19.10.2017

Varaslähtö jouluun

Tämä on Tasapainoilua-blogin 300. postaus, huikeaa! Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, yhdeksän pääsykoeaiheista postausta olin kirjoitellut jo aiemmin. Mutta väliäkö sillä - ne ovat edelleen luettuja ja oletettavasti pidettyjäkin. Hei vaan sinä, joka olet löytänyt blogini pariin. Lämpimästi tervetuloa! Sinulle, joka olet seurannut jo pidempään, ehkä alusta saakka: todella mahtavaa, kun olet siellä :) 


koti, joulu, sisustus, lyhty, kynttilä, tunnelmaa, syksy


Nyt vakavampiin aiheisiin. Olen pinnistellyt, ihan totta olen. Yrityksen puutteesta ei voi minua syyttää, sillä joululaulut ja kaikki muu jouluun liittyvä on haudattu syvälle mielen pohjalle odottelemaan marraskuuta. Mutta tiedättekö, en enää pystynyt siihen. Tällä viikolla ostin ensimmäiset glögit, ja sitä nautiskellessamme kuuntelimme joululauluja. Näköjään nämä muut syksyn ilonaiheet eivät enää riitä, vaan oli otettava esiin tuo viimeinenkin. Käsittämättömintä tässä oli se, että puoliso oli ihan tässä mukana. Näköjään synkeähkö opiskeluarki on hieman pehmittänyt häntäkin ;)


arki, lukeminen, joulufiilis, harrastus, ilta, oma aika, vapaa hetki


Piti oikein tarkistaa viimevuotisesta blogipostauksesta, miten pitkään silloin piti venyttää "jouluhulluuttani". Vastaus on: marraskuun loppuun! What. Vaan olipa miten oli, tänä vuonna aloitan aiemmin jouluvalmistelut, -askartelut ja muut. Ei sillä, että edelleenkään aikoisin tehdä itse joululaatikoita, lahjoja tai isotöisiä joulusisustusjuttuja. Mutta jotain pientä aion arjen ohessa puuhastella. Annoin jo miehelle ukaasin, että heti kun LYF:n toinen tentti on ohi, laitan jouluvalot parvekkeelle ja muuallekin. Yrittäköönkin estää!


joulu, fiilistely, glögi, syksy, lokakuu, joululaulut


Tänään ensin opiskelen ja sitten pakkaan laukkuni. Huomenna hyppään heti aamusta Helsingin-junaan, koska kauan odotettu äidin oma loma, hyvinvointiviikonloppuni, on kohta täällä. Sitä odotellessa jaksan ehkä just ja just perehtyä maksan toimintaan ja ravinnonoton säätelyyn.

Kivaa torstaita ja mahtavaa viikonloppua! Mun fiiliksiä löytynee myös viikonlopun aikana Instasta @tasapainoilija - käy kurkkaamassa :)

18.10.2017

J: Kolme kovaa opiskelun tukena

Lokakuun puoliväli, keskiviikko - J:n vuoro. Viimeksi hän kirjoitti syyskuun lukukuulumisista. Tänään hän esittelee kolme opiskelua tukevaa asiaa. Nämä ovat hyvää muistutusta pääsykokeisiin valmistautuvien lisäksi myös jo opiskeleville. Tsemppiä edelleen ihan kaikille opiskelijoille! Teksti ja kuvat: J.


Tarkoituksena oli kirjoittaa konkreettisesti hakemisesta ja siihen liittyvistä uudistuksista, mutta tiedot ensi kevättä varten eivät ole vielä päivittyneet Opintopolkuun. Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Tampereen yliopisto lupaavat päivittää tiedot ensi kuun alkuun mennessä. Oulun yliopisto lupaa päivittää tiedot jo 18.10. ja heidän sivuilta, löysin tiedon, että lääketieteen valintakoe on 16.5.2018. Itä-Suomen yliopiston sivuilta en löytänyt vielä mitään mainintaa ensi kevään hauista.

Nyt tämän postauksen aiheeseen! Tällä kertaa haluan jakaa kolme tärkeintä asiaa, jotka ovat minua tukeneet aina yläkoulusta yliopistoon asti. Uskon niiden tukevan minua myös pääsykoeopinnoissa ja toivon, että niistä voisi olla sinullekin apua.




Sosiaalisuus

Sosiaalisuudessa on (ainakin) kaksi opiskelua tukevaa näkökulmaa. Ensinnäkin sosiaalisen kanssakäymisen avulla voit unohtaa hetkeksi opiskelut ja tämä auttaa aivoja palautumaan. Esimerkiksi illanvietto ystävien kanssa auttaa stressin purkuun. Toinen sosiaalisuuden tärkeä piirre on opiskeluista puhuminen. Se auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja etenkin silloin, kun kohtaat jonkin haasteen. Oli ongelma sitten aikataulutuksessa tai jonkin ilmiön ymmärtämisessä, se kannattaa sanoa ääneen jollekin (myös kirjoittaminen on toimiva tapa) ja pohtia, mikä siitä asiasta tekee ongelman ja miten ongelman voi poistaa. Mielestäni opiskelusta puhuminen tai tulevien opintojen esittely toiselle ihmiselle on loistava tapa lisätä omaa motivaatioita pääsykoeopiskeluun! Perheeni on varmaankin jo nyt kyllästynyt kuulemaan ”Arvaa, mitä olen oppinut tänään!” –lausahduksiini, mutta urheasti he ainakin vaikuttavat kiinnostuneilta.

Aktiivisuus

Omalla kohdallani aktiivisuus tarkoittaa ulkoilua ja urheilua. Kuitenkin uskon, että se voi olla mitä tahansa, missä poistutaan opiskelumateriaalien äärestä ja oma mieli kirkastuu. Jokainen ihminen on erilainen, joten suosittelen panostamaan siihen, että löydät edes yhden sellaisen aktiviteetin, joka takuuvarmasti saa sinut ja etenkin ajatuksesi irti pääsykoemateriaaleista tai muista opiskeluista. Ulkoilmaa suosittelen kaikelle ja itse koitan imeä kaikki mahdolliset syksyn auringonsäteet itseeni! Kirjastossa, kahviloissa, kulttuuriharrastuksissa, kaupoissa ja harrastusryhmissä käyminen tai vaikkapa illanvietot, pelien pelaaminen tai käsityöt voivat olla hyviä tapoja nollata aivojaan. Olen huomannut, että työni on yksi ”aktiviteetti”, joka auttaa opiskeluun, sillä vaikka töissä pitää ajatella paljonkin työpaikka on erilainen ympäristö ja töissä ajatellaan hyvin erilaisia asioita.




Positiivisuus

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että positiivisen vireen ja toiveikkuuden ylläpitäminen on elämässä ja opiskelussa yksi tärkeimmistä menestymiseen vievistä tekijöistä. Se on kuitenkin huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. Uuden oppimisessa turhautumista ei voi välttää, mutta omaa suhtautumista turhautumiseen voi muuttaa, vaikka se haasteelliselta tuntuukin. Itse pyrin aina miettimään, miksi opiskelen ja miksi se on minulle niin tärkeää. Lisäksi olen oivaltanut, että teen parhaani ja se riittää. Aina. Suosittelen siis kaikille pysähtymään hetkeksi ja pohtimaan omaa arkeaan ja sitä, mitkä asiat siinä ovat tärkeitä ja millaista arjen haluaisi olevan. Pohdinnan jälkeen kannattaa asettaa itselleen sekä pieniä että suurempia tavoitteita, sillä niiden toteutumisesta saa energiaa ja positiivisuutta toteuttaa uusia tavoitteita!


Vaikka opiskelu tuntuu ajoittain todella haastavalta, lopputulos useimmiten palkitsee. Tsemppiä kaikille opiskeluun ja syksyn pimeyteen!

17.10.2017

Vuorovaikutus ammatissa ja huippuhetki

Moneen otteeseen olen lupaillut postausta vuorovaikutuksesta, joten tässäpä tulee! Varhainen vuorovaikutus, empatia ja aktiivinen kuuntelu ovat vuorovaikutukseen liittyviä termejä, joista varmaan kaikki ovat kuulleet. Muiden muassa näitä termejä käsittelimme myös VPL-kurssilla (Vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa) tänä syksynä. Näen hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot hyvin olennaisena osana sekä olemassaolevaa että tulevaa ammattiani. Totta kai tärkeitä ovat tiedot ja taidot, mutta vuorovaikutus toimii työvälineenä niin potilaiden kuin kollegoiden kanssa työskennellessä.




Ihan jo omien kokemusteni perusteella on paljon helpompaa luottaa lääkärin ammattitaitoon ja hänen valintoihinsa, kun kokee potilaana tulleensa kuulluksi eikä ohitetuksi.  Aiemman työhistoriani myötä olen oppinut, että vuorovaikutuksella voi avata paljon ovia - tai sulkea ne. Toinen ihminen aistii kyllä, suhtaudutaanko häneen arvostavasti ja kunnioittavasti. Empatia on vaikea laji. Itseni kohdalla tunnistan sekä riskin "yliempaattisuuteen" että toisaalta kyynistymiseen. Pohdinkin näitä teemoja jo aiemmin tänä vuonna.




VPL-kurssiin liittyen saimme harjoitella potilaan kohtaamista "ihan oikean" potilaan kanssa. Potilaana toimi siis näyttelijä. Minä sain kohdalleni kohtalaisen haastavan potilaan - kaikkihan ne olivat haastavia omalla tavallaan -, mutta voi vitsit, mikä fiilis tuosta harkasta jäi! Sen vartin aikana unohdin olevani oppimistilanteessa ja "esittäväni roolia". Heittäydyin ihan täysillä mukaan ja oikeasti olin se lääkäri (joskin melkoisen tietotaidoton lääkäri, mutta se ei ollut tässä se pointti). Se tilanne ja vuorovaikutuskupla, jonka saimme potilaan kanssa aikaan, oli jotain niin hienoa.




Siihen varttituntiin kiteytyi se, miksi minä opiskelen nyt. Haluan lisää tuollaisia hetkiä, oikeita potilaskohtaamisia, omien vuorovaikutus- ja muiden taitojen kehittämistä, ihan kaikkea. Kyseinen lyhyt harkka antoi toivoa siitä, että lääkärin työssä voin hyödyntää aiempaa ammatillista osaamistani sekä pääsen tekemään niitä asioita, joista sairaanhoitajan työssä eniten pidän. Kohtaamiset ja vuorovaikutuksen voima - ne ovat ihan parasta. Vaikka välillä tuntuu, että minulle paras paikka olisi jokin tutkijankoppi, en usko, että pystyn luopumaan potilastyöstä. Mutta nyt mennään jo ihan eri asiaan, joten jatkan tulevista urahaaveista joskus toiste ;)


Kokemusrikasta viikon jatkoa!

16.10.2017

Nelivuotiaan supersynttärit

Vihdoin lähes kuukautta myöhässä saimme aikaiseksi juhlia kunnolla reipasta nelivuotiasta. Hän toivoi supersankarikakkua, joten sellaisen hän myös sai. Muovailin pastaväreillä värjätystä kaulintamassasta kissan ja sen päälle asiaankuuluvat vermeet. Tämä syksy on vaatinut veronsa, joten tällä kertaa en jaksanut tehdä itse vaahtokarkkimassaa. Kakun päälle päätyi siis levy samaa valmista kaulintamassaa, josta tein koristeetkin. Valitettavasti massa ei riittänyt koko kakun päälle, joten reunus koristeltiin kermalla.


synttärit, syntymäpäivä, kakku, 4-vuotias, kaulintamassa, täytekakku

juhlapöytä, koristelu, kakku, kakunkoriste, kaulintamassa, synttärikakku


Supersankarikissa herätti hilpeyttä, mutta niin kai oli tarkoituskin :D Joka tapauksessa oli kivaa päästä taas tekemään kakkua, vaikka joka ikinen kerta tuskailen noiden massojen ja ideoideni kanssa. Koristelu on lasten lempipuuhaa, joten ilmapalloja piti puhaltaa toosi monta ihan vain kuullakseen seuraavassa hetkessä sen poksahduksen... 


koristelu, värikäs, juhlat, synttärit, 4-vuotias, ilmapallot, lyhdyt

juhlapöytä, kakku, tarjoilut, muffinit, suolainen piirakka, synttärit


Kutsuvieraita juhlissa oli synttärisankarin toiveesta vain yksi, mutta hyvin pärjättiin pienelläkin juhlaporukalla. Sen vaan huomasin valmistellessa, että on näköjään aivan sama, onko vieraita yksi vai kymmenen - stressaan juhlista joka tapauksessa. Kaverisynttäreitä kauhulla odotellen... 


juhlapöytä, vaahtokarkit, teemaväri, tarjoilut

synttärit, tarjoilut, suolainen, makea, koristeet, kynttilät, vaaleanpunainen

synttärit, lahja, synttärisankari, 4-vuotias, lahjatoive


Sellaiset pienimuotoiset pirskeet oli tällä kertaa. Nyt on 3/5 tämän vuoden synttäreistä juhlittu. Me kuopuksen kanssa juhlimme sitten joulukuussa. Mutta sitä ennen tehdään kaikenlaista kivaa, kuten käydään tulevana viikonloppuna I love me -messuilla!


Pirteää viikkoa jokaiselle :) Meillä piti ottaa kirkasvalolamppu taas käyttöön, sen verran väsyttävät jo nuo pimeät aamut. Loppusyksy on vuoden pahinta aikaa, ainakin minulle. Yritetään jaksaa - tsemppiä siis meille kaikille!

13.10.2017

I love me -messuliput arvottu!

Ihanaa perjantaita, vaikkakin epäonnista sellaista! Kuopiossa ja täten myös meidän taloudessamme on eilisestä asti oltu vailla puhdasta juomakelpoista hanavettä, joten siinäpä epäonnea tälle perjantai 13. päivälle. Värjäytynyt hanavesi sisälsi ainakin rautaa ja mangaania, joka on THL:n mukaan varsinkin lapsille terveysriski. Että sikäli ihan kiva tälleen pikkulapsiperheessä. Tämän episodin jälkeen muistaa taas hetken ajan olla kiitollinen puhtaasta ja raikkaasta hanavedestä :)




No mutta se epäonnesta, nyt mukavampaan aiheeseen. I love me -messulippujen arvonta on nyt suoritettu. Kiitokset kaikille osallistuneille! Kivaa nähdä, että teitä messuista kiinnostuneita oli noin monta. Voittajiksi tällä kertaa julistetaan seuraavat kommentoijat:







Onnea voittajille! Ihan just kohta teille lähtee sähköpostiliput, joilla pääsette yhden kerran sisään messuille. Nähdäänpä siellä viikon päästä ;)

Tämä viikko on taas ollut yksi niistä huonommista viikoista. Tuntuu, ettei viikonloppuakaan ansaitsisi, mutta näköjään se tulee ansaitsemattakin. Nyt viikonloppuna meillä vietetään (vihdoin) neiti nelivuotiaan synttärijuhlia, joihin hän halusi kutsua yhden vieraan. Sentään äiti, isi ja sisarukset pääsevät mukaan juhliin :) Ja taas kerran olen haasteen edessä, kun pitäisi osata toteuttaa lapsen mieltymykset synttärikakusta. Ei mikään helpoin homma, varsinkaan kun mielipide vaihtuu joka kolmas sekunti...


Superkivaa viikonloppua just sulle!

12.10.2017

Miksi minä bloggaan?

Otsikon kysymystä tulee tässä arjen tiimellyksessä mietittyä. Miksi ihmeessä käytän suurehkon osan vapaa-ajastani blogin parissa postauksia kirjoitellen, kommentteihin vastaten ja valokuvaten? En hyödy bloggaamisesta taloudellisesti, joten raha ei voi olla syy. Joten: miksi minä bloggaan?


blogi, bloggaaminen, miksi, blogin, aloittaminen, perustaminen,


Välillä tekee mieli kyseenalaistaa, miksi juuri minä pidän blogia. Ketä tämä tylsä elämäni edes kiinnostaa? Aina vaan samoja horinoita kiireisestä arjesta ja kivoista viikonlopuista. Opiskeluni lääkiksessä ei tosiaankaan suju aina niin kuin elokuvissa. Olen kaukana superihmisestä, jollainen toki mielelläni olisin ;) En shoppaile saati esittele uusia ihanuuksia täällä blogissa. Kuvatkin ovat just sellaisia "tältä näytti viikonloppuna". Enkä edes tarjoa kovin suurta vastinetta tirkistelynhalulle, koska pidän melko tiukasti kiinni omasta ja lasteni yksityisyydestä. Niin, tällaisena kyynisenä hetkenä koko blogi tuntuu todella surkealta.


bloggaaja, vaikeus, haaste, ongelma, blogi, yksityisyys, raja, anonyymi


Mutta kun unohdetaan tuo (lähinnä väsyneinä hetkinä esiin puskeva) kyynisyys, sen alta paljastuvat ne positiiviset puolet. Minusta on ensinnäkin kivaa kirjoittaa. Toisekseen on ihanaa, että höpinöitäni lukeekin joku tai jotkut. Parasta ovat kuitenkin kommentit ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Valokuvaus unohdettuna ja uudelleen löydettynä intohimonani on mainittu jo monesti. Siis mä niin rakastan sitä, kun kerrankin valo on kohdillaan ja jopa mun kuvaustaidoilla saa otettua kerrassaan upean otoksen. Haaveilen makro-objektiivista, joten jospas saisin joskus sellaisen (huhuu, kuuleeko Joulupukki?).


blogi, ilo, ajatuksia, tavoite, päämäärä, lukijat, postaustahti


Aiemmin olen bloggaamista käsitellyt puolen vuoden sekä vuoden etapin kohdalla. Hyvin samoissa mietteissä mennään edelleen. Suurin yksittäinen syy blogille on seuraava: minä bloggaan, koska haluan ja voin. Blogi muistuttaa olemassaolollaan minua siitä, että onnen avaimet ovat omissa käsissäni. Samalla se muistuttaa siitä, että kaikki on mahdollista - ei helppoa eikä vaivatonta, mutta mahdollista. En tiedä, mihin tie tästä vielä vie, mutta olen pikku blogini kanssa onnellinen juuri nyt. Teen tätä suurella sydämellä myös teitä lukijoita ajatellen, joten toivon, että omistautumiseni välittyy ruudun toiselle puolelle ♥


Tällaisia torstaimietteitä tänään. Tsempit loppuviikkoon!

11.10.2017

Onnen pisaroita

Sadepäivänä, arjen sumussa katsoo ikkunasta ulos: taas tätä. Maisema on samean harmaa. Taivaan peittää raskas pilvipeite, eikä valoa näy. Ei kauneutta missään - tai niin sitä luulee.




Mutta kun katsoo tarkemmin, näkee harmaudessakin sävyjä. Näkee valoja, näkee varjoja. Näkee luonnon omia kristallikruunuja, kastehelmiä, valoa välkkyviä pisaroita. Kiireessä kulkee äkkiä ohi, ei ole aikaa pysähtymiseen. Ei ollut ennen minullakaan. Piti mennä, tehdä ja kokea, kun päässä takoi pelkkä kiirekiirekiire.




Iloa harmaaseen päivään voi tuottaa ihan mikä vain, iso tai pieni, odotettu tai yllätys. Pienten ilojen  näkeminen vaatii pysähtymisen, mutta siinä ne ovat - kaiken kiireen keskellä, katsomista ja ihailemista vailla. Edelleen ihmettelen sitä, että koko ajan ne ovat olleet ihan lähellä. Onnen pisaroitahan ne - ohikiitävät hetket, pienenpienet ilot,  hymy, katse tai lämmin ajatus. 




Sinä sumuisena aamuna oli harmaata, kaunista ja pysähtynyt tunnelma. Ja niitä onnen pisaroita - kaikesta harmaudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi.


Onnellista päivää sinulle!

10.10.2017

Lokakuun alun opiskelukuulumiset

Olen tietoisesti vältellyt opiskelujutuista kirjoittamista, koska se tuntuu just nyt aika hankalalta. Mutta tiedän, että ainakin osa teistä palaa halusta tietää, mitä kaikkea jännää ja siistiä on tapahtunut sitten syyskuun. Otan siis itseäni niskasta kiinni nyt ja kerron, mitä on meneillään :)




LYF eli lääketieteellinen yleisfysiologia on edelleen käynnissä. Koska kurssi on järjettömän laaja, tentti on jaettu kahdeksi välitentiksi - ja hyvä niin. Ensimmäinen tentti oli reilu viikko sitten, tosin tiedän jo nyt meneväni uusintaan marraskuussa. Nyt opiskellaan toisen välikuulustelun asioita. Liikkeelle lähdettiin munuaisista, joiden fysiologia on yksi ehdottomista lemppareistani. 




Harkkoja on enää yksi jäljellä :( Tähän mennessä olemme päässeet ottamaan laskimoverinäytteitä ja tutkimaan omia näytteitämme, ottamaan ja tulkitsemaan EKG:ta, harjoittelemaan sydänauskultaatiota, mittaamaan verenpainetta sekä tekemään keuhkojen toimintakokeita. Vaikka hyvin suuri osa harkoissa opetelluista asioista on ollut itselleni silkkaa kertausta, aina harkka peruspänttäämisen voittaa!




VPL eli vuorovaikutus potilas-lääkärisuhteessa oli piristävän käytännönläheinen kurssi. Siihen sisältyi pari psykologian luentoa, yksi essee (jonka tein jo, hyvä minä!) sekä kivoimpana ja jännittävimpänä kolme potilaskohtaamista käsittelevää harkkaa. Palaan tähän kurssiin myöhemmin, kun lupaukseni mukaisesti kirjoitan vuorovaikutuksesta tarkemmin.




Nyt alkoi EBIS eli epidemiologian ja biostatistiikan kurssi. Jo pelkkä sana "statistiikka" saa minulle aikaan kylmät väreet, joten nähtäväksi jää, kuinka tuskaa tämä kurssi minulle tuottaa. Toisaalta syväreideni kannalta olisi hyvä saada tästä kurssista jotain irti. Ai niin, ne syvärit. Ne junnaavat tällä hetkellä paikallaan, ja minä kellun suunnitelma- ja toteutusvaiheen välitilassa. Mutta ei stressiä, otetaan loman kannalta.

Postauksen kuvilla osallistun Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen ihan liian pitkän tauon jälkeen. Kuvat otin viikonloppuna, kun olimme pyöräretkellä koko porukalla. Viimeinen kuvista on ehdottomasti lempikuvani näistä. On lähes mahdotonta sanoa, missä ilma loppuu ja vesi alkaa :) Käy kurkkaamassa muiden osallistujien lokakuisia kuvia täältä!

9.10.2017

Liikunta osaksi (perhe)arkea - 6 vinkkiä liikkeelle lähtöön

En usko, että olen ainoa, joka on taistellut tämän asian kanssa. Mistä löytää aikaa liikkumiselle hektisen (perhe)arjen keskellä? Ja erityisesti: miten saada itsensä liikkeelle, kun etenkin syksyn pimeinä iltoina sohva+suklaa houkuttelee paljon enemmän?

Tässä postauksessa toin esille oman on/off-suhteeni liikuntaan. En edelleenkään ole mikään himoliikkuja tai joka kerta lähdössä innoissani jumppaan tai salille. Mutta vaikka olen itsekin vasta matkalla kohti tavoitettani, voin kaiketi jakaa muutaman vinkin, jotka ovat helpottaneet omaa liikkeelle lähtöäni.




1. Päätös ja siinä pysyminen

Ah, vaikeaa. En ole koskaan ollut kovin hyvä tekemään päätöksiä tyyliin "tänään menen lenkille". Usein päätin niin ja jätin sitten menemättä. Eipä jäänyt hyvä fiilis.

Ihan eri lailla saa päätöksen tehtyä, jos a) päättää mennä kaverin kanssa tai b) kertoo suunnitelmansa jollekulle. Kun sanon miehelle, että lähden kohta lenkille, hän kyllä kysyy hetken päästä, että etkö aikonut mennä. Pakkohan se on sitten lähteä, vaikka laiskottaakin. Toinen hyvä vaihtoehto on merkata liikuntahetket kalenteriin, jolloin ne ovat kiinteä osa viikon ohjelmaa.

2. Oman lajin löytäminen

Varmasti yksi tärkeimmistä motivaation ylläpitäjistä on se, että treenistä oikeasti nauttii - jos ei sen aikana, niin sen jälkeen :D Itse olen aivan koukussa ryhmäliikuntaan, jossa itse lähinnä raahaudun paikalle ja tsemppaava ohjaaja saa minut ylittämään itseni. Vaikka en pahemmin itseäni muihin vertailekaan, tietynlainen "ryhmäpaine" saa minut pistämään parastani. Loistavaa treenin kannalta! Toisaalta tajusin viime talvena, kun kävin hiihtämässä, että minähän nautin tästä. Oli kyllä outoa ymmärtää pitävänsä lajista, jota on luullut inhoavansa koko siihenastisen elämänsä.

Kannattaa siis kokeilla rohkeasti ja ennakkoluulottomasti eri lajeja, sillä niiden joukosta saattaa löytyä juuri se oma juttu!




3. Hyvän fiiliksen muisteleminen

En ole varmaan koskaan katunut heti treenin jälkeen sitä, että tuli lähdettyä. Vaikka monesti heti liikunnan jälkeen väsyttääkin, fiilis on kuitenkin ihan eri kuin väsymys ilman liikuntaa. Vaikka ennen treeniä väsyttää ja laiskottaa, treenin jälkeisen fiiliksen muistelu auttaa pääsemään siitä irti.

4. Arkiliikunta

Liikunnan ujuttamista arjen sekaan harrastin varsinkin kotiäitiaikoina, kun mahdollisuudet kodin ulkopuoliseen urheiluun olivat vähissä. Vauvan ja isompienkin kanssa voi jumpata. Meillä ainakin lapset toimivat painoina enemmän kuin mielellään :)  Ohjeita äiti-vauvajumppaan löytyy pilvin pimein netistä, mutta myös erilaisia kirjoja löytyy. Tietysti jo lasten nostelu syliin, syöttötuoliin, keinuun, rattaisiin, milloin mihinkin aktivoi lihaksia, jotka itselläni olivat aivan olemattomat viime raskauden jälkeen. Ulkona ollessamme saatoin samalla tehdä pientä kehonpainotreeniä: askelkyykkyjä, dippiä puistonpenkin vieressä ja sen sellaista.

Tätä nykyä pyöräilen paljon ja kävelen melko paljon. Esimerkiksi lapset vien hoitoon ja haen sieltä kävellen. Käytän portaita ja välttelen hissin käyttöä. Bussilla kulkiessani saatan kävellä yhden tai kaksi pysäkinväliä, jos bussin tuloon on vielä reilusti aikaa. Pieniä valintoja, joilla saa kuitenkin helposti lisättyä omaa aktiivisuutta!




5. Liikunta koko perheellä

Tämä on täytynyt opetella oman perheeni kanssa, koska lapsuudessani me lapset ulkoilimme yleensä keskenämme. Vaikka lasten kanssa ulkoilu ei (välttämättä) hikitreenistä käykään, toimii se ainakin hyvänä palauttavana treeninä. Lastenrattaita työnnellessä saa kävelyyn vähän vastusta, samoin pulkkaa vetäessä. Ulkoleikit ovat kivoja, varsinkin kun lapset ovat jo vähän isompia. Nyt, kun esikoinen oppi ajamaan pyörällä, hän toimii loistavana lenkkiseurana. Lapsi pyöräilee ja äiti juoksee hiki päässä perässä!

Sykettä-korkeakoululiikunta tarjoaa sunnuntaiaamuisin perhevuoron, jota mielellämme hyödynnämme. Isossa salissa lapsilla on tilaa juoksennella, kiipeillä ja pelailla. Kun kevättalvella sairastelujen vuoksi tuli perhevuorossa käyntiin pitkä tauko, lapset oikeasti kaipasivat sinne. Nyt syksyllä voisi taas aktivoitua tälläkin saralla.

6. Vähäkin on parempi kuin ei mikään

Harva perheellinen ehtii liikkua siinä määrin kuin lapsettomat ihmiset. Välillä itseäni harmittaa, kun jokin hyvä treeni jää välistä. Omat harrastukset ovat tässä elämäntilanteessa niitä, joista helpoiten karsii, kun on tiukka paikka. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että joka viikko pääsen ainakin 1-2 kertaa liikkumaan. Mutta vaikkei joka viikko ehtisikään tunnille tai salille, arkiliikunta paikkaa paljon.




Kesällä en paljoa jaksanut liikkua arkiliikunnan lisäksi, joten nyt on ollut kiva palata takaisin aktiivisempaan arkeen. Pitääkin ottaa taas uudenlaisia kivoja jumppia kokeiluun :)

Miten sinä ujutat liikunnan arkeesi? Oletko vaihtelun- ja kokeilunhaluinen vai viihdytkö ennemmin tutun liikuntamuodon parissa?

7.10.2017

Uusissa ja vanhoissa maisemissa

Tämän syksyn toiset häät juhlittiin viime viikonloppuna. Tällä kertaa tutustuimme juhlien merkeissä Poriin, jossa taisin vierailla nyt ensimmäistä kertaa. Kaunis pari sanoi tahdon viehättävässä Keski-Porin kirkossa, ja sitten juhlittiin yötä myöten. Onneksi olimme miehen kanssa kaksin liikkeellä, ja fiksusti varanneet hotellin hääpaikan läheltä. Niinpä säästyimme kolmen tunnin ajomatkalta vielä juhlien päälle.




Kuvasaldo jäi valitettavan niukaksi, kun keskityin mieluummin nauttimaan hetkestä. Juhlapaikalla oli niin tunnelmallisen hämärää, etten viitsinyt pahemmin räpsytellä salamavalojani muiden häiriöksi. Juhlien loputtua ja tuore aviopari hyvästeltyämme liukenimme miehen kanssa paikalta varaamamme hotelliin. Loistavasti nukutun yön jälkeen nautimme runsaan aamiaisen, jolla pärjäsimme pitkälle iltapäivään asti. Miniloman tulos on, että viihdymme edelleen toistemme seurassa, mikä on tietysti positiivinen juttu :D




Paluumatkalla piipahdimme ystäviemme luona heidän vastavalmistuneessa omakotitalossaan. Hauskasti todella monet ystävistämme ovat vastikään rakentaneet tai rakennuttaneet oman kodin. Niissä vieraillessa ei - tietenkään - voi välttää pientä kotikateutta, mutta päällimmäisenä on iloinen mieli ystävien puolesta, joiden raskas raksa-aika on takana.

Ihan samalla tavalla kuin asuntomessukodit, myös ystävien ja tuttavien uutuuttaan säihkyvät asunnot ovat tooodella kaukana siitä, missä itse olemme nyt. Ne muistuttavat siitä, mille itse käänsimme selkämme. Samalla tunnen suurta vapautta siitä, ettemme ole tällä hetkellä kiinni missään. Tässä tilanteessa sekä ilot että huolet ovat pieniä ja yksinkertaisia, ja kaikki tiet ovat avoinna.






Osittain menneen nostalgisointiin liittyen kävimme kurkkaamassa, mitä entisille kotiseuduillemme kuuluu. Totesimme, ettei sinne ole ikävä, vaikka totta kai paikkaan liittyy paljon hyviä ja rakkaita muistoja. Reilussa vuodessakin ehtii kasvaa niin erilleen, ettei enää osaa kuvitella itseään "entiseen elämäänsä". Olen silti onnellinen niistä vuosista, jotka asuin Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. Sinne liittyvät lähes kaikki minun ja mieheni yhteiset muistot, samoin lasten elämän merkkihetket. Mutta nyt kokoamme uusia muistoja Kuopiossa.




Ajettuja kilometrejä viikonlopun aikana kertyi reilusti yli 1000. Onneksi lapset saivat jäädä mummolaan hoitoon juhlien ajaksi, ettei heidän tarvinnut matkustaa ihan niin paljoa. Mummo ja pappa taisivat hemmotella "murut" aivan piloille, mutta se heille suotakoon ;)


Pirteää viikonlopun jatkoa! Oon aivan onnessani, kun eilen ei tarvinnut lähteä mihinkään. Ihanaa olla kotona ♥

6.10.2017

Valoa lokakuuhun: I love me -messut + lippuarvonta!

Kuvat: Messukeskus

Kahden viikon kuluttua avautuvat Helsingin Messukeskuksessa I love me -messut, joille saan kunnian osallistua bloggaajan ominaisuudessa. Messuseuraksi nappaan perheeni ihanat naiset eli äitini ja siskoni. Aloite messuihin tosin tuli pikkusiskoltani, joka on käynyt niillä useampana vuonna. Itse menen tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja odotan innolla!






I love me -messujen nettisivuilta voi nähdä koko messuohjelman, josta kannattaakin poimia heti alkuun ne itseä eniten kiinnostavat jutut. Todennäköisesti ponkaisen itse paikalle lauantaina, kuten luultavasti hyvin monet muutkin. Lauantaipäivän ohjelmassa minua erityisesti kiinnostavat

  • Ihonhoitoon liittyvät asiat (mm. Atooppisen ihon hoito, 6e50, klo 10 - 10.20)
  • I love jooga -alueen tarjoamat tunnit (esimerkiksi Somatic pilates & venyttely, Sali 2, klo 11- 12) 
  • Luento stressistä (Stressi ja aivot: kumpi on isäntä ja kumpi renki?, Lounge, klo 12- 12.30) sekä
  • Mindfulness-luento (Mindfulness-MSBR-menetelmä - apu arjen stressiin, Lounge, 21.10.2017 klo 16 - 16.30)


Luvassa on toki myös muotinäytöksiä, työpajoja sekä kaikkea mahdollista kauneuteen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Ainakin itsellä iskee ahneus tapahtumia valitessa. Harmi kyllä ihan kaikkea ei ole mahdollista ahtaa tähän messukokemukseen!

Messuilta odotan kiinnostavia luentoja, uusia inspiraatioita, kauneusvinkkejä ja ideoita hyvinvointiin omassa arjessa ja elämässä. Jokunen messutarjouskin voi tulla hyödynnettyä. Esimerkiksi monien vaateliikkeiden messumallistosta on luvassa 20 %:n alennus. Myös erilaiset ihonhoitotuotteet ja terveyteen liittyvät asiat kiinnostavat. Messujen jälkeen nähdään, mitä tarttui mukaan :)




Ja kuten otsikosta voi jo päätellä, sain mahdollisuuden arpoa kahdelle teistä lukijoista pääsylipun I love me -messuille. Pääsylippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin messuilla. Lippuja on siis tarjolla kaksi kappaletta, ja jokainen tätä lukeva voi osallistua arvontaan. Blogiani jossain somekanavassa (Instagram, Blogit.fi, Facebook tai Bloglovin) seuraavat voivat osallistua kahdella arvalla. Arvontaan osallistuminen tapahtuu kommentoimalla tähän postaukseen. Muistathan liittää mukaan sähköpostiosoitteesi!




Arvontaan osallistuminen sulkeutuu perjantaina 13.10.2017 klo 12. Arvonnan voittajat julkaistaan samana päivänä klo 15 mennessä. Vaikka perjantai 13. onkin epäonnenpäivä, jotakuta osallistuneista arpaonni suosii takuuvarmasti!

Onnea arvontaan!


5.10.2017

Syksyn sävyjä

Kesän jälkeen on mukava suunnata katse taas kotiin ja miettiä uusia kivoja sisustusjuttuja. Rakastan syksyn värejä: vihreää, keltaista, punaista ja ruskeaa. Monet sisustuselementit ja värit, jotka kesällä näyttävät liian tummilta, sopivat syksyyn loistavasti. Syksy taas sopii tähän ei-niin-täydelliseen asuntoomme. Tänne on helppo luoda lämmin valo ja tunnelma, ja syksyn pehmeä hämy on melkoisesti armollisempi kuin kevään ja kesän kirkas auringonpaiste.


koti, sisustus, kynttilät, tuikut, syksy, lehdet


Syksyn "sisustus" koostuu tässä taloudessa lähinnä ilmaisista luonnonmateriaaleista. En tosin voinut vastustaa tuota lyhtyä, joka tuli kauppareissulla vastaan. Kuopion karttajuliste kehyksineen taas hankittiin kesällä miehen aloitteesta. Eteisen lipaston päälle tykkään vaihdella erilaisia asioita vuodenaikojen ja fiiliksen mukaan.  Onpa hyvä kun tulee edes tänne blogiin ikuistettua kaikkia erilaisia asetelmia :) Haaveilen taulukollaasista tuohon seinälle, mutten ole vielä saanut aikaiseksi kehitellä sellaista. Kuten tässä postauksessa mainitsin, harkinta-aikani sisustuksen ja muun suhteen on melkoisen pitkä...


koti, lyhty, syksy, tunnelma, luonto, sisustus


Olohuoneen lipastojen päälle keräsin yhdessä lasten kanssa kaksi erilaista kimppua.  Ihan yllätyin, miten paljon pari hassua syksynväristä kimppua voi piristää ja tuoda lämmintä syysfiilistä ♥ Kynttilöitäkin on poltettu, kuten kuvasta voi päätellä.


koti, luonto, phlajanmarja, syksy, sisustus, kynttilä, tunnelmaa

asetelma, luonnonmateriaali, lehdet, kasvit, ruska, koti, syksy

asetelma, diy, kasvit, syksyinen, lehdet, helmet, koti,


Syksyisiä sävyjä löytyy myös muualta. Seuraavassa kuvassa näkyy kuivattu - ja vuosien varrella lievästi kärsinyt - hääkimppuni sekä siskolta ylioppilaslahjaksi saamani Willow Treen Free Spirit. Nämä ovat seisseet kirjahyllyn päällä jo ties kuinka pitkään.


syksyinen, kimppu, koriste, sisustus, koti


Loppuun vielä yleiskuva keittiöstä olohuoneeseen päin. Joskus mä niin rakastan tätä kotia sen puutteista huolimatta - ainakin silloin, jos on siistiä! Otin samasta kohtaa ennen-jälkeen-kuvat, kuten toisinaan teen tehdäkseni siivouksen näkyväksi. Tämä kuva on totta kai "jälkeen". Jätän mielikuvituksenne varaan, miltä "ennen" näytti.


koti, syksy, tunnelma, yleisilme, eteinen, olohuone, lapsiperhe,


Miten syksy näkyy sinun kotonasi? Oletko "vuodenaikasisustaja" vai säilyykö sisustus suurin piirtein samana vuodenajoista riippumatta?

4.10.2017

J: Syyskuun lukukuulumisia

Lokakuun ensimmäinen keskiviikko eli J:n lukukuulumisten aika! Lukaise myös kahden viikon takainen postaus suunnittelusta sekä ensimmäinen pääsykoepostaus, jotta pääset jyvälle J:n tavoitteista. Niin, ja muistathan tykätä ja kommentoida ;) Seuraava teksti ja kuvat ovat tuttuun tapaan J:n käsialaa.


Syyskuun lukukuulumisia

Olin syyskuun alussa viikon noin viikon jäljessä suunnitelmastani ja olen sitä edelleen. Se häiritsee vain vähän, sillä olen varannut suunnilleen saman verran aikaa per kurssi sekä kemiaa että fysiikkaa varten ja vahvasta fysiikan taustastani johtuen oletettavasti minulla ei pitäisi mennä läheskään niin kauaa aikaa fysiikan kuin kemian opiskeluun.




Aluksi kemiaa

Opiskelin syyskuun alussa kemian ”toista kierrosta”, jonka koin hyvin hyödylliseksi ja opettavaiseksi. Tuntui, että ymmärsin ja hahmotin asioita todella paljon paremmin nyt kuin ensimmäisellä kerralla. Kuitenkaan turhautumisia ei voi välttää ja ne kuuluvat oppimiseen. Mukavuusalueella oleminen ei ole niin kehittävää kuin omien heikkouksien härnääminen. Kun opiskelin itselleni vaikeita asioita, koitin jankata itselleni ”Nämä on tärkeitä asioita ja tuun tarviimaan näitä vielä jatkossa tosi paljon”. Vaikka kemiaa oli pääsääntöisesti mielestäni mukava opiskella, oli aineen vaihtaminen myös virkistävää ja jossain vaiheessa aloin jo odottaa aineen vaihtamisia. Kemiasta jäi viidennen kurssin happoihin ja emäksiin liittyvät asiat ymmärtämättä ja osaamatta kunnolla. Muuten mielestäni osaan asiat ainakin lukiotasolla hyvin, onhan niitä tullut jo yli kaksi kuukautta opiskeltua. Jatkossa pyrin pitämään asioita mielessäni ja laskurutiinia yllä, kunnes keväällä syvennyn etenkin viitoskurssiin uudelleen tarkemmin.

Vaihto biologiaan

Biologian opiskelu minua tietyllä tavalla jännitti, sillä en oikein osaa sanoa, kuinka paljon siitä on jäänyt mieleen lukiosta. Mielenkiintoista on myös jatkossa nähdä, miten asiat alkavat palautua mieleen. Biologian opiskelun aloitin ensimmäisestä kurssista ja jatkan nyt 3. kurssiin. Näiden jälkeen vuorossa ovat jälkeen 2., 4. ja 5. kurssit. Vielä ei ole tullut eteen mitään sellaista, mitä en muistaisi tai mikä olisi täysin uutta. Kuitenkin tieteellisiä termejä ja lisätietoa on Lukion biologia -sarjassa enemmän kuin Bios-sarjassa, joka minulla on ollut lukiossa käytössä. Olen huomannut, että lukiokirjoja opiskellessa olo on hieman tyhmä, sillä niissä selitetään hyvin paljon kaikkea sellaista, joka minusta tuntuu itsestäänselvältä. Huomaan myös, että luen kirjaa hieman ”skannailemalla” eli siten, että hypin riviltä toiselle, jos asia etenee kovin hitaasti tai on hyvin tuttua. Olen kirjoittanut lukemisen yhteydessä hyvin lyhyitä, listamaisia musitiinpanoja tai piirtänyt ajatuskarttoja esimerkiksi elämää määrittelevistä tekijöistä tai evoluution vaiheista. Olen huomannut myös, että etenen biologiassa nopeammin kuin odotin, joten saan toivottavasti pian kiinni suunnittelemastani aikataulusta.




Opiskelu tuntuu kivalta

Olen tykännyt opiskelusta ja tuntuu, että tällaista opiskelua on tietyllä tapaa ehtinyt jo hieman kaivata. Yliopistossa etenkin loppuvaiheessa opinnot olivat lähinnä vain pro gradun tekemistä, joka on hyvin erityyppistä kuin esimerkiksi kemian laskujen laskeminen. Uskon kyllä, että vielä tulee hetkiä, kun opiskelu tökkii. Onhan niitä nytkin tullut, mutta ne ovat jääneet yksittäisiin päiviin ja seuraavana päivänä tai muutoin tauon jälkeen olen taas innolla palannut opiskelujen pariin.


Toivon positiivisuutta ja tsemppiä just sun opintoihin oli ne sitten ihan mitä tahansa!