18.2.2018

Opiskelukatastrofi

Kivaa sunnuntaita! Nyt tuli ihan tahattomasti pidettyä blogihistoriani pisin postaustauko. Toisin kuin viime postauksessani tosissani toivoin, myös tämä viikko vierähti toipilaita vahtiessa. Loppuviikosta isommat pääsivät sentään jo kiinni omaan päiväkotiarkeensa, mutta sen sijaan kuopuksen eri tautien kanssa on saatu taistella pidempään. No mutta josko NYT?!




Alkuvuoden perusteella on saatu hyvinkin tietoa siitä, millaisia haasteita kahden opiskelijan ja muutaman päiväkoti-ikäisen kanssa voi arkeen tulla. Syksy meni sairastelujen osalta suorastaan yllättävän  helposti, ja kuvittelin saman jatkuvan myös nyt kevätpuolella. Väärin meni. Onneksi olemme voineet limittää opiskelujamme sen perusteella, kummalla on tärkeämpää menoa. Välillä on turvauduttu lapsenvahtiin tunnin-parin ajaksi, kun pakolliset menot ovat sattuneet yhtä aikaa. Joustavuus on totta kai opiskelussa se paras puoli. Ikävintä taas on se, ettei opiskelujaan pääse pakoon, vaan jossain välissä on vaan luettava. Pääsykoelukemiset ovat muistuneet mieleen, kun on ensin koko päivän ollut lasten kanssa ja illalla klo 18 jälkeen päässyt silmät ristissä oman opiskelun ääreen. Enää en ymmärrä, miten ikinä selvisin pääsykoerumbasta ja vieläpä pääsin sisälle. Vertaistukitsempit kaikille perhe-elämän keskeltä opiskelupaikkaa tavoitteleville ♥♥♥




Sairasteluputki aiheutti siis tähänastisen opiskelu-urani pahimman opiskelukatastrofin. Kuluneen viikon olen (itsekkäästi, laput silmillä) kirinyt ja opiskellut ihan järjettömästi saadakseni kiinni edes osan menetetyistä tunneista. Blogikin, muista harrastuksista puhumattakaan, on jäänyt ihan jalkoihin. Ideoita on kyllä, mutta aika on ollut tiukassa. Onneksi keskiviikkona on jo tentti. Paljoa ei enää ole tehtävissä, mutta totta kai parhaani teen. Sen verran pessimistinen olen, että tarkastin jo uusinnan ajankohdan, vaikka toivonkin selättäväni tentin kerrasta.

No one said it would be easy on mottoni, jota hoen itselleni pahimpina hetkinä. Toivottavasti pääsemme pian takaisin omaan, ihanaan arkeen, koska jatkuvassa poikkeustilassa eläminen on todella rasittavaa. Onneksi päivät ovat sentään jo huomattavasti pidentyneet. Olen niin nauttinut siitä, kun puoli viidenkin maissa kotiin kävellessä on vielä aivan valoisaa ♥




Jos kaipailet kuulumisiani tiheämmin, ota seurantaan Instagram @tasapainoilija. Muistathan, että blogia voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa sekä Blogit.fi:n kautta. Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon, kevättä kohti mennään!

10.2.2018

Kliinistä mikrobiologiaa

Hauskaa lauantaita! Jos viime viikko meni opiskelun osalta vähän sinne päin, tämä viikko vei voiton siitäkin. Kliinisen mikrobiologian opiskelu on omalla kohdallani ollut vähän turhankin kliinistä, ja erilaisia taudinkuvia konjunktiviitista ja otiitista perusflunssan kautta mahatautiin on tässä perheessä ilmennyt kiitettävästi. Kuluneen neljän viikon aikana lapset ovat olleet poissa hoidosta enemmän kuin koko syksyn aikana yhteensä, mikä kertonee jotain. Onneksi mieli on pääosin pysynyt hyvänä.




Nyt viikonloppuna meillä oli tarkoitus lähteä koko porukalla reissuun, mutta koska osa lapsista on vielä puolikuntoisia, minä jäin heidän kanssaan kotiin. Jospa rauhallisen kotiviikonlopun jälkeen päästäisiin vihdoin taas arkeen kiinni. Samalla olen toki kiitollinen mahdollisuudesta opiskella edes vähän myös nyt viikonlopun aikana, koska tenttistressi ilmaantui jälleen opiskelua vauhdittamaan.

Tällä hetkellä kursseista ovat käynnissä siis kliininen mikrobiologia (vielä parit luennot jäljellä ennen tenttiä), yleinen patologia (muutamat luennot käytynä, kaikki harkat ja obduktio omalla kohdallani vasta tulossa) sekä YTH eli ympäristöterveydenhuollon perusteet (lyhyt kurssi, liki kaikki luennot jo ohi). Tämän kuun lopussa ovat sekä mikrobilsan että YTH:n tentit. Itselläni on, kuten jo teksteistä voi päätellä, mennyt paljon aikaa mikrobilsan parissa, joten samalla linjalla jatketaan. Onneksi suurin osa YLPA:n harkoistakin on vasta mikrobilsan tentin jälkeen, jotta ehdin paremmin valmistautua niihinkin.




Viikon opiskelufiilikset voisi tiivistää ihan lyhyesti: intoa on, aikaa ei. Jostain syystä mä niin tykkään tuosta mikrobiologiasta (todennäköisesti se johtuu kurssin etuosasta "kliininen"). On just mahtavaa, kun vastaan tulee tuttuja antibiootteja ja taudinkuvia, ja monessa kohtaa voi saada kivan ahaa-elämyksen. Helpottaa myös hieman opettelua, kun moni sairaus, mikrobi ja lääke on jo etukäteen tuttu. Nyt vaan syvennetään osaamista ja opiskellaan myös niitä asioita, joita minun ei aiemmin tarvinnut osata. Helpolla en tämänkään kurssin kanssa pääse, varsinkaan nyt, kun aikataulut ovat pettäneet pahasti. Vaan ei auta kuin tehdä parhaansa, ihan niin kuin kaikissa muissakin tilanteissa :) 




Nyt pidetään peukkuja, jotta ensi viikolla päästäisiin takaisin perusarkeen! Rentouttavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle ♥

9.2.2018

Mitä hoitajat oikein tekevät?

Löysinpä luonnosten seasta ihan valmiin postauksen, jonka olen kirjoittanut viime kesänä.  Ajankohtaiseksi teksti tuli hoitajien työtaistelun myötä, sillä itsekin olen sairaanhoitajan työssäni törmännyt hoitoalan epäkohtiin. Seuraavana siis ajatuksiani sairaanhoitajan työstä suoraan heinäkuulta 2017. Kuvat: Pinterest.


-----------------------------------------------------------------------------

Nyt kun kerran piipahdan kesän ajan työelämässä, on tullut tarve käsitellä sairaanhoitajan ammattia tarkemmin. Aiemmin tänä vuonna postaussarjassa Sairaanhoitajaksi vai lääkäriksi kirjoittelin pääpiirteittäin asiasta, mutta nyt on luvassa tarkempaa tietoa. Jokaisessa työpaikassa, sairaalassa, avoterveydenhuollossa tai missä vain ovat omat työtehtävänsä, mutta avaan nyt sairaanhoitajan työtä kirurgisella vuodeosastolla.

Sairaanhoitajan työ sisältää paljon. Omalla kesätyöosastollani hoitajat mm. seuraavat ja hoitavat kipua, tarkastavat ja hoitavat leikkaushaavoja, pitävät huolen potilaiden ravitsemuksesta/ravinnotta olosta, avustavat pesuissa ja pukeutumisessa, valmistelevat potilaita tutkimukseen/toimenpiteeseen, ohjaavat, avustavat ja kannustavat potilaita liikkeelle lähdössä sekä huolehtivat siitä, että potilaat saavat määrätyn nesteytyksen, iv-ravitsemuksen ja lääkityksen. Näiden hoitotoimien lisäksi hoitajat  seuraavat potilaan toipumista, tarkkailevat mahdollisia merkkejä komplikaatioista, kirjaavat päivittäismerkintöjä, antokirjaavat lääkkeitä, ovat mukana lääkärin kierrolla, toteuttavat kierrolla annettuja määräyksiä, antavat potilaille ohjausta ja hoitavat potilaan jatkohoitoon liittyviä asioita.




Suuri osa hoitajan työstä tapahtuu suurelta yleisöltä piilossa potilashuoneen suljetun oven takana, kylpyhuoneessa tai lääkehuoneessa. Kansliassa kirjataan, mikä saattaa ulkopuolisille näyttäytyä siten, että "hoitajat vain istuvat koneella". Kyllä, se "tietokoneella istuminen" eli paremmin ilmaistuna kirjaaminen on osa työtämme. Varsinkin nykyään, kun useissa paikoissa on käytössä hiljainen raportti (vuoron alussa raportti potilaista luetaan suoraan koneelta suullisen raportin sijaan), kirjaamisella on todella suuri merkitys hoidon turvallisuuden ja jatkuvuuden kannalta. Siksi siihen kuluu paljon aikaa. Samoin tätä nykyä kaikki potilasta koskevat tiedot, esitiedot, uudet määräykset, riskitiedot, lääkitykset jne löytyvät koneelta.

Se on sanottava, että ehdottomasti suurin osa opiskeluaikanani ja työssä tapaamistani hoitajista tekee työtään sydämellä. He rutiininomaisten hoitotoimenpiteiden lisäksi kannustavat, lohduttavat ja rohkaisevat. He tekevät henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä mielestäni aivan liian vähäisellä palkalla ja arvostuksella. He ovat todellisia työn sankareita. Liian usein julkisuudessa palstatilaa saavat vain ne hoitajat ja lääkärit, jotka joko toimivat epäasiallisesti tai käyttävät asemaansa väärin. Toivoisin ihmisten muistavan, että suurin osa terveydenhuollon ammattihenkilöistä ihan oikeasti haluaa potilaan parasta ja tekee kaikkensa, jotta potilas saisi avun.




Koska tätäkin blogia lukevista suuri osa on tulevia lääkäreitä tai siksi aikovia, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, vaan halusin kertoa, miten tärkeää työtä hoitajat tekevät. Ihan yhtä tärkeitä ovat erilaiset terapeutit, fysio-, toiminta- ja ravitsemusterapeutit esimerkiksi, sihteerit ja muut ammattiryhmät. Puhumattakaan laitoshuoltajista, joiden ammattitaidon ansiota on se, että sairaalat ovat niin hygieenisiä ja turvallisia. Itse en ole koskaan osannut arvottaa toisia ammatteja "paremmiksi" kuin toisia, koska meitä jokaista tarvitaan - niin sairaalassa kuin sen ulkopuolellakin.


-----------------------------------------------------------------------------

Hoitajien puolesta välillä huvittavat mutta pääosin itkettävät puheet, joiden mukaan hoitajat eivät muuta teekään kuin istu kahvilla tai vaihtoehtoisesti tekevät "suorittavaa, ei yhtään vaativaa työtä". Näin ajatteleville ihmisille haluaisin sanoa, että tervetuloa toki kokeilemaan hoitajan elämää! Kun on koko työvuoronsa ajan tehnyt töitä niin paljon kuin vain suinkin ehtii ja silti tuntee epäonnistuneensa työssään, on aika lailla hoitajan työn ytimessä. Kun on pakko jäädä ylitöihin, jotta ehtii tehdä ja kirjata edes välttämättömät. Kun ei ehdi kunnon tauolle, ja kun ehtii, soittokellot keskeyttävät ruokailun jatkuvasti. Kun yhteiskunnan viesti on, että työn pitäisi olla "kutsumus", jota varten tullaan hälytettynä vapailta töihin ja venytään ja joustetaan (ylityöt ja vuoronvaihdot) ihan tappiin saakka. Minä totisesti toivon, että käynnissä ollut työtaistelu eli ylityö- ja vuoronvaihtokielto avaa silmiä ja tuo muutosta hoitoalalle. Kunta-alalla päästiin eilen jo sopimukseen, yksityisellä puolella työtaistelu jatkuu edelleen. Nähtäväksi jää, muuttuuko hoitoalalla mikään.


Näillä tunnelmin hyvää ja rentouttavaa viikonloppua! Olympialaiset seurattavana ja kaikkea :)

7.2.2018

J: Lukukuulumisia


Keskiviikkoa kaikille! Tänään saadaan taas J:n lukukuulumisia :) Viimeksi J kirjoitti meille kaikille tutuista kiireestä, stressistä ja väsymyksestä. Hurjaa ajatella, ettei pääsykokeeseen ole enää kauaa: alle sata päivää, reilut kolme kuukautta. Sitä suuremmalla syyllä nyt päivittäkää aikataulua,  tarkastakaa etenemistänne, hiokaa vaikeita asioita ja jankatkaa niitä kaikista ärsyttävimpiä ja rasittavimpia laskutyyppejä. Vielä ihan kaikki on mahdollista - teistä jokaisella on kolme kuukautta aikaa tehdä ihmeitä. Aurinkoa ja iloa kevääseenne sekä tietenkin voimia ja tsemppiä luku-urakkaan! Teksti ja kuvat: J.


Opiskelu
Opiskelu sujuu hyvin ja edelleen tykkään opiskella. Minusta on mukava oppia uutta ja pidän kaikkia aineita kiinnostavina. Kemia tuntuu tällä hetkellä vähän ärsyttävältä, sillä on ollut aiheena erilaisia reaktioita ja minusta tuntuu, etten oikein löydä tehokasta tekniikkaa niiden oppimiseen. Kemia on muutenkin mielestäni näistä kolmesta se epäkiinnostavin ja sen vuoksi minun on vaikeinta löytää siihen motivaatiota, vaikka tiedostan kyllä, että se on tulevissa opinnoissa ja töissä hyvin tarpeellinen. Heitänkin tästä pallon T:lle, sillä hän varmaankin voisi kertoa meille hakijoille, että kuinka nämä meidän opiskelemat asiat näkyvät siellä lääkiksen opinnoissa.




MAFYnetti
Olen edelleen tykännyt MAFY:llä opiskelemisesta. Huomaan, että välillä olen vähän lepsumpi ja välillä tiukempi siinä, kuinka täsmällisesti biologian vastaukseni on kirjoitettu. Ohjelmassa on selitetty joitakin asioita yli lukiotason, mutta mielestäni jotkut asiat ovat selkeämpiä ”kunnolla” selitettynä. Biologiassa en ole lukenut teorioita ennen tehtävien tekemistä, vaan koittanut aktiivisesti palauttaa mieleeni asioita. Kemiassa olen aiheesta riippuen välillä tehnyt vain Tavoitetehtäviä ja välillä myös Opi ja ymmärrä -tehtäviä. Jos aihe on ollut itselle vieraampi tai huonosti muistissa, olen tehnyt ensin Opi ja ymmärrä -tehtävät ja sen jälkeen Tavoitetehtävät. Tämä taktiikka poistaa osaamattomuuden tunteen Tavoitehtävissä ja auttaa muistia palauttamaan mieleen asiat riittävän hitaassa tahdissa. Fysiikassa olen tehnyt vain Tavoitetehtäviä ja mielestäni se sopii minulle. Olen huomannut, että minua ärsyttää tosi paljon, jos tiedän, että osaan jonkun asian tai olen joskus osannut, mutta en enää vain muista siitä yhtään mitään. Olen välillä ollut huolissani siitä, että jotkut tehtävät jäävät jumittamaan ja niitä täytyy kerrata useaan kertaan. Olen kuitenkin huomannut, että osaaminen on lähes suoraan verrannollinen väsymykseen, joten en ole siitä liian huolissani. Toisaalta taas jossain tehtävissä ärsyttää, että tiedän kyllä, miten se tehdään, mutta se menee väärin jonkin tyhmän huolimattomuusvirheen takia, jota en tarkistamisesta huolimatta huomaa ennen ratkaisun katsomista.




Työt
Olen ollut nyt muutaman kuukauden kokoaikaisena (ja ylityöt päälle) töissä. Olen huomannut, että töiden ja opiskelun yhdistäminen ei oikein toimi. Olen liian väsynyt ja stressaantunut. Koen olevani väärässä paikassa tai tekeväni väärää asiaa. Tällöin mikään tekeminen ei ole tehokasta. Olen tilanteessa, jossa on pakko priorisoida. Olen pohtinut erilaisia vaihtoehtojani työajan vähentämiseksi sekä opiskelu- ja palautumisajan lisäämiseksi. Koitan ensin saada osittaista työaikaa ja katson tilannetta sen jälkeen uudelleen. Täällä siis muutoksen tuulet puhaltavat!


Aurinkoista helmikuuta ja lukutsempit kaikille!

4.2.2018

Viikon ilot ja huolet

Kivaa sunnuntaita! Kulunut arkiviikko sisälsi eniten sairastelua tähän mennessä. Sama lapsi oireili kahteen otteeseen päiväkodissa, mutta kotona olikin täysin terve. Joka tapauksessa neljä opiskelupäivää viidestä kului varmuuden vuoksi hänen kanssaan kotona. Sinä viidentenä, jolloin lapsi pääsi hoitoon - ja pysyi siellä jopa koko päivän -, olin itse niin kipeä etten kyennyt oikein mihinkään. Todella kivaa siis.

Nyt viikonloppuna olisi pitänyt ottaa kiinni mikrobilsan asioita, joita en ole ehtinyt käsittelemään sairastelujen vuoksi. No, täällä sitä on oltu sängyn pohjalla ja toivottu, että olo paranisi edes vähän. Toisaalta ajoitus sairastumiselleni oli parempi kuin hyvä, koska tällä viikolla loppuivat mikrobilsan harkat, eikä siis ole pelkoa, että joutuisin korvaamaan jotain sairastumiseni vuoksi. Olo on tänään kuitenkin paljon eilistä parempi, joten toivottavasti selviän näin vähällä!




Viikon ilonaiheitani ovat

+ aurinko! Niin ihania päiviä ollut pitkin viikkoa :) Eilenkin oikein harmitti, kun en päässyt ulos kuvailemaan ja nauttimaan auringosta. Tälläkin hetkellä on tosi upea aurinkoinen ilma, tykkään!
+ mikrobilsan harkat - harmi, kun ne loppuivat jo. Vaikka luulin, etten tykkää labrahommista, nämä työt osoittautuivat oikein kivoiksi!
+ lukeminen. Kun kapasiteetti ei riitä oppikirjojen lukemiseen, sairaana on kivaa lukea romaaneja ja muuta kevyttä.
+ 2-vuotiaan (ja tietenkin isompienkin) superihanat kommentit. Nykyään kuopus tervehtii aina niin reippaasti joko "Terve!" tai "Heipähei!" :D
+ harrastukset. No joo, liikunta on taas saanut väistyä sairastelun tieltä, mutta saksan kurssilla pitkästä aikaa oli niiiin mukavaa!




Viikon huolia ja murheita taas
- opiskelu. Vähälle jäi tälläkin viikolla, mikä kyllä harmittaa tosissaan. Ensi viikonlopun olemme reissussa, joten silloinkaan ei opiskella. Toivottavasti paranen sen verran, että saisin viikolla opiskeltua kunnolla.
- terveys tai siis sairaus. Viime keväänä lapset sairastivat viikkotolkulla putkeen, joten toivon, ettei sama toistu tänä vuonna, vaikka nyt vähän pahalta näyttääkin. Enkä näköjään itsekään ole immuuni flunssalle tai muullekaan, vaikka sairastankin kohtuullisen harvoin.




Plussan puolella ollaan kuitenkin lukemin 5-2, joten hyvä viikko oli tämäkin! Eikä tässä ole vielä hätää, eka tentti on vasta reilun parin viikon päästä. Tosin meitä jo varoiteltiin, että se on vaikea, joten kunhan pääsen taas terveeksi, alkaa kunnon urakka. Tänään vielä otetaan rennosti, mutta toivottavasti huomenna on jo valoa näkyvissä!


Leppoisaa viikonlopun jatkoa <3