31.12.2016

Vuoden 2016 kootut opit

Näin vuoden viimeisenä päivänä on kiva katsoa hetken ajan taakse ja todeta, mitä kaikkea kulunut vuosi onkaan muuttanut ja opettanut. Vuosi 2016 alkoi jännittyneissä fiiliksissä ja muistan uuden vuoden raketteja katsellessani miettineeni, mitähän kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan. Vuoden viimeisenä päivänä voin todeta, että kulunut vuosi on ollut hyvä. Se on ollut todella raskas, vaativa ja hektinen, mutta samalla se on ollut valoisa, innostava ja äärettömän mielenkiintoinen kaikkine muutoksineen - täydellinen vuosi, tekisi mieli sanoa. Tässä kuitenkin 10+1 oppia, jotka tänä vuonna sain:

1. Omaa hyvinvointia ei saa laiminlyödä! Jos itse voi huonosti, se heijastuu väkisinkin ympärillä oleviin. Tänä vuonna olen opetellut pitämään itsestäni parempaa huolta - ja sama jatkuu ensi vuonna.

2. Joskus muutos tekee hyvää. Tai siis tosi hyvää. Välillä pitää vain uskaltaa hypätä uuteen. Muutos - oli se sitten pieni tai suuri - voi avata ovia, joita ei osaa etukäteen ajatellakaan. Joskus vasta muutoksen myötä ymmärtää, miten stressaavaa/väsyttävää/yksitoikkoista/mitä tahansa entinen elämä olikaan. On aika jännää, että tämänvuotisen muuto(kse)n myötä tunnen olevani enemmän minä - asia, josta minulla ei ennen muuttoa ollut aavistustakaan.




3. Asumisen puitteet eivät määritä onnellisuutta. Kukapa meistä ei haluaisi asua kauniissa, upein huonekaluin sisustetussa asunnossa? Niin haluaisin minäkin. Mutta siitä huolimatta tässä 70-lukulaisessa opiskelijoille suunnatussa kerrostaloasunnossa olen ollut onnellisempi kuin ikinä. En olisi uskonut.

4. Kukaan ei pidä sinun puoliasi, joten se on tehtävä itse. Olen opetellut olemaan itsekkäämpi, mikä ei tietenkään ole kaikkien ihmisten mieleen. Liittyy myös opetukseen numero 1.

5. Kaikki lähtee itseluottamuksesta. Jos ei itse(kään) usko itseensä, omien unelmien saavuttaminen tuntuu vaikeammalta kuin onkaan. Kaikkia unelmiaan ei voi saavuttaa, vaikka luottaisikin itseensä, mutta ilman itseluottamusta niiden tavoitteleminen on vielä paljon vaikeampaa.

6. Pahimmat kauhuskenaariot eivät todennäköisesti toteudu, joskaan eivät myöskään hattaraisimmat unelmat. Yleensä "totuus" on jossain näiden kahden ääripään välillä, eikä sitä saa tietää muuten kuin kokeilemalla.




7. Yksin puurtamalla, pohjalta ponnistamalla, erehtymällä, yrittämällä ja erehtymällä uudestaan voi myös saavuttaa tavoitteensa. Yksin - ilman ulkopuolisen ohjausta tai tukea - työskentelyyn tarvitaan sinnikkyyttä, itsekuria ja vahva sisäinen motivaatio, mutta tämän vuoden jälkeen tiedän, että se on mahdollista.

8. Elämä ei ole rautatie, jossa ainoat suunnat ovat eteen- ja taaksepäin. Se on kaunis, mutkainen, monesti haarautuva polku, ja omilla valinnoilla voi ainakin vähän vaikuttaa siihen, millaisissa maisemissa taivaltaa.

9. Omien unelmieni, haaveideni ja tavoitteideni tiellä ei ole ketään muuta kuin minä itse. Voin etsiä syypäätä haasteisiini elämäntilanteesta, olosuhteista, väsymyksestä tai mistä tahansa, mutta syyllisen sijaan on parempi etsiä ratkaisua.  "A man who wants something will find a way; a man who doesn’t will find an excuse." – Stephen Dolley Jr
[Elämän vaikeudet, sairastumiset, menetykset ja niin edelleen ovat tietysti asia aivan erikseen.]




10. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa.


+1. Äitiys ei (sittenkään) ole tyhmentänyt minua ainakaan lopullisesti, vaikka pahimpien yöheräilykausien aikaan tuntuikin, että joku on vaihtanut aivoni sahajauhoon. Uskaltaisin jopa väittää, että ikäni ja kenties  myös elämäntilanteeni myötä olen oppinut paitsi tehokkaaksi myös keskittymään olennaiseen, mikä on ihan suoraan näkynyt tämän syksyn opintomenestyksessäni.


Kiitos, vuosi 2016; tervetuloa uusi vuosi 2017! 

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille!

30.12.2016

Hyvinvointikatsaus

Syksyllä kirjoittelin asioista, jotka toimivat hyvinvointini tukipilareina - postauksen voit lukea täältä. Pohdiskelin myös unettomuutta omassa postauksessaan ja sain aiheeseen liittyen monta kommenttia ja paljon vinkkejä. Kiitos niistä! Vuoden lopussa on pienen yhteenvedon paikka. Tällä hetkellä en ole elämäni kunnossa, kiitos flunssan, mutta pahin osuus taitaa olla jo takana. Postauksen kuvat ovat vanhoja, kauniita ja rauhoittavia, kuten teemaan sopii.




Kuten varmaan teistä jokainen jo tietääkin, minun vuoteni 2016 on sisältänyt paljon suuria muutoksia. Vuosi alkoi kolmelapsisen perheen arkea opetellessa ja pääsykokeisiin lukiessa. Se päättyy toisella paikkakunnalla minun opiskellessani lääkiksessä ja miehen ollessa koti-isänä. Olemme miehen kanssa siis täysin päinvastaisissa rooleissa kuin vuoden alussa. Jokainen muutos aiheuttaa stressiä, jonka määrä riippuu paitsi muutoksen suuruudesta myös siitä, miten helposti stressaantuu. Minä olen herkästi stressaantuvaa tyyppiä. Tämänvuotisen stressin määrää ei ole lieventänyt se, että olen kantanut huolta myös koko muun perheeni hyvinvoinnista ja sopeutumisesta uuteen tilanteeseen. Siksi hyvinvointi oli tänä syksynä itselleni tärkeä teema, joka jatkuu myös ensi vuonna ja tästä eteenpäin.

Sitten siihen katsaukseen. Hyvinvointipostauksessa toin esille, miten tärkeää liikunta on sekä fyysisen että henkisen hyvinvointini kannalta. Suurin osa syksyn aikana toteutuneesta liikunnastani on ollut arkiliikuntaa (= pyöräilyä paikasta toiseen), mutta myös korkeakoululiikunnan tarjontaan olen pyrkinyt tutustumaan monipuolisesti. Sykettä-sivuston lista omista ilmoittautumisista ja osallistumisista tosin kertoo karua kieltään siitä, etten ole ihan siinä määrin käynyt ohjatuilla liikuntatunneilla kuin olisi ollut tarkoitus. Lokakuun aikana jumpat jäivät kokonaan väliin, kiitos murtuneen isovarpaani, enkä loppuvuonnakaan niin järin aktiivinen ollut. Positiivisena asiana mainittakoon, että sunnuntaiaamun perhevuorosta on innostunut itseni lisäksi niin mies kuin lapsetkin, joten sitä on ehdottomasti aikeissa jatkaa myös ensi vuonna.




Muita fyysiseen hyvinvointiini vaikuttavia asioita listassani olivat riittävä uni, tasapainoinen ruokavalio, ulkoilu ja perussairauksien hyvä hoito. Unettomuudesta olikin jo juttua, enkä pidä todennäköisenä, että pääsisin siitä ongelmasta koskaan eroon kunnolla. Ilokseni olen kuitenkin todennut, että kirkasvalolampun hankkimisen jälkeen ja säännöllisen aamu"annoksen" ottamisen myötä olen ollut virkeämpi, aikaansaavampi ja positiivisempi eikä (aamuyön) unettomuus ole vaivannut enää niin pahasti. Edelleen venytän turhan usein iltaa liian pitkälle ja lopulta olen nukahtaa istualleen, kun en malta mennä nukkumaan! Atopiataipumukseni on milloin parempi, milloin pahempi ja sen etenemistä on vaikea ennustaa. Stressin määrällä on toki suuri merkitys myös ihon kuntoon ja sitä kautta henkisen hyvinvoinnin osuus korostuu.

Henkiseen hyvinvointiini liittyviä ja sitä edistäviä asioita olivat liikunnan lisäksi musiikki, oma aika, ihmissuhteet ja itsensä kehittäminen. Musiikkia olen syksyn mittaan harrastanut lähinnä lauleskelemalla kotona (lähes tauotta, anteeksi vain perhe!) ja kuuntelemalla musiikkia, erityisesti Jouluradiota näin joulun aikaan. Pianottomuus ei toistaiseksi ole osoittautunut elämää suuremmaksi ongelmaksi, vaikka välillä sitä itselleni kaipaankin. Omaa aikaa olen ottanut säännöllisesti - sekä minulla että miehelläni yksi ilta viikossa - mikä on kyllä tehnyt tosi hyvää. Tosin viimeisten parin opiskeluviikon aikana ei yksinkertaisesti ollut tilaa näille omille illoille, ja sen kyllä huomasi  aina välillä kiristyneenä pinnana ja yleisenä tyytymättömyytenä. Uusia ihmissuhteita olen tämän syksyn aikana luonut reippaasti. Tutustuminen ja Kuopioon juurtuminen on edennyt mukavasti ja sitä on ehdottomasti helpompi jatkaa ensi vuonna. Itsensä kehittäminen taas on ikuisuusprojekti, joka ehkä selvimmin tällä hetkellä toteutuu "perhepalavereissa", mutta myös tsemppaamalla ihan arkisissa asioissa.




Jokainen näistä osa-alueista on tämän syksyn aikana omalla kohdallani vahvistunut ja sitä kautta edistänyt hyvinvointiani. On kivaa huomata, että omalla toiminnallaan ja omilla valinnoillaan voi oikeasti vaikuttaa siihen, miten hyvin itse voi. Olen ollut niin luokattoman huono pitämään itsestäni huolta, että tämä vähäkin edistys hyvinvoinnin saralla tuntuu hurjan suurelta. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että itsestäni huolehtiminen ja oma hyvinvointi olisivat prioriteettilistallani siellä, missä niiden kuuluisi olla. Tietynlainen rutiini minulta myös puuttuu. Näiden etsimistä jatkan siis ensi vuonna.

Muutoksen ensiaskeleet hyvinvoinnin osalta on otettu, ja tästä on hyvä jatkaa! Olkoon ensi vuosi tässä suhteessa vielä tätäkin parempi :)

29.12.2016

Blogin uusi ulkoasu

Muutama hetki on tullut vietettyä koneen ääressä ja koodien maailmassa. Välillä uhkasi jo hermotkin mennä, mutta loppujen lopuksi sain blogistani melko lailla sellaisen kuin halusinkin. Joka kerta, kun avaan blogini, tulee niin hyvä mieli, kun näen uuden bannerin ja muutaman muun uudistuksen. Työnjälkeni on kaukana ammattilaisen jäljestä, mutta onpahan sentään itse tehty. Minulle täydellistä lopputulosta tärkeämpää on se, että saan itse yrittää, erehtyä ja oppia kokeilemalla. Sitä taustaa vasten uudistus on hyvinkin onnistunut.

banneri, itse tehty, css-koodi, koodaus, html

Toisena uudistuksena lähestyvän uudenvuoden kunniaksi avasin blogille oman Facebook-sivun. Linkki sinne löytyy edellisen rivin lisäksi vasemmalta sivupalkista muiden seurantapainikkeiden vierestä. Käykäähän tykkäämässä! Muita somekanavia en päätynyt ottamaan käyttöön tällä kertaa, joten mahdolliset ekstrajutut lisään Facebookiin.

Koska en todellakaan ole mikään ammattilainen näissä bloginmuokkausjutuissa, ilmoitelkaa, jos jokin linkki tai muu ei toimi! Uudistaminen jatkuu tästä eteenkinpäin, mutta suurimmat muutokset ulkoasuun on nyt tehty. Totaaliuudistumista ei siis tarvitse enää pelätä - ainakaan hetkeen!

Pidemmittä puheitta tervetuloa Tasapainoilua-blogin uuteen aikakauteen :)

27.12.2016

Kotiinpaluu

[Blogin ulkoasu työn alla! Malttakaahan vielä hetki, tästä tulee upea :)]

Palasimme eilen kotiin joulunvietosta. Joulu muodostuikin aivan erilaiseksi kuin olimme odottaneet, kun sekä minä että mieheni sairastuimme ärhäkkään flunssaan. Ennen reissuun lähtöä molemmilla oli vielä terve olo, mutta aaton vastaisena yönä en saanut tukkoisuudeltani nukuttua muutamaa tuntia enempää. Nämä pari päivää menivät siis odotusten vastaisesti aika matalalla profiililla. Enpä usko, että kotiinpaluu on koskaan tuntunut niin hyvältä kuin eilen! Ihanaa olla omalla porukalla ja omassa rauhassa. Jos kylässä oleminen on rankkaa niin sairaana kylässä oleminen se vasta rankkaa onkin... Juuri tästä syystä ei tullut kuvailtuakaan niin paljon kuin oli aikomus, mutta muutaman kuvan nappasin kuitenkin.





Joulua vietettiin (miehen lapsuudenperheen) perinteiden mukaisesti. Itse pidin yllä joulufiilistä hoitamalla jouluaskareita sen minkä pystyin. Pukki kävi ja lahjoi kiltit lapset ja aikuiset. Itse en  ole tainnut olla kovin kiltti, kun en pukilta saanut yhtään "omaa" lahjaa. Lapset sen sijaan saivat paljon kaikenlaista kivaa, mikä viihdytti heitä loistavasti loppuvierailumme ajan.

Kotiin palattuamme lapsia odotti yllätys, kun oman joulukuusemme alta löytyi vielä sievoinen kasa joulupaketteja. Yllätyksekseni sieltä löytyi kuin löytyikin myös minulle pari pakettia toivottuine sisältöineen :) Tulimme lasten kanssa siihen johtopäätökseen, että Joulupukki on käynyt etsimässä meitä kotoa ja jättänyt osan lahjoista tänne. Vietimmekin vähän kuin toista jouluaattoa omalla porukalla. Meillä on jo useampana vuonna ollut tapana jättää osa lahjoista kotiin kuusen alle ja ottaa joulunviettopaikkaan mukaan vain itse antamamme lahjat. Lapset jaksavat innostua lahjoista enemmän, kun paketteja ei tule niin paljoa kerralla, ja toisaalta kotiinpaluussakin on tiettyä hohtoa, kun "toinen joulu" odottaa kotona.




Osa ihmisistä palailee jo arkeen, mutta meillä loma (ja joulu) jatkuu! Olen jo päättänyt, etten tämän vuoden puolella liikahda enää mihinkään omasta ihanasta kodistamme. No, ehkä sentään jonnekin, mutta mihinkään kauemmas en lähde. Voin kertoa, että viikonloppureissuja milloin minnekin on tullut tälle vuodelle koettua aivan riittävästi. Nyt keskitymme rentoutumaan oman perheen kesken, mikäs sen parempaa! Minullakin on vihdoin aikaa myös blogini ulkoasun kohentamiseen, mikä näkyy jo uutena bannerina ja tulevina uudistuksina :)

Ihanaa viikon jatkoa!

24.12.2016

Hyvää joulua!

Jouluaatto, vihdoinkin - ainakin lasten mielestä. Vanhempien valitsema jouluradiokanava vaihtuu lennosta Lasten jouluradioon ja joulukuusikin on saatu kumoon kertaalleen. Hyvin alkanut joulu jatkuu toivottavasti yhtä riemukkaissa merkeissä! Tämän joulun vietämme miehen vanhempien luona pitkästä aikaa, joten odotettavissa on ainakin runsaasti lastenhoitoapua :)



 

Lämmintä, tunnelmallista, rakkaudentäyteistä joulua teille kaikille ♥

 

23.12.2016

Joulutunnelmaa sisustuksella

Aatonaaton kunniaksi esittelen teille meidän joulukotia. Vaikka useana jouluna olemme viettäneet vähintäänkin aattoa jossain muualla kuin kotona, kodin laittaminen jouluiseksi on silti alusta asti ollut minulle tärkeää. Jo kimppakämpässä asuessani virittelin omaan huoneeseeni jouluvalot hyvissä ajoin (eli varmaan lokakuussa), mutta muutettuamme miehen kanssa saman katon alle jouluviritysten määrä on vain kasvanut vuosien saatossa. 

Olin laittanut lastenhuoneen ikkunaan jouluvalot jo aiemmin, mutta pari iltaa sitten tuli mieleeni koristaa myös lipaston päällys kauniisti. Tasoille kasautuu epähuomiossa kaikenlaista, ja ajattelin, että ehkä kaunis asetelma estää laskemasta tasolle ylimääräisiä asioita. Siirsin lastenhuoneeseen jouluisesti koristellut peikonpähkinäoksani - pitäähän lapsillakin nyt joulupuu olla - sekä maljakkoon asettamani kuusenkoristelusta ylijääneet joulupallot ja helminauhan. Vaikka asetelma yksinkertainen onkin, se toi kaivattua joulun tuntua myös lastenhuoneeseen - ja onpa tasokin pysynyt siistimpänä.


peikonpähkinä, koristeet, joulu, jouluoksa, joulupallot








joulukoriste, joulupallo, helmikoristeet, diy

joulukoristeet, pallot, maljakko, asetelma


Olohuoneessakin on jouluvaloja joka lähtöön. Ikkunaa valaisee kynttelikkö, joka on kaikessa perinteisyydessään minulle tärkeä jouluvalo. Eräs ilta sain inspiraation tehdä kirjahyllyn yhteen lokeroon pienen asetelman. Alun perin kynttilälle tarkoitetusta talon muotoisesta lyhdystä tuli hetkessä lapsiystävällisempi ja turvallisempi, kun laitoin sisään kynttilän sijaan pienet jouluvalot. Valaistu talo näytti kuitenkin hyvin yksinäiseltä valkoisessa lokerossa tönöttäessään, joten tein kankaista sille mukavamman ympäristön. Mustaa taustaa vasten valo myös näyttää loistavan ihan eri tavalla.


kynttelikkö, kaareva

jouluvalot, tunnelmaa, valot, lyhty, asetelma


Minulle tärkein oman kodin joulukoriste on  ehdottomasti aito joulukuusi. Se on niin kaunis kynttilöineen ja koristeineen, että voisin pitää sellaista ympäri vuoden. Tämänvuotinen kuusi on lyhyt, tuuhea ja rungoltaan kiero kuten Savossa kuuluukin! Tänä jouluna hopea näkyy olevan suosikkivärini vähän kaikessa, joten kuusestakin sitä löytyy. Piristeenä pari punaista palloa sekä muutama ei-mihinkään kategoriaan kuuluva kuusenkoriste. Ehdoton lempparini on esikoisen päiväkodissa askartelema poro, joka koristaa joulukuustamme nyt toista kertaa.

Yleensä olen saanut kuusen syntymäpäivälahjaksi, mutta tänä vuonna mies olikin päivää etuajassa. Minun jouluni on ihan pienestä saakka alkanut syntymäpäivästäni. Jotenkin se, kun sai aamulla syntymäpäivälahjan, ja mahdollisesti syyslukukauden loppuminen sattui samaan päivään, nosti joulufiiliksen potenssiin sata. Tämäkään vuosi ei tehnyt poikkeusta siinä suhteessa, vaan virallista jouluani on vietetty jo useampi päivä. Jouluunhan toki liittyy kiinteästi myöhään valvominen ja loputon suklaan syöminen, joten tunnustettakoon, että nämä on jo sujuvasti otettu haltuun!


joulukuusi, aito, koristeet, kynttilät, joulupallot, hopea, helminauha

joulukoriste, lapsen, tekemä


Viimeisenä esittelyssä uusin pieni projektini eli elämäni ensimmäinen havukranssi! Joulukuusta jouduttiin hieman karsimaan, ja pakkohan minun oli hyödyntää ne havut. Ohuella rautalangalla värkkäsin havut suunnilleen ympyräksi ja lisäsin koristeeksi paria nauhaa ja muutamia helmiä. Eihän siitä täydellinen tullut, mutta ihan hyvä ekaksi kranssikseni :)


havukranssi, joulukranssi, kuusen havut, koristenauhat, sisustus, diy

helmet, pitsinauha, kranssi, itse tehty, joulukoriste


Tässä pieniä palasia meidän perheen joulukodista. Täytyy sanoa, että nautin älyttömästi, kun iltaisin palaa pelkkiä jouluvaloja ja on hämärää ja tunnelmallista! Nyt kelpaa joulun tulla ♥

22.12.2016

Joulumarkkinat

Olen haaveillut joulumarkkinoista jo vuosikausia, ja nimenomaan saksalaisista sellaisista. Tänä vuonna tämä pitkäaikainen haaveeni toteutui ja pääsin fiilistelemään joulunalustunnelmaa Stuttgartin joulumarkkinoille. Täytyy sanoa, että se tunnelma vei mukanaan. Varsinkin lauantai-iltana, jolloin itse olimme markkinoilla, väkeä oli paikalla runsaasti. Joka puolella kuului iloinen saksankielinen puheensorina ja useimpien käsissä näkyi höyryäviä Glühwein-mukeja. Kauniisti koristellut ja jouluvaloin valaistut kojut houkuttelivat luokseen, vaikka suuri osa ihmisistä vaikuttikin olevan - kuten mekin - lähinnä nauttimassa kivasta tunnelmasta, jota ihmispaljouden ja ruokien tuoksun lisäksi olivat luomassa katusoittajat.


Stuttgart, saksalaiset, joulumarkkinat, joulutori


Itse joulumarkkinoiden tarjonta oli hyvin moninaista: myynnissä oli joulutavaran lisäksi syötävää joka lähtöön. Erilaisista wursteista maistoimme Currywurstia, hyvää oli! Ruokaisampien vaihtoehtojen lisäksi tarjolla oli esimerkiksi sokeroituja manteleita ja suklaalla kuorrutettuja hedelmiä. Joulutavaraa oli sitäkin runsaasti erilaista: kauniita liinoja, koriste-esineitä, kynttiläkippoja, erilaisia huoneentauluja ja niin edelleen. Vaikka kävimme markkinoilla kahteen otteeseen, emme siitä huolimatta ehtineet käydä kunnolla läpi kaikkia kojuja, koska markkina-alue on niin laaja. Muutamia tuliaisia löysimme kuitenkin kotiin viemisiksi.  Voisin laverrella tästä markkinakokemuksesta vaikka kuinka paljon, mutta annan tällä kertaa kuvien puhua puolestani :)


joulutori, jouluvalot, tunnelma

kynttilä, lahja, joulu

piparkakkusydän, piparisydän

tuikkukippo, kynttilä, lasi, koriste-esine, joulukoriste

joulutähdet, tähti, joulu, koriste


Toivottavasti kuvista välittyy edes jollakin tavalla joulumarkkinoiden lämmin tunnelma! Enää kaksi yötä aattoon :)

21.12.2016

Tonttupuuhia

Enää kolme yötä jouluun! Vaikka kuinka yrittäisi etukäteen suunnitella ja päättäisi, että tänä vuonna olen ajoissa, valmistelut tuppaavat jäämään viime tinkaan. Eilen illalla otin kuitenkin kunnon paketointimaratonin lasten mentyä nukkumaan. Tänä vuonna olen miettinyt erityisen tarkkaan, mitä kenellekin antaisin. Myös oman perheemme suhteen olen punninnut, millaisista lahjoista olisi eniten iloa. Omana tavoitteenani on löytää sellaisia lahjoja, jotka jaksavat ilahduttaa vielä pitkään jouluaattoillan jälkeenkin. Lapsethan toki joka vuosi selaavat lelukirjat innoissaan läpi ja sanelevat listaan monia ja taas monia lelutoiveita, jotka eivät välttämättä kuitenkaan jaksaisi heitä pidemmän päälle innostaa.


joululahjat, paketointi, lahjaideoita, lapsille


Tänä vuonna lasten lahjapaketteihin käärittiin
  • yhteisesti Kimble-peli
  • yhteisesti leikkilääkärisetti
  • kaikille uudet yöasut
  • esikoiselle pieniä Legoja
  • keskimmäiselle 2 palapeliä
  • kuopukselle Brion lelu


lahjojen määrä, lasten joululahjat


Olemme vuosien saatossa todenneet, että pari lahjaa per lapsi riittää varsin hyvin, koska lapsiamme muistetaan (liiankin) runsaasti myös isovanhempien, kummien, tätien ja setien toimesta. Varsinkin nyt opiskelijaperheenä pitää miettiä tarkemmin,  kuinka paljon rahaa joulun viettoon kuluukaan. Toisaalta haluamme myös säilyttää maltillisuuden lahjojen määrässä nyt, kun se vielä on mahdollista. Lapset eivät vielä osaa laskea saamiaan lahjoja tai vertailla niitä toisten saamiin lahjoihin, mutta sekin aika koittaa joskus. Siihen asti yritämme viestittää, että vaikka lahjojen saaminen mukavaa onkin, jouluun kuuluu paljon muutakin kivaa, yhdessä tekemistä ja olemista, joita ei mikään lahjamäärä korvaa.

Nyt ryhdymme koko porukalla joulukuusen koristeluun!

20.12.2016

Kaupunkilomamme

Kotona ollaan, ihanaa! Ensimmäinen ulkomaanmatka kahdestaan lastensaannin jälkeen on nyt koettu. En tosin vieläkään ole päässyt selvyyteen, kuormittaako vai virkistääkö matkustaminen minua enemmän. Kun raahasimme painavia matkalaukkujamme pitkin pääkaupunkiseutua maanantain vastaisena yönä yhden jälkeen, ei ollut kovin hohdokas olo. Toisaalta reissaan niin harvoin, että odotan tulevaa matkaa etukäteen aina hurjan paljon - ja ehkä myös pienesti kuvittelen matkustustauon aikana muuttuneeni joksikin maailmanmatkaajaksi :D












Lomassa parasta oli...
  • kun sai nukkua keskeytyksettä niin pitkään kuin halusi
  • vaahtokylpy!
  • uusien (ja tuttujen) paikkojen kiertely
  • rauhassa syöty aamupala x 3
  • matkustamisen helppous ja huolettomuus (aiheutti suorastaan hämmennystä, kun ei tarvinutkaan huolehtia kuin itsestään)
  • kun sai olla puolison kanssa ihan vain kahdestaan <3

Oli selvää, että suuntaamme lomallamme Saksaan, mutta minne siellä, oli kinkkisempi kysymys. Minun vaatimuksiini kuuluivat ehdottomasti hyvät joulumarkkinat. Mies puolestaan toivoi kohteelta hyviä (vaate)shoppailumahdollisuuksia. Ei, hän ei ole mitenkään innokas shoppailija enkä ole muuten minäkään, mutta ulkomailta jostain syystä löytyy paremmin kivoja vaatteita - tai ainakin parempia Outlet-liikkeitä!  Itse haaveilin ensin matkasta Bremeniin, jonne pala sydäntäni jäi viimevuotisella Saksan-matkallamme. Päädyimme kuitenkin lopulta Stuttgartiin, koska sieltä löytyi vielä monipuolisemmin toivomiamme asioita.




Olen viimeksi käynyt Stuttgartissa reilut 10 vuotta sitten teininä, kun olimme kaverini kanssa kolme viikkoa "vaihdossa". En todellakaan olettanut, että siltä ajalta olisi jäänyt mitään muistikuvia, mutta niin vain keskustassa kulkiessani tokaisin, että hei, olen ollut täällä ennenkin! Lähialueiden karttoja katsellessa tuli vastaan vielä tutumpia paikkoja. Harmikseni emme ajan vähyyden vuoksi ehtineet käydä esimerkiksi Tübingenissä tai Reutlingenissa, joissa myös vierailin silloin 10 vuotta sitten. Olisi ollut hauskaa käväistä myös siellä, mutta pitäähän sitä jotain jättää seuraavallekin kerralle!

Kahden kokonaisen päivän aikana ehdimme kuitenkin tutustua joulumarkkinoihin, kierrellä keskustassa, käydä Metzingenin Outlet Cityssä sekä pakollisena museovierailuna Mercedes-Benz-museossa. Joulumarkkinoista, Outlet Citystä ja Mercedes-Benz-museosta on (tulossa) jokaisesta oma postauksensa kuvien kera - jospa teistä joku muukin innostuisi matkustamaan Baden-Württembergiin ;)




Oli muuten hauska sattuma, kun lentomatkalla Helsingistä Kööpenhaminaan (suorista lennoista saimme vain haaveilla) viereemme sattui istumaan Stuttgartissa kaksi vuotta asunut nainen. Lentomatka sujui joutuin siinä jutellessa, ja saimmekin häneltä kivoja vinkkejä ja suosituksia paikoista, joissa kannattaa käydä. Mitä tästä opimme? Aina kannattaa kysyä, minne vieruskaveri on matkalla!

19.12.2016

Uusia juttuja

Tänä syksynä olen päässyt tekemään monia asioita, joita en ole tehnyt aikoihin tai koskaan. Tässäpä pieni katsaus niihin!

Asunnon myynti
Eipä ollut kuvitelmissamme vielä pari vuotta sitten, että tekisimme comebackin vuokra-asumiseen. Ennemminkin tulevaisuudessa siinsi mahdollisesti oman kodin rakentaminen, vaikka se ajatuksena tuntuikin kaukaiselta. Kun myy asuntoa ensimmäistä kertaa elämässään, tulee vastaan paljon kaikenlaista, mitä ei ole osannut etukäteen ajatella. Ensimmäinen kierros asuntokauppoja on nyt koettu, joten seuraavalla kerralla kaikki on todennäköisesti selkeämpää!



Toteutuneita asuntokauppoja juhlistimme Puijon tornin ravintolassa. Loistavat ruuat ja mahtavat maisemat!


Irtisanoutuminen
En ole koskaan sanonut itseäni irti työpaikasta. Ennen tätä vuotta siis. Ennen entistä työpaikkaani olin tehnyt vain lyhyitä määräaikaisuuksia ja sijaisuuksia, joten vakituinen työ oli todellinen onnenpotku. Olen hyvin onnellinen siitä, että sain entisestä työpaikastani kokemusta ja varmuutta tehdä sairaanhoitajan töitä. Ilman sitä vaikkapa keikkailu tuntuisi paljon pelottavammalta ajatukselta kuin se nyt tuntuu. Oli myös hyvä päästä kokemaan reilun vuoden verran, mitä on pikkulapsiperhe-elämä, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Hektistä, sitä se on. Sen kokemuksen myötä osaan paremmin arvostaa perheen yhteistä aikaa ja vähemmän aikataulutettua elämää.

Irtisanoutuminen oli aika radikaalikin ratkaisu, koska opintovapaatakin olisin todennäköisesti saanut. Tiesin kuitenkin, etten ole palaamassa enää samaan työpaikkaan eikä se muuton vuoksi olisi kovin helppoa ollutkaan. Päätin, etten halua jättää entiseen asuinpaikkaan mitään siteitä, jotka eivät ole välttämättömiä. Tähän mennessä en ole päätöstäni katunut ja luotan siihen, että asiat järjestyvät jatkossakin.




Korkeakoululiikunta
Opiskelun taas yksi hyvä puoli: paljon liikuntamahdollisuuksia ja halvalla! Koko vuoden tarjonnan saa samaan hintaan kuin pk-seudulla yhden kuntosalikuukauden, joten tottahan tätä on hyödynnettävä. Olen kokeillut monia erilaisia jumppia ja samaa jatkan varmaan ensi vuonna, kun en vielä syksyn aikana ehtinyt kokeilla kaikkea kiinnostavaa. Suuri plussa korkeakoululiikunnalle tulee sunnuntaiaamun perhevuorosta, jonne voi tulla koko porukalla. Vaikka lapset alkuun vähän vierastivatkin suurta tyhjää salia, parissa tunnissa saimme kuitenkin hyvät pelit ja leikit aikaan ja hien pintaan. Yleensä ulkoilemme porukalla, joten välillä on kivaa vaihtelua pistää vaikka sählypelit pystyyn :)

Lääkiksen harkat
Tämän syksyn opinnoissa olemme päässeet itseopiskelun ja luentojen lisäksi myös harjoittelemaan oppimaamme käytännössä. Anatomian opintoihin on kuulunut opiskelukavereiden tutkimista (liikkeet ja liikelaajuudet, lihakset, luut, nivelet, kävely ja viimeisimpänä korva-nenä-kurkku-harkka) ja palpointia (tunnustelimme imusolmukkeita, pulssia eri kohdista) sekä elindissektioita. Olen päässyt ensimmäistä kertaa ikinä tutkimaan sian polviniveltä, sydäntä ja silmää. Ajatus näistä jännitti etukäteen, mutta oli helpottavaa huomata, että jälleen kerran asia tuntui etukäteen pahemmalta kuin todellisuudessa olikaan. Tähän toteamukseen turvaan myös tammikuussa alkavien dissektioiden osalta, niin ei tarvitse koko lomaa jännittää.

Melonta
Syyskuun puolella bongasimme kaverin kanssa liikuntailtapäivän tarjonnasta melonnan. Kaveri oli heti innoissaan ilmoittautumassa, minä vähän epäröin. Viimeksi olen melonut suunnilleen kymmenen vuotta sitten leirikoulussa, joten omat taidot hivenen epäilyttivät. Päätin kuitenkin uskaltaa, ja niinpä lokakuisena aurinkoisena iltapäivänä hyppäsimme kanoottiin ja lähdimme uskomattoman kauniille Rauhalahdelle kiertelemään. Meloimme yksissä tuumin läheisen saaren ympäri ja juttelimme niitä näitä. Vesillä tulee monesti todella tyyni olo. Yhtä aikaa tuntuu pieneltä ja toisaalta turvalliselta. Valitettavaa kyllä kuvamateriaalia tuolta reissulta ei ole, koska jätin puhelimenkin varmaan talteen sisätiloihin  - totta kai oletin, että saamme saman tien kanootin kumoon!




Nallelääkäröinti
Lokakuussa pääsin KYS:n lastenosastolle kolmen opiskelijatoverini kanssa nallelääkäröimään. Tehtävänä oli lähinnä jututtaa pikku potilaita ja hoitaa heidän pehmolelujensa mahdollisia kipuja tai vaivoja. Vaikka minulla runsaasti kokemusta lapsista onkin, halusin silti mukaan, koska "työn" puolesta kohtaamistilanteet ovat joka tapauksessa aivan erilaisia. Koska olen ollut harjoittelussa ja työskennellyt lastenosastolla sh-opintojeni aikana, osastolla olo tuntui ihanan kotoisalta. Kuten tk-päivien jälkeenkin, myös KYS:llä vierailu sai taas haikailemaan työelämään. Tämän vuoden puolella en enää ehdi mihinkään keikkalistalle, mutta ehkä ensi vuonna sitten!

Pyöräily
Jos on pakko valita kulkuvälineistä mieluisin, se on ehdottomasti pyörä. Ennen opintojen alkua etsiskelin sopivaa pyörää ja päädyin kolmivaihteiseen perusmalliin. Vaikka tähän asti pärjäsinkin yksivaihteisella, Kuopio on sen verran mäkistä seutua, että (vähintään) kolme vaihdetta on hyvä olla. Voin tässä ihan meidän kesken tunnustaa, että alkuun en voinut edes käyttää kolmosvaihdetta, koska polkeminen oli ihan liian raskasta ;D

Ensimmäistä kertaa KYS:n vierestä Puijonlaaksoon johtavan mäen alla ajatukseni oli: Oh, help! Mäki näytti kohoavan pystysuoraan, ja luonnollisesti ajattelin, etten ikipäivänä jaksa polkea tuota mäkeä ylös. Enkä jaksanutkaan ensimmäisellä enkä vielä toisellakaan opiskeluviikolla. Täällä uhosin, että vielä minä sen mäen päihitän, vaikka siihen menisi kymmenen vuotta. Haasteitahan toki pitää elämässä olla, ja tästä mäestä tuli (taas) yksi sellainen. Ja voi sitä voittajafiilistä, kun ihan uupuneena pääsee mäen huipulle. Oikeasti huippua huomata, miten kunto on kasvanut pyöräillessä! Nyt tosin on taas uudet haasteet edessä, kun alla on nastat... Niiden kanssa tunnetusti pyöräily on vieläkin raskaampaa. Mutta ehei, en luovuta ja ala kulkea bussilla - sehän olisi nynnyä!



Kesäkelejä odotellen!


Uuteen porukkaan pääseminen
Opiskeluporukka on ihan oma juttunsa, ja viimeksi olen sellaiseen päätynyt seitsemän vuotta sitten. Silloin meitä oli neljä tyttöä, joita yhdistivät sairaanhoitajaopinnot eikä juuri muu. Saman alan opiskelu on silti yllättävän vahva side, kuten olen myös tänä syksynä saanut todeta. On kivaa, kun lähes aina saa seuraa, kun sitä kaipaa. Välillä tosin nautin vaikkapa yksin syömisestä, koska kotona rauhallinen ruokailuhetki on harvinaisuus.

Muitakin ihmissuhteita olen yrittänyt solmia urakalla, vähintään niin, että kasvotuttuja saisi. En usko, että olisin sosiaalisesti näin aktiivinen, ellei olisi pakko. Olen siis tutustunut todella monen ventovieraan kanssa, mikä ei todellakaan ole minulle erityisen luontaista tai edes luontevaa. Ystävällinen ja kohtelias osaan kyllä olla ja small talk'kin luonnistuu, mutta syvempi tutustuminen vaatii minulta aina erityistä tsemppausta. Tämän syksyn "tavoite" on kuitenkin saavutettu ja uusia tuttuja saatu, mistä olen tietysti hyvin iloinen :)


Summa summarum: paljon uusia kokemuksia, suurempia ja pienempiä, on takana, mutta on niitä varmasti edessäkin. Uusia seikkailuja kohti siis!

 

18.12.2016

Pikaterveiset Saksasta

Heti joululoman alkajaisiksi suuntasimme miehen kanssa kahdestaan lyhyelle kaupunkilomalle, tällä kertaa Saksaan! Koska reilu vuosi sitten Euroopan-roadtripillämme emme ehtineet eteläiseen Saksaan asti, päätimme tällä kertaa matkustaa Stuttgartiin. Kuten kuvasta näkyy, täällä näyttää päivänvalossa samalta kuin Suomessa lokakuussa, mutta eipä se menoa haittaa. Totta kai myös tämä kaupunki olisi kauneimmillaan keväällä tai kesällä, mutta näin joulun alla ainakin meitä tänne vetivät ihan jotkut muut asiat kuin maisemat.




Pieni irtiotto heti joululoman alkajaisiksi tuli tarpeeseen, mutta johan tässä alkaa olla ikävä omaan arkeen ja joulupuuhiin. Jouluaattoon on aikaa enää 6 päivää, ja kiire uhkaa tulla valmistelujen kanssa tänäkin vuonna. Mutta rennolla asenteella mennään ja tehdään sen verran mitä ehditään, vaikka minulla melkoinen lista "pakollisia" jouluaskareita löytyykin :) Tänään (onneksi!) ovat kuitenkin jo vuorossa paluulennot, joten pian pääsen lyhentämään jouluaskarelistaani. Näihin pariin päivään on mahtunut pelkän olemisen lisäksi kaikenlaista näkemistä ja kokemista, joista kirjoittelen tarkemmin, kunhan pääsen kotiin asti!

Tunnelmallista viimeistä adventtisunnuntaita! Ihan kohta on joulu :)

16.12.2016

Yksivuotias

Kaiken joulu- ja matkavalmistelun lomassa vietimme myös kuopuksemme pienimuotoista 1-vuotisjuhlaa. Otin kaiken ilon irti siitä, kun noin pienellä ei vielä ole toiveita tai vaatimuksia kakun suhteen, ja tein tällä kertaa hempeän vaaleanpunaisen kakun. Kakun päällä jälleen kerran itse tehtyä vaahtokarkkimassaa ja täytteenä mustikkamoussea. Koristeet ovat sokerimassaa ja nallen vaaleanpunaiset osat samaa vaahtokarkkimassaa kuin kakun päälläkin.


1-vuotissyntymäpäivä, kakku, vaahtokarkkimassa, koristeet






































Muutama päivä sitten leivoimme myös pipareita, joten tuunasin niistä muutaman synttärijuhliin
sopiviksi. Otin yli jääneestä vaahtokarkkimassasta muotilla ohuita sydämiä ja pursotin massan päälle pikeerillä numeron 1. Kiinnitin ohuet sydämet kiinni samanmuotoisiin pipareihin pikeerillä. Kuten kuvitella saattaa, pipareista tuli melkoisen makeita, mutta niinhän juhlissa kuuluukin.

Koska harvoin tulee kirjoitettua ylös, mitä kaikkea lapset osaavatkaan, sallittakoon tällainen listaus 1-vuotisjuhlien kunniaksi. Meidän yksivuotiaamme osaa:

- kävellä
- vilkuttaa
- taputtaa
- sanoa "tta" (ota), "ätti" (äiti), "vauva"
- tyhjentää kaapit ja kaivaa kukista mullat
- tehdä kiusaa vinkeä ilme kasvoillaan

...eli melko lailla enemmän asioita kuin vuosi sitten.

On yhtä aikaa haikeaa ja helpottavaa, kun vauvavuosi on takana. Jokaisen lapsen kohdalla vauvavuosi on ollut omanlaisensa. Tähän vauvavuoteen kuului paljon muutoksia ja pieniä ja suurempia projekteja. Mutta kuten jokaisen lapsen kohdalla, myös tällä kertaa oli aivan yhtä ihmeellistä nähdä pikkuisen avuttoman nyytin kasvavan vähitellen ehtiväiseksi, omanlaisekseen 1-vuotiaaksi.

Onnea vielä, pikkuinen pääsykoebabyni :)

14.12.2016

Lomalla!

Jee, fuksisyksy on nyt ohi! Selvisin siitä sittenkin, vaikka väliin epäilinkin kykyjäni, osaamistani ja jaksamistani. Elinanatomian tentti meni ihan hyvin. Vilkaistessani vastauksia heti tentin jälkeen totesin jo muutaman virheen, mutta tehty mikä tehty! Parhaani kuitenkin tein ja yritin, joten sen myötä voin jäädä hyvillä mielin lomalle.

Tänä vuonna joululomani  on ennätyksellisen pitkä. Toissa vuonna, kun olin työelämässä, olin vapaalla huimat kolme päivää (24.- 26.12.) ja palasin töihin heti 27. päivä (ihana vuorotyö!). Silloin joulu jäi kieltämättä tosi lyhyeksi, kun arki alkoi melkein saman tien uudestaan. Siihen verrattuna tämänvuotinen lomani on suorastaan ruhtinaallinen, ja aionkin nauttia siitä ihan täysillä!


lääkis, pääsykoe, joululoma, opiskelu, tauko


Viime vuonna pidin pääsykoelukemisista joululomaa viikon verran, mikä sekin riitti hyvin pieneksi tauoksi opiskelusta. Joululomani rajaamisessa toimi loistavasti se, kun vietimme viikon joulunvietossa sukulaisilla. Kotiin palattuamme alkoi taas arki ja opiskelut. Muistan tosin sen, että siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsimme takaisin kotiin, opiskeluinto oli jo ihan tapissa. Jos olisimme palanneet kotiin aiemmin, tuskin olisin malttanut pysyä poissa kirjojen äärestä niin pitkään. Siksikin oli hyvä, etteivät opiskelumateriaalit olleet saatavilla. Vaikka silloin tuntuikin, että enhän minä lomaa mihinkään tarvitse (hormonien vaikutusta kaikki tyynni, en voi käsittää silloisia ajatuksiani!), jälkikäteen ajateltuna oli tosi hyvä, että puolipakolla tuli pidettyä edes tuo viikon tauko.

Erityisesti pääsykokeisiin lukevat, muistakaa siis lomanne aikana levätä! "Unohtakaa" koko pääsykoe (ts. älkää huolehtiko siitä, vaikkette sitä ehkä pysty kokonaan unohtamaan... nimim. kokemusta on) ja nauttikaa! Lukekaa jotain muuta kuin koulukirjoja, ulkoilkaa, fiilistelkää, olkaa vain! Kevät tulee äkkiä ja kuluu äkkiä, joten tässä välissä pieni paussi on enemmän kuin paikallaan. Keväällä opiskelukierrosten noustua voi uupua herkästi, joten kannattaa satsata siihen, että aloittaa uuden vuoden levänneenä, rentoutuneena ja opiskeluintoa keränneenä. Näin tein itse viime vuonna hakuprosessin pyörteissä ja samoin aion tehdä nytkin! Onneksi jo viikko tai pari lomailua tekee ihmeitä :)




Tähän loppuun vielä mainittakoon, että loppukiri onnistui yli odotusten, vaikka alkuun pientä kankeutta oli itse kullakin. Loma sai siis alkaa kohtuullisen vähällä stressillä, vaikka tehtävää vielä riittääkin. Tämän ensimmäisen lomapäivän vaatimattomana tavoitteena on pakata auto lomareissua varten ja suunnata jälleen kerran kohti Etelä-Suomea.

Nauttikaa lomastanne (kun sen aika on), olette sen ansainneet! Niin teen minäkin :)

12.12.2016

Viimeiset koulupäivät

Tänään alkoi viimeinen "opiskeluviikko" eli viimeiset kaksi päivää. Loppukiri on ilmeisesti purrut. Ihmismieli on kummallinen: heti, kun annoin itselleni luvan ottaa rennommin ja lakkasin vaatimasta itseltäni liikoja, jostain löytyi vielä pieni ripaus innostusta, joka kantoi näihin päiviin asti. Yhtään pidempään en tosin jaksaisi, joten kunhan näistä päivistä selvitään, jään lomalle enemmän kuin mielelläni!


talvi, Kuopio, lääkis, opiskelu


Vaan ihan vielä ei ole loman aika. Tänään meillä on vielä yksi radiologisen anatomian harkka. ja iltapäivä kuluukin sitten kavereiden kesken elinanatomiaa kerratessa. Tämän kurssin aikana emme ehtineet opiskella yhdessä, mutta onneksi kertaamiseen löytyi sopiva ajankohta. Luultavasti käymme läpi koko kurssin koealueen ja toivottavasti koemme osaavammekin jotakin - alkaa nimittäin olla myöhäistä tehdä osaamistasolleen mitään :D

Huomenaamuna koittaakin sitten fuksisyksyni viimeinen tentti. Elinanatomia aiheena ei kauhistuta enää niin paljoa kuin vaikkapa viikko sitten. Tenttikään ei jännitä enää ihan niin paljon kuin aiempien tenttien kohdalla, mutta silti pienesti hermostuttaa. Olipa tentti millainen tahansa, parhaani olen tehnyt enkä liiemmin jossiteltavaakaan jättänyt. Lomani ei alakaan heti tentin jälkeen, koska tälle viikolle siirtyi vielä yksi pienryhmätyöskentely. Joka tapauksessa kiva saada kaikki rästihommatkin pois alta ennen lomalle jääntiä.




Viimeiset opiskelupäivät kuluvat siis lähinnä elinanatomian parissa ja siinä sivussa matkavalmisteluja tehden, totta kai. Ennen kirjojen heittämistä kaapin perukoille ja lomariemun päästämistä täyteen mittaansa on myös varmistettava, että olen varmasti hoitanut kaikki fysiikan tehtävät, joiden viimeinen palautuspäivä on ennen joulua. Huomenna hoidan vielä viimeiset tarkastukset kaikkien kurssien osalta, jottei mikään jää erehdyksessä huomiotta ja sitä myöten kalvamaan koko loman ajaksi.

Lomaan aikaa kaksi päivää, uskomatonta!


11.12.2016

Joulukorttitalkoot

Minulle tärkeä jouluperinne on itsetehtyjen joulukorttien lähettäminen, ja niitä lähteekin vuosittain noin kolmeenkymmeneen osoitteeseen ympäri Suomea. Minusta on mukavaa muistaa läheisiä ihmisiä kortilla, kun muuten tulee niin harvoin pidettyä yhteyttä. Joulukortti tuo ainakin itselleni lämpimän tunteen siitä, että minua ja meitä on muistettu. Siksi haluan myös itse muistaa muita.




Itsenäisyyspäivänä pidimme kunnon korttitalkoot koko perheellä ja osan korteista näette tässä. Tänä vuonna valitsin korttien värimaailmaksi valkohopean. Ostin muutamaa erilaista nauhaa, paperia ja tarroja, loput tarvikkeet löytyivät jo kotoa (ylimitoitetusta) askartelutarvikevalikoimasta. Vaikka hopeiset yksityiskohdat kimaltelevatkin kuvissa melkoisesti, lopputulos ei luonnossa ole sentään ihan noin överi.

 


Yleensä  sommittelen fiilispohjalta erilaisia kortteja. Kun ideat loppuvat, valitsen parhaat kortit, joista sitten varioin saman tyylisiä mutta erilaisia kortteja. Kun kortit ovat valmiita, on hauskaa miettiä kullekin vastaanottajalle sopiva kortti. Eivät taida vastaanottajat aina aavistaakaan, kuinka paljon lämpimiä ajatuksia on yhden pienen joulukortin takana :)

Osa korteista on vielä tekemättä, joten kiirettä pitää, mutta emmeköhän saa kortit tänäkin vuonna ajoissa matkaan. Parastahan toki olisi, kun saisi kortit postiin ennen pahimpia jouluruuhkia, mutta minkäs teet, kun joulukuu joka vuosi yllättää!

Onko teillä tapana lähetellä joulukortteja?

10.12.2016

Joulussa ihanaa on...

- sen odottaminen ja valmisteleminen
- seesteinen, rauhallinen tunnelma
- jouluruuat
- tärkeät perinteet
- kuusen tuoksu
- lasten ilo
- myöhään valvominen
- yöllä syöminen
- yhdessäolo
- ihan vain oleminen (tätä odotan ehkä eniten!)
- sohva+kirja+suklaa
- ihanat maisemat (paitsi lumettomina jouluina)
- kynttilät ja jouluvalot




Näitä kaikkea toivon myös tältä joululta. Enää kaksi viikkoa aattoon!

8.12.2016

Loppukiri

Aika hupenee, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että eletään viimeisiä päiviä ennen joululomaa! Lomalle jäänti tuntuu sitä paremmalta, mitä mahtavamman loppukirin saa aikaiseksi. Vaikka Totaaliväsymys-postauksessa valittelinkin väsymystä, pienelle kirille on aina tilaa. Tämän tarkoituksena ei tietenkään ole väsyttää itseään niin, ettei joululoma riitä palautumiseen, vaan tsempata itseään sen verran, että lomalle on mukava jäädä.




Itse olen niitä ihmisiä, jotka niin urheilun kuin opiskelunkin osalta ovat tehokkaimpia ihan viimeisillä hetkillä. Jos joku rääkkitreeni loppuu "ihan kohta", vedän lopun niin täysillä kuin ikinä jaksan. Siitä tulee ihan törkeän hyvä fiilis. Opiskelussanikin huijaan itseäni jaksamaan vielä tämän päivän ja vielä tämän asian, koska sitten saa taas levätä. Joillekin tämä sopii, toisille ei, joten älkää ihan kaikki ottako minusta mallia! Itsensä piiskaamisessa on se huono puoli, ettei siinä välttämättä ole tarpeeksi tilaa levolle. Jos ihan oikeasti hyvinvointi kärsii liiasta vaativuudesta, pitää himmailla. Niin kuin minun nyt. Tämä loppukirini on melkoisen iisi verrattuna vaikka kiriin ennen pääsykoetta, mutta kiri se on pienikin kiri.

Tänä vuonna loppukiriin osallistuu myös mieheni, koska sattuneesta syystä kotiasiat ovat nykyään pääosin hänen kontollaan. Tavoitteenamme on, että pääsemme kohtuullisen vähällä stressillä loman viettoon, eikä asioiden hoitaminen jäisi viime tippaan. Sen myötä myös miehen on tsempattava ja tehtävä joka päivä vähän valmisteluja matkan eteen. Lähestyvä joulukin vaatii tietysti osansa, kun piparit on vielä leipomatta, lahjat hankkimatta ja joulukortit lähettämättä... Joulukuu kuluu aina varkain!




Pääsykoelukijoille ja kaikille muillekin tsemppiä loppukiriin! Miettikää, miten hyvä fiilis on, kun vihdoin koittaa (itse määrittelemänne?) ensimmäinen lomapäivä. Sitten saa luvan kanssa keskittyä ihan vain olemiseen vailla huolen häivää :)

7.12.2016

Itsenäisyyspäivä

Eilen vietimme itsenäisen Suomen 99-vuotisjuhlaa. Sekä minun että mieheni (jo edesmenneissä) isovanhemmissa on ollut heitä, jotka ovat itsenäisyyttä puolustaneet. Meidän yhteisiin itsenäisyyspäiväperinteisiimme kuuluu juhla-ateria (tänä vuonna karjalanpaistia ja perunoita kreikkalaisen salaatin kera ja jälkiruokana vaniljainen panna cotta) sekä tietysti illalla Linnan vastaanoton seuraaminen. Itse tosin en jaksanut (ehtinyt) siihen tänä vuonna niin paneutua, koska tentti valitettavasti pakkaa päälle.




Muistan viimevuotisen itsenäisyyspäivän vähän liiankin hyvin. Olimme kavereilla kylässä, itselläni - totta kai - oli hyvin tukala olo, viimeisillään raskaana kun olin. Siinä Linnan pukuloistoa ihmetellessä saimme ihan tosissaan jännittää, tuleeko lähtö sairaalaan. Mutta voi sitä pettymystä, kun supistukset laantuivat yön aikana! Itsenäisyyspäivä 2015 jäi kuitenkin viimeiseksi päiväksemme kaksilapsisena perheenä, sillä seuraavana päivänä tuntia ennen puoltayötä pikkuinen opiskelukaverini, "pääsykoebaby", näki päivänvalon - tai siis yön. Reippaasta yksivuotiaastamme lisää juttua myöhemmin!


jälkiruoka, pannacotta, vanilja


Minä lähden hetken päästä yliopistolle vakaana aikeenani opiskella (kerrankin) kunnolla elinanatomiaa... Hyvää viikon jatkoa teillekin!

5.12.2016

Totaaliväsymys

Nyt se on tosi lähellä, nimittäin totaaliväsymys opiskelun suhteen. Enää ei puhuta mistään pienestä ohimenevästä väsymyksestä, joka korjaantuu, jos saa yhden yön nukuttua kunnolla. Nyt puhun lamauttavasta väsymyksestä, joka tekee opiskelujuttuihin tarttumisesta todella vaikeaa. Itseni tuntien tämä fiilis ei ennusta hyvää, vaan tällainen väsymys on viimeinen varoitus siitä, että nyt on pakko hidastaa. Tällaisella fiiliksellä jäljellä olevat 1,5 opiskeluviikkoa tuntuvat loputtoman pitkiltä. Jäljellä on siis vielä elinanatomian tentti, muutama ryhmätapaaminen ja luento. Viimeisetkin elinanatomian luennot on käyty ja nyt pitäisi "enää" saada asiat iskostettua päähän. Se ei ole helppo tehtävä, eikä itsekriittinen ja vaativa luonteeni helpota asiaa. Minä haluan pärjätä, minä haluan oppia, minä haluan menestyä. Mutta entä jos ei vain jaksa?




Olen tosi lähellä sitä pistettä, josta puhuin Kun opiskelu tökkii -postauksessa. Sitä hetkeä, että on parempi luovuttaa, mitä se missäkin tilanteessa tarkoittaakaan. Nyt jos koskaan on minun aikani laskea rimaa, mikä minulle tarkoittaa sitä, että opiskelen elinanatomian jotenkuten. En edes yritä oppia sitä niin hyvin kuin opin edellisen anatomian kurssin. Käyn tentissä kyllä, mutta voi olla, että joudun sen uusimaan. Kun olotila on tämä, on ihan turha piiskata itseään johonkin loistosuoritukseen. En vain kykene siihen juuri nyt.

Koko syksyn ja vuoden olen ollut tosi reipas ja positiivinenkin, yrittänyt keskittyä hyviin puoliin ja tsempannut itseäni kerta toisensa jälkeen. Kulunut vuosi on sisältänyt tosi monta asiaa, jotka jo yksittäinkin olisivat stressaavia. Kun isoja muutoksia laitetaan monta päällekkäin, onko ihmekään, että lopulta tulee raja vastaan. Kivatkin tapahtumat, juhlat ja muut alkavat tuntua velvollisuuksilta, joihin ei millään jaksaisi lähteä. Luennoilta jää helpommin pois, kun ei jaksa poistua kotoa. Haluaisi tehdä hirveästi kaikkia juttuja, mutta ei vain jaksa, kun velvollisuuksiakin on jo liikaa. Opiskelu syö yhä suuremman osan valveillaoloajasta - jos ei konkreettisesti, niin ajatuksissa. Haluaisin jo jättää opiskelut vähemmälle ja keskittyä joulun valmisteluun ja fiilistelyyn, mutta ei auta - vielä pitää viikko jaksaa.




Valoa on toki tunnelin päässä. Enää reilu viikko, enää yksi tentti. Ehkä lohduttavinta on tieto siitä, että heti joululoman alettua pääsemme miehen kanssa muutamaksi päiväksi kahden kesken lomalle. Olemme kumpikin olleet koko vuoden enemmän ja vähemmän lujilla, joten olemme pienen kaupunkilomamme totisesti ansainneet! Pikkuiset jäävät hyvään hoitoon tutuille ihmisille, joten heidänkään pärjäämisestään ei tarvitse kantaa huolta, vaikka helposti stressaantuvaa ja huolehtivaista tyyppiä olenkin.

Takerrun ihan naurettavuuteen asti siihen hetkeen, kun tentin jälkeen saan astua - toivottavasti kohtuullisen huolettomana - ulos yliopiston ovesta ja ajatella, että tulen takaisin vasta ensi vuonna. Nautin jo etukäteen ajatuksesta, että saan sulloa anatomian kirjat muutamaksi viikoksi kaapin perukoille ja jättää työpöydälleni pelkästään kasan romaaneja, jotka aion ahmia joululoman aikana. Näitä ajatellessa alkaa väkisinkin hymyilyttää. Enää viikko, äkkiä se menee!

Jakaako joku kanssani samantyyppisiä fiiliksiä? Vertaistukea kaivataan :D