ylöspäin*"

C: "Sosiaalitieteiden opiskelijalle yliopistolla opiskelu on rauhaisaa. Kirjastolla on mahdollista lukea tenttikirjoja ja kirjoittaa esseitä laadukkailla tietokoneilla. Ympyrät ovat suhteellisen pienet, joten samat naamat tulevat päivittäin kirjastolla käyvälle hyvin tutuiksi. Sanomalehtien lukeminen ja kahvittelumahdollisuus esim. kahvila Snellarissa opiskelujen lomassa piristävät päivää. 

Sosiaalitieteiden opiskelu on aika itsenäistä, joten lukeminen myös esimerkiksi omalla kämpällä on mahdollista, jos tuttaviin törmääminen yliopistolla vaikeuttaa keskittymistä. Päivän päätteeksi saatan monesti jäädä vielä yliopistoliikunnan järjestämiin jumppiin. Liikuntamahdollisuudet eivät ole ehkä aivan samaa tasoa kaupallisten kuntosalien kanssa, mutta edullinen hinta sopii hyvin opiskelijabudjetille."

D: "Terveysalalla amk:ssa opiskelu sisältää paljon harjoitteluja, mikä on hyvä asia. Ruoka on hyvää (Katri Antellin ravintola). Sykettä-tarralla on hyvät liikuntamahdollisuudet, vaikken olekaan niitä paljoa hyödyntänyt."




Lopuksi Kuopio vs. muut kaupungit

A: "Kuopio on ensimmäinen ja ainoa opiskelukaupunkini kotikaupungin ja lukion jälkeen. Kaksi kesää olen viettänyt Vaasassa, joka myös on yliopistokaupunki. Kuopiossa ja Vaasassa on jotain samaa, vaikka toisaalta ne ovat kuin vastakohdat. Ympäristö on molemmissa vesiteemainen: Kuopiossa järvi ja Vaasassa meri on aivan keskustan tuntumassa. 

Tunnelma on kuitenkin hieman erilainen. Kuopion tori kalakukkokojuineen ja lupsakkoine myyjineen kutsuu viihtymään erilailla kuin Vaasan tori jäyhempine suomen- ja ruotsinkielisine kauppiaineen. Vaasa on erittäin kansainvälinen kaupunki runsaan maahanmuuton ansiosta. Kieli on siellä haaste paitsi suomenruotsalaisuuden, myös maailman kielien ansiosta. Kansainvälisyyden toivoisi lisääntyvän Kuopiossakin."

B: "Kuopiossa joutuu jonottamaan pidempään esim. Kelan tms. toimistoon kuin vaikka pienemmällä paikkakunnalla, jolla olen asunut."

C: "Kuopio verrattuna muihin kaupunkeihin on keskikokoinen; esimerkiksi Joensuuhun verrattuna Kuopio on suurehko kaupunki, mutta pääkaupunkiseutuun nähden pieni ja kompakti. On mukavaa, että suurin osa paikoista on kävely- tai pyöräilymatkan päässä. Keskustassa ei, ikävä kyllä, ole kauhean hyvät shoppailumahdollisuudet, mutta kauppakeskus Matkus on kohtuullisen bussimatkan päässä keskustasta."

D: "Olen asunut useamman vuoden Kuopion lisäksi toisessa, jonkin verran isommassa kaupungissa. Jotain kertoo varmasti se, että muutin sieltä takaisin Kuopioon heti, kun se oli mahdollista."


Kuopio, Kallavesi, kaupunki, tori, maasto, mäkinen,


Muita huomioita Kuopioon muuttoa harkitsevalle:

"Kuopioon muuttavan on hyvä varautua mäkiseen maastoon – kannattaa ottaa tämä kunnon kohottamisen kannalta!"

"Kallaveen saaristossa on paljon retkeilypaikkoja, joihin jokaisella on oikeus rantautua ja nauttia luonnon rauhasta."

"Oman kämpän löytää kyllä eikä kesätöidenkään saanti ole aktiiviselle ihmiselle mahdottomuus!"


Kuopio, asunto, opiskelija, retkeily, harrastus


Jos nyt noista kommenteista voi jotain päätellä, Kuopiossa viihtyy ainakin luonnon läheisyydestä pitävä ja aktiivinenkin opiskelija :D

13.8.2017

Miksi edes vaihdan alaa

Kesätyö on nyt ohi. Tämä kesä on muistuttanut, miksi vuosia sitten valitsin sairaanhoitajan ammatin. Olen pitänyt työtehtävistäni, potilaista, työkavereista ja niin edelleen. Tämä kesä on myös muistuttanut, miksi päätin jatkaa eteenpäin. Välillä olen miettinyt, miksi edes vaihdan alaa. Silti tiedän, että osa kesätyön ilosta tuli siitä, että tiesin sen olevan väliaikaista.

Tosiasiahan on se, ettei minusta ole luomaan pitkää uraa hoitotyön parissa. Kroppani ei kestä fyysistä työtä ja unirytmi keikahtaa kolmivuorotyön vuoksi heti. Päivätyö tk:ssa tai poliklinikallakaan ei  ole houkutellut suuremmin,  osittain palkan, osin työnkuvan vuoksi. Jos jäisin sairaanhoitajaksi, haluaisin tehdä töitä juuri sellaisella osastolla, jossa sain viettää kesäni. Mutta kuten olen tuskallisen selvästi saanut taas tänä kesänä todeta, minusta ei olisi siihen. Epäsäännölliset työajat (joihin on "pakko" suostua, mikäli haluaa työstään kohtuullista korvausta) ja hoitotyön henkinen ja fyysinen kuormittavuus ovat suurimpia tekijöitä alanvaihtoni taustalla. Vaikka eipä taida lääkärin työssä päästä ainakaan henkisen kuormittavuuden suhteen yhtään vähemmällä.




Edelleen ihailen sairaanhoitajakollegoita älyttömän paljon, ja aivan erityisesti heitä, joilla on takanaan jo vuosikymmenten mittainen ura. Heissä on jotain supervoimaa, tyyneyttä ja rauhaa, joista tällainen alta kolmekymppinen sähköjänis voi vain haaveilla. Työt hoituvat ilman turhaa sähläystä ja aina kysyessä tulee joko vastaus saman tien tai sitten tyyni toteamus: "No, selvitetään". Sellaisten työkavereiden kanssa on töissä turvallinen olo.

Välillä tunnen silti pientä haikeutta siitä, etten minä tule koskaan olemaan sellainen kokenut ja viisas sairaanhoitaja. Ehkä olen energinen, tiedonjanoinen ja innokas, mutta kokemuksen tuomaa varmuutta ei saa mistään muualta. Joka tapauksessa olen niin onnellinen, että olen saanut tehdä töitä niin monenlaisten kollegoiden kanssa. Aivan jokaiselta vastaan tulleelta kollegalta voi oppia jotain.




Tästä kesästä jäi edellä mainitun haikeuden lisäksi käteen tunne siitä, että olen matkalla oikeaan suuntaan. Kesän aikana olen käynyt useita keskusteluja työkavereiden kanssa niin hoitajan työstä kuin elämästä yleensä. Näistä keskusteluista jokainen on vahvistanut tunnettani siitä, että olen tehnyt elämässäni oikeita valintoja. On ollut myös ilo seurata lääkäreiden erilaisia toimintamalleja, ja omien töiden ohessa pikkuisen miettiä, millainen lääkäri minusta mahtaa tulla.

Loman jälkeen jatketaan taas lääkisopintoja uudella innolla, jota piipahtaminen sairaalamaailmassa vain kasvatti. Ja onpahan minullakin nyt yksi tuttu osasto, jonne voin hyvillä mielin ilmoittautua keikkailemaan. Ihan epäonnistunut en taida töissäni olla, kun minut toivotettiin tervetulleeksi töihin ensi kesäksikin :)

12.8.2017

Pientä säätöä

Joku teistä ehti varmaan nähdä kummalliset kuvat allekirjoitukseni ja seurantapainikkeideni kohdalla. Pikaisen selvittelyn seurauksena sille löytyi syy: Photobucket ei ole enää ilmainen, mitä tulee sen kautta kuvien jakamiseen blogissa.

Pieni epätoivo meinasi iskeä, kun etsin sopivia koodeja allekirjoitukseni uudistamista varten. Onneksi lopulta löytyi sopiva koodi, ja allekirjoituskuvakin oli vielä tallella. Nyt allekirjoitus on pienempi ja sirompi, mutta parempi näin!

Seurantapainikkeet fiksaan kuntoon, kunhan ehdin. Onhan tässä lomalla aikaa :) Blogia voit siis seurata Facebookissa, bloglovin'ssa tai Blogit.fi:ssä.

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Edit: Seurantapainikkeet kunnossa! Löytyvät tuosta vasemmalta <-----

11.8.2017

Uuteen syksyyn

Kuulkaahan, ihmiset: minä tein sen! Selvisin tästä kesästä alusta loppuun saakka. Tämän postauksen julkaisuhetkellä todennäköisesti nukun vielä pahimpia väsymyksiä pois. Mutta nyt se on täällä - ihan oikea pitkä loma, joka todellakin tuntuu ansaitulta.




Tänään tulee kuluneeksi kokonainen vuosi muutosta ja elämänmuutoksestamme. Vuosi sitten sateisena elokuun päivänä raahauduin kuopuksen kanssa läpi uuden kotikaupunkimme uuteen asuntoon. Enpä tuolloin tiennyt, että tasan vuotta myöhemmin lopetan kesätyöt kivalla osastolla. Että vuodessa olemme kotiutuneet Kuopioon näinkin hyvin. Että emme ole kertaakaan haikailleet entiseen elämään. Vuosi on hauska ajanjakso: toisaalta tosi lyhyt, mutta silti siihen mahtuu älyttömästi. Kuluneen vuoden jälkeen meillä ei ole enää vauvaa, vaan reipas pottailua harjoitteleva touhutaapero sekä kaksi hurjasti venähtänyttä leikki-ikäistä. Opiskelijaäidin ja koti-isän sijaan täältä löytyy tänä syksynä kaksi opiskelevaa vanhempaa.

Tämä menee (taas) ylisanoiksi, mutta kyllä tämä kulunut vuosi on ollut elämäni paras. Hyppy uudenlaiseen elämäntilanteeseen jännittää ja pelottaakin etukäteen, mutta se ei ole merkki siitä, että olisi valinnut väärin. Ilman tuota vuodentakaista hyppyä osa asioista olisi ehkä paremmin, osa ei. Mutta jos jostain olen varma niin siitä, että tämä muutos on ollut yksi elämäni parhaista valinnoista. Sitä, kun asiat loksahtavat kohdalleen, on tosi vaikea selittää. Silloin eniten miettii, miksi en tehnyt tätä paljon aiemmin. Vaikka olisi etukäteen kauhistellut ja jännittänytkin, lopulta muutos tuntuu kummallisen luontevalta ja sopeutuminen vaivattomalta. Se on outoa mutta samalla järjettömän upeaa. Alla muuten kuva ensimmäisestä näkymästä, jonka Kuopioon saavuttuani näin :D




Nyt toinen syksy lääkiksessä ja Kuopiossa lähestyy. Siinä missä vuosi sitten fiilikset olivat innostuneen jännittyneet, tänä vuonna koen sellaista mukavaa tuttuutta niin tässä kaupungissa kuin opinnoissakin. Vuosi sitten en osannut yhtään odottaa, millaista lääkisopiskelu oikeasti on. Jännitin (ihan liikaa) opintojen aloitusta ja uutta kaupunkia. Mietin paljon etukäteen, löytyykö täältä minulle ja meille uusia tuttavia vai tuleeko heti ikävä takaisin entisille kulmillemme. Samoin asunnonmyynti stressasi aivan järjettömästi, kunnes kaupat asunnosta tehtiin lopulta marraskuussa.

Tänä syksynä moni asia on jo valmiiksi hyvin. Ei tarvitse muuttaa - ainakaan kauas -, ja tuttujakin on täältä jo saatu. On helpompi lähteä tuttuun opiskelupaikkaan, kun kurssikaverit ovat tuttuja ja suurin piirtein tietää, miten opinnot etenevät. Yhden vuoden kokemuksella ei tarvitse enää jännittää, miten mahdan pärjätä opinnoissa.




Mutta tietysti muutoksia elämäämme tulee nytkin, kun mies aloittaa opintonsa ja lapset päivähoidon. Onneksi meillä on ollut hyvät mahdollisuudet totutella ja tutustua hoitoon, ennen kuin opiskelut alkavat toden teolla. Edelleen lapset saattavat muistella entistä kotia tai päivähoitopaikkaa, ja jonkin aikaa he kuvittelivat pääsevänsä takaisin tuttuun päiväkotiin. Kaikkien helpotukseksi uuteen päiväkotiin tutustuminen on toistaiseksi sujunut hyvin.

Syksyssä rakastan sitä uuden aloittamisen iloa ja energiaa, joka talven aikana kummasti hälvenee... Syksyllä aloitetaan innoissaan uusia harrastuksia, keksitään kivaa tekemistä ja ollaan fiiliksissä omasta uudesta arjesta. Niin tänäkin vuonna. Kesähän nyt vielä on, mutta minun puolestani syksy saa jo vähitellen tulla. Kalenteri ammottaa tyhjyyttään, kun kesätyö on ohi, mutta opinnot vasta edessä. Vaikka lomailu onkin huippua, arkifani minussa odottaa jo sitä ihan tavallista opiskeluelämää.




Toinen vuotemme Kuopiossa sisältää ainakin opiskelua ja päivähoitoa, mutta sen kummempia tapahtumia emme ole suunnitelleet. Vieköön arki mennessään kuten tähänkin asti :) Mutta sitä ennen lomaillaan ja kunnolla!

10.8.2017

Villahääpäivä

Teinisuhteesta pikkulapsiperheen arkeen. Siinäpä tähänastinen parisuhteemme pähkinänkuoressa :D On ollut ylämäkiä ja alamäkiä, mahtavia hetkiä ja hankalampia vaiheita. Särmiä on hiottu toisiamme vasten, mutta on sitä hiomisen varaa jatkossakin.  Villahääpäivä oli ja meni. Miehelle tulee sanasta villa mieleen talo, minulle villahousut. Mitä tämä meistä ja etenkin minusta kertookaan ;)




Seitsemän vuotta kuulostaa jo aika pitkältä ajalta. Tietenkin yhdessä on oltu sitäkin kauemmin. Oikein nauratti, kun maanantaina mietin kuluneita hääpäiviämme. Viime vuonna ei paljoa juhlittu, vaan valmisteltiin muuttoa. Eräs romanttiseksi tarkoitettu hääpäivän juhlistamisminiloma taas kului omalla kohdallani oksennellessa alkuraskauden vuoksi. Jokaista hääpäivää on kuitenkin juhlistettu ainakin pienimuotoisesti kotioloissa. Niin tänäkin vuonna.




Reipas kohta 4-v valitsi juhlajuomaksi Rosé Pommacia, varmaan tuo vaaleanpunainen väri houkutti. Ensin syötiin koko porukalla Kotipizzaa, sitten makeita herkkuja. Punaisia ruusuja ostin kauppareissulta. Olo oli arkinen ja niin oli kyllä menukin :D Olin töistä väsynyt, mutta olipa kiva hetkeksi pysähtyä juhlimaan meitä ja muistelemaan menneitä vuosia. Muutama muutos on matkan varrella tapahtunut. Suurimpana muutoksena on tietysti jälkikasvu, kolme huikean mahtavaa pientä ihmistä ♥





Villahääpäivän kunniaksi ostoskoriin pyörähti myös uusi kortti. Se koristaa nyt seinäämme, jotta muistaisin ja muistaisimme sen sanoman jokaisena päivänä. Seitsemän vuoden kriisiä odotellessa ;)

9.8.2017

Hyviä ja haikeita fiiliksiä

Nyt on niin hyvä fiilis, että on ihan pakko saada tämä ylös! Tänä kesänä varsin monta (työ)päivää on mennyt epätoivon syövereissä ja epäillessä itseäni ja omia valintojani. On tuntunut siltä, ettei mistään tule mitään eikä mikään onnistu. Meillä jokaisellahan on omat epäilyksen hetkemme. Mutta nyt ei puhuta niistä.




Nyt on hyvä fiilis, joka on sekoitus kiitollisuutta, onnea ja helpotusta. Nyt on sellainen fiilis, että olen ihan hyvä sairaanhoitaja. Nyt tuntuu, että minusta tulee vielä ihan hyvä lääkärikin. Tällä hetkellä tuntuu, että juuri sitä minä haluan - tulla ihan hyväksi lääkäriksi. Tämä tunne on nyt säilötty purkkiin odottamaan seuraavaa epäilyksen hetkeä.

Kesätyöpäivät ovat ohi ja jäljellä on enää pari työyötä. Nehän nyt menevät vaikka päällä seisten, vai kuinka :D Pikkuinen haikeus meinaa silti iskeä, kun tajuntaan iskostuu, että minähän lähden täältä. Työyhteisöön kuuluminen on niin mukavaa, ettei sitä raaskisi jättää taakse. Tänäkin kesänä olen tutustunut moniin kivoihin  tyyppeihin. Hyvällä porukalla tehdessä työt hoituvat kuin itsestään. Tietysti isoon työporukkaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä, eikä kaikkien kanssa ehdi tulla tutuiksi näin lyhyessä ajassa.




On ollut kieltämättä huvittavaa, kun on niin paljon työkavereita. Sen myötä etenkin alkukesästä tuntui, että sain joka käänteessä kertoa, olenko jo valmistunut sairaanhoitajaksi, mistä olen tullut ja mihin olen menossa, minkä ikäiset ne lapset olivatkaan ja onko minulla yhtään lomaa. Ihanaa, kun työkaverit ovat kiinnostuneita minustakin! Vaikka olenkin avoimesti kertonut lääkisopinnoistani, silti vielä tällä viikolla tuli yllättyneitä kommentteja, kun sanoin, että lopetan kohta. "Mitä, mihin sinä olet menossa?!" :D

Kai tuosta voi päätellä, ettei otsassani enää lue leimaa "kesäsijainen", kun porukka kuvittelee minun kuuluvan jotenkin vakikalustoon. No juu, onhan tässä muutama työvuoro tullut tehtyäkin... On ollut niin hienoa olla kesän ajan osa tätä työporukkaa. En ole varmaan missään työpaikassa nauranut niin paljon kuin tänä kesänä. Yhteisöllisyys ja huumori ovat ehdottomasti hyvän työpaikan tunnusmerkkejä. Ne auttavat jaksamaan niiden kiireisimpienkin päivien yli.




Nyt pidetään lippu korkealla loppuun saakka. Kohta saa sanoa: minä selvisin tästä kesästä.


Virkeää viikon jatkoa!

8.8.2017

"Kyllä nuorena jaksaa"

Kerronpa teille, että jos kuulen vielä kerran tälle kesälle nuo otsikon sanat, lukittaudun neljän seinän sisälle enkä palaa ihmisten ilmoille ennen kuin olen levännyt niin että kasvan hometta. Ihan vaan uutisena: ei nuorenakaan jaksa ihan mitä tahansa. Esimerkiksi kulunut ajanjakso viime elokuusta tähän (sisältänyt niin paljon kaikkea etten jaksa edes kirjoittaa niitä tähän) on sellainen, jonka jälkeen väsyttää. Ja mielestäni ihan syystä.


työ, väsymys, perhe, arki


Poikkeuksetta otsikon sanat ovat kuuluneet eläkeikää lähestyvien ihmisten suusta. Ehkä ne on tarkoitettu kannustaviksi, piristäviksi, lohduttaviksi? Mutta omiin korviin ne kuulostavat lähinnä vähätteleviltä. Ihan kuin väsymykseni (well, yhden vapaan jälkeen viisi kiireistä työpäivää väsyttäisivät todennäköisesti kenet tahansa) kuittaantuisi jotenkin itsestään sillä, että olen nuori. Noita sanoja pahempaa on vain se, jos niiden jälkeen aletaan muistella kultaista 60-lukua, "kuinka minäkin silloin tein kolmea työtä ja olin monen lapsen yksinhuoltaja". No, onhan se totta, että nuorempana jaksaa paremmin kuin vanhempana. Ehkä ne nuoruuden voimavarat ymmärtää vasta sitten, kun ne on menettänyt?


väsymys, jaksaminen, perhe-elämä


Mutta oli miten oli, silloin kun itse joskus valitan väsymystäni, ainoa, mitä kuulijalta toivon, on empatia. En kaipaa ratkaisuja tilanteeseen enkä varsinkaan tietoa siitä, miten kaikki muut jaksavat ihan mitä vaan. Onneksi niin töissä kuin muutenkin on olemassa ihmisiä, jotka osaavat kuunnella. Kun sanoo, että väsyttää, kaveri toteaa, että ei mikään ihme. Silloin tulee mukava olo. On saanut sanottua asiansa ja tullut kuulluksi. Sillä tavalla yritän itsekin kohdata muut.

Tätä tunteiden kohtaamista olemme myös parisuhteessamme saaneet harjoitella vuosikaudet. Välillä se onnistuu, välillä ei. Toisinaan väsymyksen valittelu menee kilpailuksi siitä, kumpi tässä nyt oikeastaan onkaan väsyneempi :D Mutta toisinaan molemmat saavat vuorotellen purkaa mieltään ja lopulta todetaan, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Kohtaamisella on suuri voima. Monesti jo se piristää, kun saa sanoa, että nyt on rankkaa ja toinen vastaa, että niin varmasti onkin.


arki, voimavarat, jaksaminen, perhe, lapset


Myönnettävähän se on, että rankkaa on ollut monestakin syystä. Toisaalta tämä työntäyteinen arki on juuri sitä elämää, jota olemme kohdallemme toivoneet. Elättelen kuitenkin toivoa, että ensi vuosi olisi vähän rauhallisempi ja kenties stressittömämpi, vaikka opiskeluja ja päivähoitoa nyt aloitellaankin. Jossain vaiheessa kesää tuntui, etten selviä kesätyöni loppuun asti, mutta tässä sitä nyt ollaan - ihan parin päivän päässä lomasta.


Koska nuorenahan jaksaa.

7.8.2017

Hoitajan toteutunut unelma + lääkäriä leikkimässä

Kaupallinen yhteistyö: Color4Care 

Olen haaveillut omasta verenpainemittarista kauan. Sairaanhoitajaopintojeni ekana syksynä harkkatunnilla kaivettiin esiin manuaaliset verenpainemittarit ja stetoskoopit ja alettiin harjoitella. Minulle verenpaineen mittaus manuaalisesti oli tosi vaikeaa. En ollut millään kuulla sykettä, vaikka kuinka pinnistelin. Pitkään manuaalinen verenpainemittaus oli minulle sellainen juttu, jota pelkäsin. Lopulta kotihoidossa työskennellessäni opin vihdoin kuuntelemaan sykkeen oikein. Se oli yksi parhaista sairaanhoitajana saamistani oivalluksista.




Mutta harjoitteluhetkistä lähtien olen ajatellut, että vielä joskus minulla on kotona manuaalinen verenpainemittari . Mietin sitä pitkään, mutten tullut koskaan selvittäneeksi, mistä sellaisen saisin. Nykyään myös sairaalamaailmassa kaikki verenpaineet mitataan automaattimittareilla. Silti haluan pitää kiinni siitä, että osaan tarpeen tullen mitata verenpaineen myös tällä "vanhanaikaisella" tavalla. Nyt unelmani on toteutunut - kiitos siitä, Color4Care !




Manuaalisessa verenpainemittauksessa tarvitaan sen mittarin lisäksi tietenkin stetoskooppi. Siis stetoskooppi - tuo kadehdittu kapine, joka usein on joko lääkärin kaulalla tai mutkalla valkoisen takin taskussa. Yhteistyö olisi kattanut halvemman stetoskoopin, mutta ajattelin, että ansaitsen ekan lääkisvuoden läpäisemisestä kunnon palkinnon ja muiston. Niinpä suorastaan repäisin ja tulin ostaneeksi melkoisen hintavan mutta lyhyen käyttökokemuksen perusteella aivan mahtavan stetoskoopin.




Koska tiedän jo nyt, että stetoskoopilla kuuntelu on minulle haastavaa, aion kotioloissa aina välillä treenailla. Minullahan on täällä vallan mainiot assistentit, joiden kanssa voin pikkuisen harjoitella, vaikken vielä mistään mitään tiedäkään. Tämän kauniin turkoosin (upea väri, eikö?) stetoskoopin kanssa kelpaa leikkiä lääkäriä, kunnes joku päivä toivottavasti olen ihan oikea sellainen. 




Tällä kertaa verenpainemittari löysi sutjakasti tiensä lähipostiini. Stetoskooppia sen sijaan sain vartoa lähes kuukauden verran. Monen suomen- ja englanninkielisen tiedustelun jälkeen stetoskooppi saatiin viimein matkaan. Tuntui ihan joululta, kun viimein sain sen postista mukaani! Toimitusajaksi oli arvioitu 7-10 vrk, joten siihen nähden kuukauden odotus tuntui loputtoman pitkältä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja turkoosi stetoskooppini on vihdoin kotona!

6.8.2017

Operaatio Tuoli

Mainitsin sivumennen pienestä maalausprojektistani. Tällä kertaa valkoiseksi (mikä mielikuvitus!) päätyi miehen jostain ilmaiseksi roudaama tuoli. Eteisessämme on ihan pakko olla tuoli, jolle voin laskea laukkuni ja jolla istuen on helppo auttaa lapsia pukeutumaan. Kyseinen tuoli on siihen tarkoitukseen ihan loistava, mutta sen väritys särki silmiä. Pidän kyllä lakatun puun väristä, mutta kun sitä on samassa asunnossa kymmeniä eri sävyjä, kokonaisuus on kaukana harmonisesta.


maalaus, tuoli, sisustus, diy, itse, kalustemaali


Niinpä kaivoin (okei, laitoin miehen kaivamaan) varaston uumenista entisestä maalausurakasta jäljelle jääneen pohjamaalin sekä huonekalumaalin. Pari hiomapaperin palaa löysin eteisen kaapista ja ruuvarin työkalupakista. Ruuvasin istuin- ja selkänojaosat irti, suojasin parvekkeen muovilla ja ryhdyin hommiin. Hiomiseen sain innokkaan joskin hivenen toistaitoisen apulaisen, kun kuopus halusi tapansa mukaan osallistua.


hiominen, hiomapaperi, puutuoli, istuinosa

maalaus, pensseli, huonekalumaali, helmi, pohjamaali

maalaus, valmis, maalipinta, diy, projekti


Pohjamaalilla maalasin kaksi kerrosta ja pintamaalilla muutaman. Aika sitkeästi se kellertävä väri sieltä alta pilkotti! Lopulta sain aikaan itseäni kohtalaisesti tyydyttävän lopputuloksen. Maalausjälkeni ei edelleenkään ole täydellistä, mutta joka kerta huomaa vähän edistyneensä. Mies ainakin kehui maalausjälkeä :) Tässä vielä kunnon ennen-jälkeen-kuvat.


tuoli, ennen, maalaus, väri

tuoli, jälkeen, valmis, maalaus, valkoinen


tuoli, ennen

´

Tämänkin tuolin kohdalla oikein ihmettelen, miten paljon yksi pieni värinvaihto vaikuttaa. Vielä kun puhdistin metalliosat puhtaiksi ja kiiltäviksi, tuolista tuli aivan erinäköinen. Tällä kelpaa istuskella ensi talvena pukemassa lapsille niitä viittä vaatekerrosta...

5.8.2017

Pehmeä lasku päivähoitoon

Ihanaa lauantaita! Täällä päässä on nyt pahimmat jännitykset koettu ja ekat tutustumiset päivähoitoon takana. Äitiä ainakin väsyttää. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono merkki. Lapset taas ovat innoissaan uudesta hoitopaikasta ja kuopuskin löysi heti kivoja leluja ja leikkikavereita. Ensi viikolla mies jatkaa lasten kanssa totuttelua päiväkotiin ja loppuviikosta lapset kokeilevat jo kunnon hoitopäivää.


päivähoito, aloitus, päiväkoti, lapset, totuttelu


Tämä on neljäs päiväkoti, johon olen lastemme kanssa tutustunut. Täytyy sanoa, että vastaanotto oli oikein mukava eikä kahden päivän kokemuksella tuntunut yhtään, että olisin tiellä tai vaivaksi. Sellaisiakin kokemuksia nimittäin löytyy. 

Olemme aina halunneet aloittaa päivähoidon lempeästi. Ensin päiväkotiin ja aikuisiin tutustutaan vanhemman kanssa, sitten jäädään yksin ja pidennetään päivää vähitellen. Olemme järjestäneet niin, että ennen oikeaa hoidon tarvetta jää aikaa rauhalliselle tutustumiselle. Meillä vanhemmillakin on mukavampi aloittaa opinnot, kun lasten hoitoon sopeutuminen on jo hyvin käynnissä.


päivähoito, sopeutuminen, lapsi, päivähoidon aloitus


Tähän asti näyttää siis varsin lupaavalta. Kuopus pisti parastaan, kun heti ensimmäisenä päivänä sanoi sujuvasti uuden sanan. Ja pottailukin alkoi päiväkodissa sujua lähes saman tien! Isommat jännittivät etukäteen uutta päiväkotia, mutta voi sitä iloista pulputusta, jota saimme ensimmäisen tutustumispäivän iltana kuunnella. Tietenkin jossain vaiheessa voi tulla ja tuleekin se vaihe, ettei hoitoon lähteminen huvita, mutta alku on ainakin ollut hyvä.

Ensi viikon jälkeen vietämmekin koko porukalla lomaa, ja uusi arki pyörähtää käyntiin elokuun viimeisellä viikolla. En jaksa oikein ajatella sinne asti, mutta luulenpa, että tuo vajaan kolmen viikon loma tepsii tähän väsymykseeni. Ihan uskomatonta, että tässä ollaan taas - uuden syksyn kynnyksellä.


lempeä aloitus, pehmeä lasku, päivähoito, sopeutuminen, lapsi, lapset, tutustuminen


Aurinkoista viikonloppua! Viimeinen työviikonloppu, täältä tullaan!!!

3.8.2017

Epäilyksen hetkiä

Tiedätte varmaan, miltä tuntuu, kun epäilee ihan kaikkea etenkin itsessään? Kun epäilee, onko sittenkin ihan väärässä paikassa. Kun miettii, kykeneekö siihen, mihin aikoo. Kun pohtii, löytääkö ikinä sitä omaa juttuaan.

Ihmisenä ja ammattiin kasvamisessa on kai tärkeääkin se, että kyseenalaistaa omat valintansa. Kun vastaan tulee negatiivisia tunteita, pitää miettiä, mistä ne kumpuavat. Miksi tietty tilanne saa ajattelemaan, etten pysty tähän? Mikä tässä asiassa on minulle liikaa? Miksi jotkut hetket ovat helpompia kuin toiset?




Tätä itsereflektointia olen joutunut tai siis totta kai saanut harjoittaa myös tämän kesän aikana. Välillä sitä miettii, miksi on pitänyt valita niin vaikea ala. Kapinoikin ehkä vähän. Miksi minun pitää olla kiinnostunut juuri tästä alasta? Olisiko jossain muualla helpompaa? Ja samalla tiedän, ettei ole. Tästä muuten puhuin kerran erään kaverin kanssa. Hän työskentelee eri alalla kuin minä, enkä muista, miten päädyimme aiheeseen. Tuli kuitenkin puheeksi, voisiko jossain muussa työssä päästä helpommalla. Keskustelun päätteeksi totesimme, että ihan joka paikassa, ammatissa ja työssä on ne omat vaikeat juttunsa. Turha kai siis etsiä työtä, jossa olisi täydellisen onnellinen ihan joka hetki.




Kun tekee henkisesti ja fyysisestikin raskasta työtä, jostain on löydettävä ne omat voimavarat, jotka auttavat jaksamaan. On löydettävä tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä samoin kuin pidettävä huoli itsestään. Yksi ihminen ei kuitenkaan pysty määräänsä enempään. Itse voi vain tehdä sen, minkä tekee, niin hyvin kuin osaa, pystyy ja jaksaa. Sen enempää ei voi ihmiseltä vaatia. Tähän ajatukseen olen nojannut jo pitkään.

Välillä (tulevan) työni vastuu pelottaa. Virheet pelottavat ja varsinkin se, kun niitä sattuu ihan kaikille. Pelottaa se, etten ikinä kasva ammatillisesti niin, että jaksan tulevassa työssäni. Pelottaa, että koko koulutukseni menee hukkaan. Osa epäilyistä ja peloista on kenties aiheellisia, suurin osa ei. Suuri osa peloista johtuu ihan vaan omasta epävarmuudesta, joka on tässä vaiheessa opintoja ja elämää ainakin minulle tuttu seuralainen.




Mutta näiden ajatusten jälkeen tulee aina - ennemmin tai myöhemmin - se hetki, kun näkee taas kirkkaasti. Silloin tulevaisuus näyttää selkeältä ja taivas pilvettömältä. Sellaisena hetkenä tajuaa olevansa hyvä siinä mitä tekee ja rakastavansa sitä, mitä tekee. Silloin ymmärtää, että on riittävän hyvä, vaikkei ole lähellekään täydellinen.

Epäilyttääkö sinua koskaan?!

1.8.2017

Onko olemassa täydellistä ajoitusta?

Otsikon kysymystä mietin paljon niinä hetkinä, kun pohdin, mitä teen tulevaisuudellani. Minun päätöksilläni oli ja on merkitystä niin monen muun ihmisen elämään, että tätä piti miettiä tosissaan.

Jos puhutaan opiskelemaan hakemisesta, varmaan suuri osa ajattelee, että sen "täydellinen ajoitus" on heti lukion jälkeen. Kun kuluu pari kolme vuotta, alkaa sen pohdinta, onko jo liian myöhäistä. Silloin saattaa ajatella, että on jo niin ja niin "vanha". Saati, jos on aloittanut toisen alan opinnot. Opintotukikuukausia on palanut ja millä sen lukuajankin eläisi?




Vielä myöhemmin, kun ollaan työelämässä ja on hankittu asuntolainat ja lapset ja farmariauto ja mitähän vielä, tuntuu, että on entistäkin lujemmin niitattu kiinni niille sijoilleen. Muistan, kun monta vuotta sitten väläytin miehelle, että entä jos lähtisin opiskelemaan. Häneltä tuli sillä sekunnilla vähintään viisi syytä sille, miksi meidän tilanteessamme ei voi lähteä opiskelemaan.

Lääkishaaveen iskiessä kuin salama kirkkaalta taivaalta minulla oli kokopäivätyö, perhe, kiva koti ja mukava elämä. Tuo haave toi mukanaan paljon negatiivisiakin tunteita, kun tuntui, etten pysty kaikkeen. Jostain oli pakko tinkiä. Minä tingin töistäni, yöunistani, vapaa-ajastani ja ihan viimeiseksi perheen kanssa vietetystä ajasta. Kun yrittää mahduttaa elämäänsä kokonaisen uuden osa-alueen, on pakko tinkiä jostakin. Jos haluaa tehdä töitä täysillä tunneilla, viettää perheen ja ystävien kanssa yhtä paljon aikaa kuin aiemminkin, pitää kodin tiptop sekä harrastaa ja viettää vapaa-aikaa saman verran kuin aina, jääkö tingittäväksi muuta kuin yöunet?




Oma ajoitukseni lääkishaulle ei ollut missään tapauksessa täydellinen. Siinä oli loputtomasti muuttuvia tekijöitä, joista yksikin olisi voinut romahduttaa koko korttitalon. Mutta en usko, että se näin perheellisenä olisi voinut olla paljoa sen parempi. Kuten omissa pohdinnoissani aikoinaan kirjoitin: perheeni ei tästä enää (toivottavasti) kutistu. Epävarmuuden kanssa painin paljon. Mitä jos kaikki työ ja käytetty aika menee hukkaan? Entä jos en edes saavuta tavoitettani? Voinko katsoa lapsiani silmiin myöhemmin, jos olen käyttänyt koko heidän lapsuutensa projektiin, joka ei edes johtanut mihinkään?

Toisen hakukerran alussa päätin pistää peliin ihan niin paljon kuin vain voin ja vähän enemmänkin. Tiesin, etten aio viettää hakurumbassa vuosikausia. Jos en olisi päässyt toisella kertaa, ehkä olisin hakenut kolmannen kerran. Tai sitten en. Ehkä suurin yksittäinen tekijä, joka ajoi minua pääsykoelukemisissa eteenpäin, oli se, etten halunnut joutua tekemään sitä yhtään kauemmin kuin oli pakko. Vaikka vuosi ei sinällään ole pitkä aika, lapsen elämässä se on. Lasteni vuoksi halusin päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin eli "oikeiden" opintojen pariin. Lukeminen vaati paljon ja välillä liikaa, mutta sisäänpääsy kuittasi kaiken.




Mutta siihen ajoitukseen. En usko, että on olemassa täydellistä ajoitusta. Ainahan elämässä on meneillään kaikenlaista, jota voi pitää esteenä tai vähintään hidasteena. Unelmilleen ja tavoitteilleen pitää raivata tilaa. Ajoitus voi näyttää totaalisen väärältä, mutta osoittautua oikeaksi, kuten kävi minulle. Tai sitten ajoitus vaikuttaa ihan täydelliseltä, mutta on lopulta kaikkea muuta. Eniten taidan uskoa, että oikea ajoitus on NYT. Jos odottaa täydellistä hetkeä, sitä ei ehkä tule koskaan. Kuten eräässä vastaan tulleessa kortissa luki: "Jos ei nyt, milloin sitten?"

Niin, ja miehenkin kanta on muuttunut aika radikaalisti. Olemme saaneet todeta, että aika paljon asioita voi, kunhan tarpeeksi haluaa. Pariskunta, joka olimme viisi vuotta sitten, olisi varmaan pyörtynyt kauhusta, jos olisi saanut tietää nykyisen tilanteemme :D


Ihanaa elokuun alkua jokaiselle! Millä mielin suuntaat tulevaan syksyyn?

31.7.2017

Vähiin käy

Eilen otin varaslähdön heinäkuun kuukausikatsauksen kanssa, mutta näköjään tälle kuulle mahtui vielä yksi postaus :) 

Tämäkin kesä ja sen myötä kesätyö kaartaa kohti loppuaan. Onhan tämä opiskelijan osa vähän surullinen siinä mielessä, että "kesäloma" (ja todellakin palkaton sellainen) pidetään sitten, kun kesä on oikeastaan jo ohi. Mutta elokuu on ihan hyvä lomakuu. Monena vuonna olemme lomailleet elokuussa, opiskeluaikoina kesätöideni vuoksi ja työelämässä ollessani muuten vain. Vaikka onhan se kieltämättä hassua pitää kesälomaa silloin, kun koulut ovat jo alkaneet ja monilla perusarki lähtenyt rullaamaan.




Koska lomaa ei tänä vuonna mahtunut kesä-heinäkuulle, on pitänyt ottaa ilo irti vapaapäivistä. Nyt olen tosin ollut jo monta päivää yksin kotona, kun mies on lasten kanssa mökillä. Olen näiden päivien aikana todennut olevani älyttömän tylsä tyyppi. Päiväohjelmani on: käyn töissä, tulen kotiin, teen ehkä jotain mukavaa tai sitten en, menen nukkumaan. Voisin tehdä ihan mitä vaan, mutta sen sijaan olen kotona ja nautin hiljaisuudesta :D Hei, mutta kävinhän mä yhtenä päivänä lenkillä. Wow. Kohta saan onneksi miehen ja muksut takaisin kotiin niin tulee tähänkin naiseen vähän liikettä!

Tosiaan ne työt. Väsymyksen suosta on noustu uusin voimin, joskin suurimpana voimanlähteenä taitaa olla ajatus lähestyvästä lomasta. Työpäiviä on jäljellä enää yksinumeroinen määrä, niin mahtavaa. Ja joka työpäivän jälkeen ollaan taas yhtä päivää lähempänä lomaa. Äkkiä ne loput päivät menevät, pitänee siis yrittää nauttia niistä. Tiedän nimittäin tasan tarkkaan, että jossain vaiheessa lukuvuotta iskee (taas) ikävä töihin. Töissä on puolensa, kuten on opiskelussakin.




Tällä viikolla meillä onkin edessä jännittävää tekemistä, kun lähdemme lasten kanssa tutustumaan uusiin hoitopaikkoihin. Täältä tullaan taas, päiväkotirumba...


Tsemppiä jokaiselle uuteen viikkoon ♥

30.7.2017

Kuukausikatsaus: heinäkuu

Toinen kesä(työ)kuukausi takana. Heinäkuu on ollut hyvä kuukausi, totesin eilisiltana maatessani sängyllä ja katsellessani ikkunasta sinistä taivasta ja vaaleanpunaisia pilviä. Heinäkuuhun on tosin mahtunut paljon kesäsäiden päivittelyä (taasko sataa, eikö paista, miksei ole helle jne) sekä kaikenlaista mukavaa blogin puolella ja oikeassa elämässä. Itseäni ei viileä sää haittaa yhtään, mutta yhteen väliin tuntui, että joka ikinen vapaapäiväni on kaatosadetta! Aurinkoa olisi voinut tänä kesänä näkyä enemmänkin. No mutta elokuussahan niitä kesäkelejä tulee, kun minäkin pääsen vihdoin lomalle ;)




Heinäkuussa




Heinäkuu oli blogin puolella pikkaisen kesäkuuta aktiivisempi. Näköjään kesätyön aloitus imi energiaa sen verran, ettei blogin ääreen kerennyt ihan niin usein. Ensi kuu onkin lomakuu, joten voi olla, että pidän silloin pienen tai vähän pidemmänkin blogitauon. Mutta yritetään nyt ensin selvitä sinne asti! Elokuun alkaminen on jo selkeä askel kohti syksyä, jota odotan yhtä aikaa kauhulla ja innolla :)

Toivottavasti sinun heinäkuusi oli (säistä huolimatta) toiveidesi mukainen! Itselläni loman tehtävälistasta on vielä monta kohtaa täyttämättä :D

28.7.2017

Opiskelijaperheen säästövinkit III: Koti ja sisustus

Aiemmat säästöpostaukset, ruoka sekä vaatteet ja vapaa-aika linkkien takana! Tällä kertaa keskitymme asumiseen, kotiin ja sisustukseen eli miten näistä selviää kenties vähemmillä kustannuksilla.




1. Asumismuodon valinta

Asumisessakin voi päästä halvemmalla, jos on valmis tinkimään omista vaatimuksistaan jonkin verran. Asuinpaikka, asumismuoto, asunnon ikä ja kunto vaikuttavat vuokran suuruuteen tai vaihtoehtoisesti myyntihintaan. Harva mieltää asumismuodon valintaa miksikään säästökohteeksi, mutta miksi pitäisikään, jos on varaa juuri sellaiseen asuntoon kuin haluaa :)

Me asumme tällä hetkellä 80-neliöisessä opiskelija-asunnossa. Asunto ei vastaa puitteiltaan mitään suurinta unelmaamme: olohuoneen tapetti on ihanan mummolamainen ja asunnossa on muutenkin asunut joku innokas paneloija, kylppärin "sisustuksesta" puhumattakaan! Toisaalta keittiö voisi olla kauheampikin ja makkareissa on kivat perusmaalarinvalkoiset seinät. Tässä elämäntilanteessa opiskelija-asunto on meille juuri sopiva asumismuoto: vuokra on halpa ja tähän asti ilmenneet ongelmat on saatu korjattua nopeasti. Irtisanomisaikakin on vuokralla asuessa niin lyhyt, että asuntoa voi vaihtaa lyhyelläkin varoitusajalla, kunhan vain löytää seuraavan asunnon.





2. Kilpailuta vakuutukset, sähkö ja muut kodin kulut

Vakuutukset kannattaa ehdottomasti kilpailuttaa, samoin sähkön tuottaja. Sähkönsiirtomaksuunhan ei voi vaikuttaa, kun sähkönsiirto määräytyy asuinpaikkakunnan mukaan, mutta itse sähköntuottajilla hinnat saattavat vaihdella reilustikin. Itse käytän vertailussa usein vertaa.fi-palvelua. Muita kodin kuluja voivat olla esimerkiksi laajakaista ja osittain tähän liittyen henkilökohtaiset puhelinliittymät. Nämä kannattaa kilpailuttaa säännöllisin väliajoin.

3. Sisusta maltillisesti

Aika on säästäväisen sisustajan paras ystävä. Meillä on montakin huonekalua tai esinettä, josta olemme haaveilleet pitkään. Sykli ensimmäisestä inspiraatiosta tavaran hankintaan saattaa meidän taloudessamme olla kuukausia, ellei vuosia. Esimerkiksi voisin ottaa ruokapöydän tuolit, jotka hankimme tämän vuoden helmikuussa. Niiden uusimisesta taisi olla ensimmäisen kerran puhetta yli vuosi sitten, kun asuimme vielä aivan eri ympäristössä. Seurasimme käytettyjen tuolien tarjontaa tori.fi:stä säännöllisesti, kunnes sopivat löytyivät.





4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uutuudesta?

Aivan uusi huonekalu tai sisustuselementti oli itselleni pitkään normi, mutta vasta parisuhteen myötä opin laajentamaan näkökulmaani kirpputoreille ja käytetyn tavaran suuntaan. Esimerkiksi nettikirppiksellä saattaa olla myynnissä  tyyliin puolella hinnalla täysin uusi matto tai huonekalu, jota on vain kokeiltu asunnossa, mutta se on syystä tai toisesta osoittautunut huonoksi ostokseksi. Kirppiksiltäkin voi löytää uusia sisustuselementtejä, mutta halvemmalla kuin kaupasta.

Kysymys kuuluukin, kuinka paljon ihminen on valmis maksamaan siitä tunteesta, että saa itse hakea kaupasta uudenuutukaisen tuotteen, jonka voi itse avata pakkauksesta ja asetella paikoilleen. Monet vierastavat (netti)kirpputoreja, vaikka varsinkin nykyään kirppiksillä voi olla laaja valikoima myös aivan uusia tuotteita, jotka tosin eivät ehkä ole enää alkuperäispakkauksessaan. Onko sinulle tärkeämpää tuotteen käyttöarvo vai se, että se on brand new? Muutaman vuoden päästä kun tuotteesta tai huonekalusta ei useinkaan voi sanoa, onko se ollut ostettaessa aivan uusi vai ei.




5. Vältä väliaikaisratkaisuja

Ainakin meillä väliaikaisratkaisuilla on taipumus jäädä pysyviksi, joten itse olen mieluummin ilman jotain tavaraa ennemmin kuin hankin jotain sinne päin. Muutenkin yritän välttää sellaista "ehkä totun tähän"-tyylistä ostamista. Harvoin nimittäin käy niin päin, että se "ihan kiva" muuttuisi aivan mahtavaksi. Toisin päin saattaa käydä useammin ;) Eli lyhyesti: osta vain sellaista, josta oikeasti pidät tai oikeastaan jota ilman et voi elää.

6. Pidä silmät auki

Välillä voi tulla vastaan löytöpisteillä tai kierrätyskeskuksissa aivan uskomattomia juttuja, kunhan vain pitää silmät auki. Olen jo aiemmin mainostanut oman asuintalomme löytöpistettä. Itse olemme luovuttaneet siihen mm. ylimääräisiä verhoja, jotka ilahduttavan pikaisesti katosivat toivottavasti tyytyväiselle uudelle omistajalle. Itsekin olemme toki tehneet mukavia löytöjä kyseiseltä pisteeltä.

Säästäväisenä sisustajana ihan paras fiilis on, jos löytää ihan ilmaiseksi tavaran, jollaista on pitkään etsinyt. Luovana sisustajana voi nähdä jonkun pois heittämässä tavarassa potentiaalia johonkin kivaan sisustusesineeseen. Välillä myös esim. omasta tai puolison lapsuudenkodista löytyy sopivaa tavaraa, joka muuten heitettäisiin pois. Toisen romu on toisen aarre, niinhän sitä sanotaan :)



7. Tärkeintä on maku

Välillä törmää väitteisiin, ettei jollakulla voi olla kaunista kotia, kun ei ole paljoa rahaa laitettavaksi sisustukseen. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että pienemmälläkin rahalla voi kodista saada kauniin ja viihtyisän. Ihastelen usein ystävien ja ystäväperheiden kauniita koteja, joiden sisustamisessa on useimmiten käytetty enemmän luovuutta kuin rahaa. Tietenkin, jos kaunis koti tarkoittaa modernia, vain design-kalusteita sisältävää kotia, voi olla haasteita saavuttaa tavoitettaan minimibudjetilla. Ja totta kai suuremmat huonekalut maksavat usein paljon eikä esimerkiksi sängyn ostossa kannata pihistellä.


Lopuksi voisin mainita vielä sen, että itse tuunaamalla voi ilmaiseksi/halvalla saadun tuotteen muokata mieleisekseen. Tästä esimerkkinä voisi olla vaikkapa lastemme kerrossänky, joka sai pintaansa valkoisen maalin ja muuttui hetkessä salonkikelpoiseksi!