17.5.2018

Oma opiskelusyklini

Tämän vuoden pääsykoeurakka on nyt tehty ja edessä jälleen kerran tulosten odottelu. Kokeessa oli kyllä hurjasti tehtäviä! Onnea kokeessa olleille, ihanaa kesää ja tsemppiä seuraaviin viikkoihin :) Eilen vietettiin pääsykokeessa olleen siskoni kanssa ensin kunnon pääsykokeen purkajaiset ja illalla vielä ihailtiin auringonlaskua - kesäillat ovat niiiin ihania!

Kun on kohta pari vuotta lääkisopintoja takana, alkaa huomata omassa opiskelussaan tiettyä säännönmukaisuutta. Jotenkin huvittavaa havaita jokaisen kurssin sujuvan suurin piirtein samalla kaavalla, vaikka kuinka yrittäisin tsempata ja muuttaa kuviota! Tässäpä esittelyssä mun opiskelusykli (huumorimielellä toki). Kuulostaako tutulta?



 
1. Kurssin aloitus - kevyttä ja kivaa

Ihanaa, uusi kurssi alkaa! Vaikuttaa tosi kivalta ja mielenkiintoiselta. Päätän heti alusta lähtien opiskella kaiken ja tosi hyvin, ettei tenttiin lukiessa tarvitse muuta kuin kevyesti kertailla. Hyvistä yrityksistä huolimatta kurssin pari ekaa viikkoa menee toipuessa edellisen tentin aiheuttamasta stressistä, joten tehokas opiskelu jää haaveeksi.

2. Kurssin keskikohta - vähän sinne päin

Olen moninaisista syistä jäänyt jälkeen kurssin aikatauluista ja paras alkuinnostus on kadonnut. Opiskelen (muka) reippaasti, vaikka suuri osa päivistä kuluukin elämästä nauttimiseen, liian pitkiin taukoihin ja muihin yleisiin aikavarkaisiin. 

3. Tentti lähestyy - stressi nousee

Tenttiin on pari viikkoa aikaa, ja alan tajuta olevani pulassa. Tästä alkaa armoton kamppailu aikaa vastaan. Löysäilylle ei ole enää aikaa, vaan opiskelen täyttä päivää ja välillä iltaakin. Joidenkin kurssien kohdalla tämä vaihe on työmäärältään kohtuullinen, toisten (kuten alkukevään mikrobilsan kanssa) kohdalla puskee pintaan tuskanhiki.




4. Viimeiset päivät - kunnon stressipaniikki

Viimeiset pari-kolme päivää ennen tenttiä muutun hulluksi tiedenaiseksi, jota ei parane häiritä. Kierroksia ja lukutunteja lisätään reilusti, olipa se tehokasta tai ei. Yhdistelen eri juttuja niin, että olen lopulta aivan solmussa niiden kanssa. Tässä vaiheessa mietin, miksi oi miksi en tajunnut opiskella heti kunnolla!

5. Tentti takana, elämä edessä

Tentin jälkeistä fiilistä leimaa helpotus: se on ohi nyt, eikä tuloksista tarvitse murehtia moneen viikkoon! Tässä vaiheessa kaikkensa antaneena on ihanaa viettää loppupäivä (tai -viikko) rentoutuen ja elämästä nauttien. Kunnes jonkin ajan päästä huomaan seuraavan kurssin osalta olevani jo listan kohdassa 3 ja sama rumba alkaa alusta. Ei ole helppoa, ei!




Onneksi tänä keväänä on jäljellä enää yksi kurssi, johon voin tuhlata kaiken liikenevän ajan ;) Superkivaa viikon jatkoa jokaiselle ja tsemppiä arkeen ja elämään!

15.5.2018

J: Viimeisiä päiviä viedään

Huomenna se taas koittaa, kauan odotettu, ehkä vähän pelättykin pääsykoe! Tämän kevään lääkishakijoiden urakasta on jäljellä enää minimaalinen, mutta sitäkin tärkeämpi osa: viisi tuntia, joiden aikana on yritettävä osoittaa kaikki oppimansa. Vaikka koejännitys saattaa nyt tai viimeistään huomenaamuna tuntua lamauttavalta, muista, että suurin urakka on tehty jo. Sinulla ei ole mitään hävittävää, joten pidä pää pystyssä ja mene iloisena kokeeseen näyttämään sen, mitä osaat. Tässä vaiheessa haluan sanoa lämpimät kiitokset J:lle oman hakuprosessinsa avaamisesta meille kaikille - olet varmasti antanut paljon vertaistukea tämän kevään hakijoille! Hurjasti tsemppiä ihan jokaiselle hakijalle, pidän teille NIIN paljon peukkuja!!! :) 

Kuvat ovat tällä kertaa omiani (toivottavasti saatte niistä mielenrauhaa), mutta J pääsee ääneen nyt:





Postaus on kirjoitettu lauantaina.

Keskiviikkona ollaan kokeessa, joten tämä tulee poikkeuksellisesti tiistaina. Tällä hetkellä fiilis on lähinnä odottava. Kuun vaihteessa oli välillä olo, että en ole valmis kokeeseen. Silloin minusta jopa tuntui, että huhtikuun puolen välin aikaan olin valmiimpi kokeeseen. Tämän vuoksi minua huoletti, että onko paras ”kisakunto” jo ohi. Mutta onneksi fiilis on vaihtunut ja nyt vain odotan, että koe tulee. Joka päivä ajattelen, että olisipa se jo huomenna. Tunnen vahvasti olevani valmis kokeeseen. Minulle on ajoittain tullut positiivinen jännitys. Olen yllättynyt, että suurimman osan ajasta minua ei ollenkaan jännitä. Tiedän kuitenkin, että jännitys tulee viimeistään tiistaina.




Viimeinen harjoituskoe jännitti yllättävän paljon, joten sain siinä jo testattua, miten osaan pitää jännityksen kurissa. Mielestäni onnistuin todella hyvin rauhoittamaan itseni. Kuitenkin muutamia huolimattomuusvirheitä vastauksiin tuli. Kaiken kaikkiaan koe meni tosi hyvin, kuten pari edellistäkin, ja sitä kautta antoi lisätsempit loppuun. Olen ajatellut, että kirjoitan vielä tarkemmin noista harjoituskokeista ja muutenkin MAFYsta kokeen jälkeen. Ne postaukset luultavasti julkaistaan vasta tulosten tultua, jolloin tiedän seuraavan (kuuden) vuoden suunnitelmista enemmän.

Toukokuun olen kerrannut bilsaa tekemällä Oppimäärän perusasiat yleisesti -tehtävät uudelleen. Kun sain ne tehtävät valmiiksi, tein monivalintatehtäviä. Toukokuun ensimmäisellä viikolla etenin hieman vielä eteenpäin kemian ja fysiikan tehtävälistoissa. Nyt toisella viikolla aloin tehdä molemmissa uudelleen Keskeisten/Tärkeimpien asioiden kertaus -paketteja. Olin asettanut tavoitteeksi, että saan tällä viikolla nuo tehtäväpaketit valmiiksi, mutta olinkin suunniteltua nopeampi ja ylimääräisen ajan olen käyttänyt auringosta nauttimiseen. Lukutunnit ovat siis vähentyneet hieman, vaikka ajattelinkin pitäväni ne samana kuin ennen. Olen ajatellut, että teen vielä maanantain ja tiistaina mielenrauhani vuoksi niitä tehtäviä, joita MAFY kertaa automaattisesti, mutta en etene enää tehtävissä.




Tiistaina aion ajoissa pakata repun ja valita lempivaatteet valmiiksi. Vielä ehtii hyvin pestä lempisukat koepäivää varten. Tsemppiä kaikille hurjasti kokeeseen ja tsemppiä etenkin niille, joiden luku-urakka jatkuu ja koe koittaa myöhemmin tänä keväänä!
 

13.5.2018

Vähän niinku lomalla

Ihanaa äitienpäivää! Tänään sain nukkua pitkään ja minua ilahdutettiin niin valmiilla aamiaisella kuin lasten yllätyksilläkin. Koko viikko on ollut yhtä sipinää ja supinaa, kun paketteja on piilotettu niin kaappiin kuin maton alle. Yhtä lahjapakettia etsittiin aamulla pitkään, kunnes se löytyi oman opiskelupöytäni alta. Onnea ovat ihanat lapset ♥




Vaikka tätä lukuvuotta onkin vielä muutama viikko jäljellä, on meidän porukka aivan lomalla. Mies päätti ekan opiskeluvuotensa järjettömään tenttisumaan, ja nyt on loman vuoro. Lapset saavat tässä välissä pitää reilut pari viikkoa lomaa hoidosta. Tarkoitus on käydä ekaa kertaa tälle vuotta mökillä ja ehkä muuallakin, jos virtaa riittää.

Itselläni on pakolliset harkat ja muut tältä vuodelta jo takana, ja edessä siis enää iso farmakologian tentti. Paljon on vielä opiskeltavaa, luettavaa ja kerrattavaa, mutta hyvällä fiiliksellä mennään. Tässä vaiheessa kevättä tosin alkaa ote lipsua ja keskittymiskyky heikentyä itse keneltäkin, joten pitänee yrittää vielä tavallista enemmän ;) En silti voi käsittää, miten kaksi kokonaista vuotta on vilahtanut näin nopeasti. Ihan vastahan pänttäsin pääsykokeeseen ja sain tiedon sisäänpääsystä, ei siitä voi olla vielä kahta vuotta!




Kevään ekat kesäisen lämpimät päivät ovat ilahduttaneet täällä Kuopiossakin. Lapset ovat päässeet taas pyöräilyn makuun, ja minä muuten myös. Päivitin pyöräni paremmin kuopiolaisiin olosuhteisiin sopivaksi, joten nyt pääsee paremmin liikkumaan ja ylämäetkin sujuvat keveämmin. Kevät on toki tuonut mukanaan ei-niin-ihanat siitepölyallergiaoireet, enkä muutenkaan voi sanoa nauttivani helteistä. Joka tapauksessa kesä on vain kerran vuodessa, ja onhan se kivaa, kun ei ulos tarvitse enää toppautua!


Pääsykokeisiin valmistautuville tulee vielä alkuviikosta J:n kuulumiset sekä omat viimeiset tsemppini. Nauttikaahan lämmöstä parhaanne mukaan :)

2.5.2018

J: Huhtikuun lukukuulumisia

Toukokuu on täällä! Se tarkoittaa myös sitä, että pääsykokeeseen on tänään enää kaksi viikkoa. Mitkä siellä on fiilikset? Onko olo, että "tulisi jo" vai ennemmin "ei vielä!" Muistan, miten tässä vaiheessa omat fiilikset heittelivät noiden kahden välillä. Ihan supersuperpaljon tsemppiä niin J:lle kuin jokaiselle muullekin hakijalle! Enää ei tarvitse kauaa jaksaa. No niin, ja nyt J:n kuulumisiin. Teksti ja kuvat: J.


Tällä kertaa lukukuulumiset ovat ennemminkin fiilis ja tunne -kuulumisia, sillä ne tuntuvat vaihtelevat enemmän kuin aiemmin. Liekö tulevalla pääsykokeella jotain tekemistä asian kanssa? Kuvituksessa tänäänkin hyönteisiä, mutta myös leskenlehti, sillä niitä on huhtikuun aikana alkanut ilmestyä katujen varsiin.




Aikatauluttamista

Kuten olen kertonut, olen ollut huhtikuussa enemmän töissä kuin olin maaliskuussa. Se on myös näkynyt lukutuntien vähentymisenä ja stressin kasvamisena. Suurimman osan ajasta olen edelleen hyvillä fiiliksillä, mutta ajoittain huolettaa, että ehdinkö riittävästi opiskella ja palautua. Olen myös huomannut, että mitä enemmän on töitä, sitä enemmän tarvitsee aikaa palautua. Tämä on luonnollisesti pois opiskelusta. Etenkin huhtikuun viimeinen viikko töissä ennen toukokuun ”lukulomaa” vei virtaa. Töiden ja opiskelun lisäksi huhtikuulle on sattunut paljon viikonloppumenoja, jotka ovat entisestään verottaneet jaksamista ja lukuaikaa. 




Hyvää fiilistä ja stressiä

Lukutuntien vähäisempi kertyminen ja väsymys ovat puolestaan omiaan olleet nostamaan stressiä ja pelkoa, että mitenköhän kaikki sujuu. Kuitenkin olen ollut suurimman osan aikaa hyvin luottavaisin ja positiivisin mielin. Oikeastaan vasta nyt, kun kokeeseen on enää kaksi viikkoa aikaa alkaa täälläkin jo hieman kuumottaa. On haastavaa saada ajatuksia pois pääsykokeesta vapaapäivinä ja välillä tulee lamaannuttava ”en osaa, en jaksa, en pysty” -tunne. Pyrin kuitenkin hyväksymään negatiiviset ajatukset ja kääntämään ne sitten aktiivisesti positiivisiksi esimerkiksi miettimällä niitä asioita, joita osaan tai hyvin menneitä harjoituskokeita. Onneksi kuitenkin näitä ei ole vielä monesti tullut mieleen.



Viimeistelyä

Alkuperäinen suunnitelma oli vähentää opiskelutunteja koetta kohti. Kuitenkin nyt minusta tuntuu siltä, että jatkan mielelläni suunnilleen samoin kuin olen tehnyt tähänkin asti. Etenkin nyt, kun huhtikuun työt veivät opiskeluaikaa niin paljon, huolestuttaa olenko sittenkään tehnyt tarpeeksi. Kertaaminen on minulle ollut aina jotenkin haastavaa. Tuntuu, että en oikein osaa kerrata mitenkään järkevästi ja siitä seuraa tunne, että voin pilata kaiken vaivalla tehdyn työn, jos kertaan huonosti. Kuitenkin ja onneksi tiedän, että se oikea ja suurin työ on tehty pitkin kevättä ja nyt vain ”nautitaan” oman työn tuloksista rennosti, mutta tehokkaasti kertaillen.

Kirjoittelen vielä yhden postauksen ennen koetta. Tsemppiä kaikille loppurutistukseen ja aurinkoisia opiskelupäiviä!

1.5.2018

Huhtikuu 2018

Kivaa vappua! Toukokuu ehti taas vaihtua ennen tätä kuukausikatsausta, mutta päivä sinne tai tänne. Taas on todettava, että kulunut kuukausi kiiti ohi luvattoman nopeasti. Paljon ehdittiin, vaikka aina kuun lopulla tuntuu, ettei ole saanut mitään aikaan.




Huhtikuussa 2018

parasta oli VIHDOIN ja viimein päästä keräämään syväriaineistoani. Täytyy sanoa, että kaiken maailman viivästykset ja ongelmat matkan varrella paitsi ärsyttivät, myös kasvattivat taistelutahtoa.

inspiroivinta oli kuulla tulevan syksyn ja vuoden tapahtumista niin virallisessa klinikkainfossa kuin epävirallisemmassa klinikkaillassakin. Niin mahtavaa päästä oikeasti hommiin!

ikävintä myös huhtikuussa olivat sairastelut, joskin onneksi pääsimme tällä kertaa kohtuu vähällä.

ärsyttävintä on ollut se, kun olen koko ajan jäljessä aikatauluista. Vaikka meillä on meneillään vain yksi kurssi (tai juuri sen vuoksi), ottaa päähän, kun ei edes sitä saa handlattua :D




hauskinta on ollut huomata, miten suurella mielenkiinnolla suhtaudun syväreihini. Kaverit ehkä vähän nauraa mulle, kun oon niin innoissani. Mutta se on todettu jo monessa elämän asiassa, että parhaiten menee, kun on hyvä fiilis ja onnellinen siitä, mitä tekee! (Tilastot on taas otettu käyttöön; tällä hetkellä itse projektista olen tehnyt 18,75%)

ilahduttavinta oli, kun esikoisen eskaripaikka varmistui samaan ryhmään, jossa hän on ollut koko vuoden. Ihanaa, kun kerrankin (!) lapset saavat olla samassa paikassa jopa kaksi vuotta peräkkäin, eikä koko ajan tule muutoksia!

raskainta oli viime viikko, kun mies käytti kaiken aikansa tentteihin lukuun ja viikon kruunasivat vielä hautajaiset. Vasta tänä vuonna - jep, parempi myöhään kuin ei ollenkaan - olen oikeasti tajunnut, miten paljon miehen työpanos perheen eteen vaikuttaa - viime vuosi meni siis niin helposti verrattuna tähän!




piristävintä oli parin yön minilomalla pääsiäisenä. Parisuhde on yksi niistä asioista, jotka jäävät liian helposti arjen jalkoihin.

kauneinta oli kevään vähittäinen saapuminen, ihanat auringonlaskut ja se, kun lumi suli silmissä. Sellaista rumankaunista, kuten alkukevät tapaa olla.

haikeinta olivat hautajaiset, luonnollisesti. Hyvästit - etenkin lopulliset - ovat aina haikeita.


Kiitos, huhtikuu - tervetuloa, toukokuu! Kesää kohti ♥♥♥